sain noin vuosi sitten keskenmenon. se alkoi pienellä vuodolla.joka suurenikin sitten äärettömyyksiin.verta tuli todella paljon. en uskaltanut aluksi mennä sairaalaan,loppujen lopuksi en pystynyt kuin makaan ja pitään mahastani kiinni.ja minut vietiin päivystykseen.jotka totesivat sen keskenmenoksi.
seuraavana päivänä uudelleen tutkimuksiin, lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa.että kohtu tyhjenee itsestään. uskoin siihen.enkä vaatinut kaavintaa.
vaan kuinka ollakkaan viikossa mahaani alkoi hirveästi nipistellä ja päivä päivältä kipu muuttui aivan sietämättömäksi.
kunnes yhtenä päivänä nousi suuri kuume, en voinut liikkua, itkin ja makasin ja pidin mahastani kiinni.onneksi äitini tajusi soittaa ambulanssin. sairaalassa jouduin olemaan viikon. tiputuksessa.oksentelin.ruoka ei mennyt alas.tuli mieletön ripuli.kuumetta.en voinut muuta kuin maata.kyljellään ei voinut ees kuvitella olevansa. sain kahta eri lääkettä suonensisäisesti.ja kipulääkkeitä. ensiksi luultiin että olisi joku suolitulehdus, ja ne tekivät leikkauksen.turhaan. sitten loppujen lopuksi selvisi, että minulle oli tullut kohtu tulehdus.tai joku sen tyyppinen. tosiaan viikko sairaalassa kärsimässä, ensiksi eivät löytäneet oikeeta lääkitystä.
sen jälkeen kuukausi kotona vahvoilla lääkkeillä..sen jälkeen tietenkin monia tarkastuksia, verikokeita jne.
että keskenmenostani ei todellakaan jäänyt hyvä maku suuhun. ja toivon etteivät lääkäritkään tekisi tuollaisia hoitovirheitä.mielestäni lääkärin täytyisi varmistaa kohdun tyhjeneminen. keskenmeno on muutenkin kova paikka ihmiselle.
kannattaa siis aina itse varmistaa, (käydä tarkastuksissa,verikokeissa) että kohtu varmasti tyhjentyy.seuraukset voivat olla vakavat.
voimia kaikille keskenmenon kokeneille!!
seuraavana päivänä uudelleen tutkimuksiin, lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa.että kohtu tyhjenee itsestään. uskoin siihen.enkä vaatinut kaavintaa.
vaan kuinka ollakkaan viikossa mahaani alkoi hirveästi nipistellä ja päivä päivältä kipu muuttui aivan sietämättömäksi.
kunnes yhtenä päivänä nousi suuri kuume, en voinut liikkua, itkin ja makasin ja pidin mahastani kiinni.onneksi äitini tajusi soittaa ambulanssin. sairaalassa jouduin olemaan viikon. tiputuksessa.oksentelin.ruoka ei mennyt alas.tuli mieletön ripuli.kuumetta.en voinut muuta kuin maata.kyljellään ei voinut ees kuvitella olevansa. sain kahta eri lääkettä suonensisäisesti.ja kipulääkkeitä. ensiksi luultiin että olisi joku suolitulehdus, ja ne tekivät leikkauksen.turhaan. sitten loppujen lopuksi selvisi, että minulle oli tullut kohtu tulehdus.tai joku sen tyyppinen. tosiaan viikko sairaalassa kärsimässä, ensiksi eivät löytäneet oikeeta lääkitystä.
sen jälkeen kuukausi kotona vahvoilla lääkkeillä..sen jälkeen tietenkin monia tarkastuksia, verikokeita jne.
että keskenmenostani ei todellakaan jäänyt hyvä maku suuhun. ja toivon etteivät lääkäritkään tekisi tuollaisia hoitovirheitä.mielestäni lääkärin täytyisi varmistaa kohdun tyhjeneminen. keskenmeno on muutenkin kova paikka ihmiselle.
kannattaa siis aina itse varmistaa, (käydä tarkastuksissa,verikokeissa) että kohtu varmasti tyhjentyy.seuraukset voivat olla vakavat.
voimia kaikille keskenmenon kokeneille!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä sain keskenmenon alkuvuodesta (olin koko raskaudesta tiennyt vasta viikon). Se alkoi kanssa kivulla alavatsassa, ja pienellä verenvuodolla (toivoin tietenkin 22kk:n yrittämisen jälkeen, että ei se sitä ole), mutta jotenkin sen tiesi. Minulla kävi toisin keskenmenon suhteen, kohtu tyhjeni itsestään, eikä vuotoa ollut enempää kuin runsaitten kuukautisten aikana. Särkylääkkeillä (resepti) selvisin ensimmäiset kaksi päivää. Minun ongelmat alkoi vasta viikko keskenmenon jälkeen.. MIKÄÄN EI TUNNU MILTÄÄN.. Parisuhde ja rakkaus ja kaikki, ei tunnu missään. Enkä tiedä miten eteenpäin. Kun sain keskenmenon, ei mies osannut tukea, enkä minä varmaan häntä. Nyt se tekis kaikkensa mun eteen, jos voisin antaa.. Mutta elämäähän tämä on. Oli koskettava se kertomuksesi.