Ongelmani on se, että haluaisin kontakteja tyttöihin, mutten niitä kuitenkaan saa. Iso syy lienee, etten liiku juuri koskaan misään ns. ihmisten ilmoilla, missä toisiin ihmisiin pääsisi tutustumaan. En yksin, en kavereiden kanssa.
Sanotaan, että rakastaan ei pidä etsimällä etsiä. Mutta miten se voi itsestäänkään tulla, kun kerran ei muita ihmisiä juuri missään nää. Valitettavasti koulussanikaan ei ole juurikaan minua kiinnostavia kiltsuja. :(
Oikeastaan viikonkiertoni on tällainen: aamulla kouluun, iltapäivällä kotiin, aamulla kouluun, illalla kotiin, viikonloppuna kotona, maanantaina kouluun...
Äh! Mutta kun elämä tuntuu niin tyhjältä ilman omaa kultaansa. Joka päivä ajattelee, että kyllä se joskus tulee, mutta miten voi tulla, jos ei minään päivänä tee mitään sen eteen? Miten sitä pääsisi tutustumaan helposti vastakaiseen sukupuoleen, näin hieman ujohkonakin?
Sanotaan, että rakastaan ei pidä etsimällä etsiä. Mutta miten se voi itsestäänkään tulla, kun kerran ei muita ihmisiä juuri missään nää. Valitettavasti koulussanikaan ei ole juurikaan minua kiinnostavia kiltsuja. :(
Oikeastaan viikonkiertoni on tällainen: aamulla kouluun, iltapäivällä kotiin, aamulla kouluun, illalla kotiin, viikonloppuna kotona, maanantaina kouluun...
Äh! Mutta kun elämä tuntuu niin tyhjältä ilman omaa kultaansa. Joka päivä ajattelee, että kyllä se joskus tulee, mutta miten voi tulla, jos ei minään päivänä tee mitään sen eteen? Miten sitä pääsisi tutustumaan helposti vastakaiseen sukupuoleen, näin hieman ujohkonakin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Damn man! Siis ihan oikeasti, ollaan täysin samanlaisia. Munki viikonkierto on aivan samanlainen. En yksin liiku missään. Eikä ystäviä oikeastaan edes ole, 2 vain.
Minä asun Karhulassa, ystäväni asuu Kouvolassa, ollaan vasta yhden kerran tavattu.
Se toinen ystävä asuu Mikkelissä, niin kaukana ettei olla tavattu kun on vähän vaikeeta.
Ne molemmat on tyttöjä.
Paitsi että siitä Mikkelistä asuvasta saattaa tulla ensimmäinen tyttöystäväni :)
En eti luonnosta tyttöjä, olen liian ujo siihen hommaan. Löysin nämä 2 ystävää netin chatti-paikoista.
Se Kouvolassa asuva ystäväni tietää ongelmani ja yrittää auttaa mua ettimään tyttöystävää.
Eli, eti netistä ujoliini, niin kuin minä.
Tai sitten etit ystäviesi varassa.
oon ihan samanlainen, en liiku paljo missään porukoissa joissa vois tutustua johonki mukavaan jätkään.. ja vaikka liikkuisinki, oon kuitenki sen verran ujo... haluaisin kuitenki tuntea myös ensin sen mahdollisen (tai mun tapauksessa mahdottoman...) pojan kunnolla ennenku rupeisin vakituisesti seurustelemaan, enkä oikein osaa tutustua sillä tavalla uusiin ihmisiin. mutta mistäs sitä koskaan tietää milloin kaikki vaan loksahtaa kohdalleen, itse odottelen ens syksyä ja lukion alkua, jos vaikka siellä tapais jonku...
aina on toivoa... :) niin, ja onnea sulleki etsinnöissäs, kyllä se ilmestyy jostain, ja todennäkösesti just silloin ku vähiten sitä osaa odottaa... ;)
Olet vahva, et tarvitse ketään. Yksin saat olla oma herrasi, tehdä niin kuin haluat, ei tarvitse mielistellä ketään.
Unohda ne nettituttavuudet, ei niistä kuitenkaan tule mitään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seurustelu.
juuri näin! En ole ujo mutta muuten vähän sama juttu. Omaa kultaa ikävä, tietäis vaan missä se on!
Ihme taas törmäsin haamuuni,terve!
Noh menkäämme joihinkin meille sopiviin piireihin ja etsitään/löydetään sieltä kulta.
Sinäkin taidat etsiä sitä oikeaa,mikä ei ole helppoa,niin minäkin.
Toivotav sinulle onnea kohtalo(ynnä kuvaus)toveri.
Juu kyllä sitä oman ihastuksen kans netissä juttelee, IRL onkin toinen juttu.
Jos sulla on siis kiikarissa joku tietty, kannattaa toimia.
Pyöriikö ne sun kaverit sitte viikonloppuisin/iltaisin jossain? Vai onko nekin vaan kotona?
Rohkeesti vaan mukaan! Mä olin ite joskus kanssa tommonen kotona viihtyvä ukkeli, ei vaan jostain syystä kiinnostanu lähteä ryypiskelemään/muuten vaan hauskaa pitämään, vaikka baareihin olisin iän puolesta päässytkin.. Ajattelin että nysvään vain hiljaa jossain, en uskalla puhua kelleen, ujo kun olen.. Mutta pari kertaa kun mukaan lähdin, huomasin että sehän on ihan mukavaa, tutustuu uusiin ihmisiin, ja itsetuntokin nousee kohisten. Nykyään en jäisi mistään hinnasta pois illanvietoista, jos vain työt/koulu antaa myöten. :)
Eli neuvoni on että rohkeutta peliin ja kylille, kerran se vaan kirpasee!! :)