Katselin tuossa nuoruusvuosien kirjaa, jossa kerrotaan Amerikkalaisesta edistyksellisyydestä.
Monet asiat ovatkin tulleet meille vuosien jopa vuosikymmenien kuluttua.
Artikkelissa kerrotaan isiä koulutetun iltakursseilla lastenhoitotehtäviin.
Meillä se ei olisi tullut kuuloonkaan.
Mies ei tarttunut keittiössä edes vahingossa puuropadan kauhaan hämmentääkseen - hyvä kun lautaselleen laittoi kun sai valmiiseen pöytään istua. Kodinkoneitakaan ei raaskittu hankkia kuin "herraskaisiin" huusholleihin.
V. 1947 ilmestyneessä kirjassa vihjaistaan hienovaraisesti, että josko Helsingissä
lastenhuoltolautakunta edes kokeilisi järjestää jonkun kurssin ja puuhaisi lehtimiehiä ja valokuvaajia ihmettä todistamaan.
Äiti vihjaisisi varoen, että meidän isukki olisi oikein komea filmitähti aivan kuin luotu siihen...
Miten te koette itse miehen tulon "akkain töihin kyökin puolelle ?"
Monet asiat ovatkin tulleet meille vuosien jopa vuosikymmenien kuluttua.
Artikkelissa kerrotaan isiä koulutetun iltakursseilla lastenhoitotehtäviin.
Meillä se ei olisi tullut kuuloonkaan.
Mies ei tarttunut keittiössä edes vahingossa puuropadan kauhaan hämmentääkseen - hyvä kun lautaselleen laittoi kun sai valmiiseen pöytään istua. Kodinkoneitakaan ei raaskittu hankkia kuin "herraskaisiin" huusholleihin.
V. 1947 ilmestyneessä kirjassa vihjaistaan hienovaraisesti, että josko Helsingissä
lastenhuoltolautakunta edes kokeilisi järjestää jonkun kurssin ja puuhaisi lehtimiehiä ja valokuvaajia ihmettä todistamaan.
Äiti vihjaisisi varoen, että meidän isukki olisi oikein komea filmitähti aivan kuin luotu siihen...
Miten te koette itse miehen tulon "akkain töihin kyökin puolelle ?"
Vastaukset 11
Vanhimmat
mies on yleisest ottae parempi kokki ku naine siitä ei ole mittään jos hää tullee keittiölle.hyvä vai on.
Mies voi tulla keittiöön vaikkapa vain maistaakseen..
Pieni halaus ja pyllylle tapututtelu kertoo:
- Minulla on maan mainion emäntä...
- Viekööt ruotsalaiset meiltä vaikka viimeisenkin sinappituubin, mutta yhtä en vaihda...
Kotiäitinä olleena kyökki kyllä kuului minulle.Mutta miehelläni oli mukavatapa viikonloppuisen tehdä aamiaiset-
kiitoksena viikon huollosta!
Alussa olin kauhuissani,mikä hirvittävä sotku jäi minulle siivottavaksi,mutta onnellisesti hymyilevät miehenkasvot pukkas aina kiukkuni alas..Hän ei ajatellut,että sotkujen sivouskin kuului ruuanteon jälkeisiin:-)
Miehethän ovat kokkina parhaita,heillä on mielikuvitusta ja ideoita kokeilla kaikkea enemmän kuin meillä naisilla.
Ja tämänpäivän molempien työssä käynti kyllä vaatii molempien työtä köökissäkin jo,eihän voi odottaa et yksin nainen töittensä päälle hoitas senkin puolen.Samoin nautin katsella nuoriaisiä jotka jälkeläisiään lykkäävät ulkosalla kärryissään,onnelliselta he minusta näyttävät,eikä varmaan miehisyys siitä pilaannu.Tokko entisaikaan miehillä on ollut aikaa sellasiin,piti tienata perheelle elatus,useinki oli lähdettävä kotoa pos työnperässä.Muistan oman isäni, hän oli rakentajia,työ vei milloin mihinki ja pidemmäksikin aikaa,ettei päässyt kotiin viikonloppuisin edes.
Minusta tänäpäivänä kaikki työt ovat yhteisiä tavallaan..onhan naiset ukkointöitä aina joutuneet tekemään...eroahan töillä on kuitenkin usein ollut vaan,ettei naisilla voimavarat riitä kaikkeen,eikä miehenkädessä pitsinvirkkaus oikeen luonnista..........
Mies kyllä helposti luistaa akkain töistä imartelemalla ,että sinä osaat paremmin.
Samalla imartelulla voi saada hänetkin kotitöihin.
Omani oppi silloin kun itse olin poissa kotoa sairaalassa pakon kautta kaikki kotityöt.
Sitten kun aloin toipua osa töistä palasi minulle takaisin.Mutta osa jäi kyllä hänelle ja joissakin asioissa hän on parempi kuin minä esim.pihvin paistossa minulla ei ole malttia niin hyvin.
Nyt taas kun olen jalka kipsissä työt vähän jakaantuvat ja muistia saa virkistää.
Kyllä ennen vanhaiset miehetkin tekivät kotitöitä pakon sanelemana. Esim. Isäni teki leivän ,lypsi lehmät käsin jne. Äiti sairasti nivelreumatismia
ja hetikään kaikki työt eivät häneltä onnistuneet.
Viimeiset vuodet isä teki kaikki työt ja hoiti äidinkin pukemisia myöten vaikka oli jo 80v vanha.
Meistä "akoista" se paljon riippuu kuinka paljon mies tekee kotitöitä.
Nuoruudessani olin eräässä "tossukylässä", jonka tietävät tunnistanevat. Siellä muodostui tavaksi, että kirkonkylälle pystytettiin joulukuusi ja siihen pystytystyöhön osallistuivat ne miehet, joitten oli huomattuvuoden aikana tai jo aiemmin osallistuneen "akkain töihin".
Kuusen pystytystilaisuudesta muodostyi hyvin merkittävä tapahtuma. Jokainen halusi päästä omin silmin näkemään keitä oli taas "liittynyt tossukerhoon".
Puuhatkaapa omalle kylällenne tai lähiöön jokin vastaava
tapahtuma. Nyt äitienpäivän päivällsiet voisi ajatella että ne järjestäisivät oman lähipiirinne "tossun alla" olevat miehet.
Olen vakuuttunut, että tilaisuudesta tulee suuri menestys !
Kellohame !
Nyt Sinä pitsin virkkasit !
Viime aikoina aikakauslehdet kilvan kirjoittelevat nypläävistä miehistä ja virkkuuskoukku on monille miehille paljon tutumpi kuin ongenkoukku tai uittokoukku konsanaan.
Itsekin sain julkisuutta maistaa kun arvostettu perhelehti kehui keittotaitoani.
Yksin jäädessäni aloin laittaa ruokaa eräille yksinäisille naapureille. Eräs rouva tokaisi alkuun; "Minä en koske Hajupojan laittamaan..."
Kotvan kuluttua hän kuitenkin vakavoitunuteesta naamastani lukien päätti sittenkin maista aivan pikkuisen. Tyhjän kattilan kolina ja anovat katseet olivat mieluisimpia kiitoksia.
Kun tätä saattaa lukea jokunen naisihminen, niin totuus on se, että kovin mielelläni istun valmiiseen pöytään.
Aleksis Kivi sanoo mainiosti Seitsemässä veljeksessä: "Talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää, on kuin pilvinen päivä..."
Talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää on
kuin hevonen ilman kivirekeä; on kuulemani versio.
Meillä ei ole eroteltu naisten- tai miestentöitä.
Lastenhoitokin sujui molemmilta paitsi imetys
jäi yksinomaan minulle.
Hommat jakautuvat luonnostaan kykyjen ja mieltymysten mukaan.
En ole tekniikasta kiinnostunut joten pesu- ja
kuivauskoneiden käytöt ovat päätyneet miestenhommiin. Imuriinkaan en ensimmäisenä tartu.
Silityksen lasken käsityöksi ja siksi se on langennut minulle.
Pidän ruoanlaitosta ja kokeilen monimutkaisia,
uusia reseptejä, kun taas miehen keitokset ovat
selkeitä ja helppoja.
Ainoa homma minkä pidän täysin itselläni on huone-
kasvien hoito. Viherpeukaloni on nimittäin huomattavasti kehittyneempi.
Jonkunlainen viherpeukalo on joskus ollut.
Yksikseni yskiskellessä en edes niitä ota huolekseni kun ne eivät tunnetusti tykkää itkeskellä yksinään kuivin juurin.
Tässäkin asiassa luulen tietäväni paljon miehiä, joilta ne hommat käyvät.
Eräs tuttu voitti traktorinmyyjien maailmanmestaruuden ja häneltä kysyttiin, mistä on kauppahommassa eniten hyötyä.
Hän sanoi että traktorikauppa oli aina valmis kun keskustelin hetken emännän kanssa kukkien hoidosta.
....omaa puoliskoani ,niin kukkasista tuli mieleen ,että nyt kun olen jalka kipsissä enkä ulotu amppelikukkia kastelemaan ,enkä tarkistamaan ovatko kuivia vai märkiä isäntä on kuolettanut jo kaksi kukkaa pois.
Taitaa pirulainen tehdä tahallaan kun aina valittaa että kukat ovat näköesteinä.
Olisit tuonut mulle vierihoitoon.
Joskus olen kyllä hoitanut useankin mummon pelargoniat, eikä juuri moitteita ole kuulunut.'
Tietty jokaisella on omat tapansa - rotillakin.
Tekivät pitkän koesarjan ja viskisiepot, tai siis rotat elivät terveemmin ja paremmin kuin täysraittiit serkkunsa !
Muuten kokeilepa antaa pikkanen "viinaryyppy" kukillesi, älä kerro suurin surmin naapureille kun tulevat ihastelemaan kukoistavia kukkasiasi ja ihmettelemän mikä siellä kukkalaudalla hik ! hikkaa ! Hik !
Hoitaja tarvitsee sitä samaa lääkettä, mutta vain -
finkerporillinen päivässä !