Olipa kerran kauppias X. Kauppias X päätti perustaa uskonnon. Kauppias X ajatteli että hänen henkilökohtaiset mieltymyksensä ovat universaaleja ja ajattomia ja siksi hän säätikin uskontoonsa muuttumattomuuden periaatteen.
Kauppias X eli elämäänsa, ja matkustelevana kauppiaana tunsi monia ihmisiä. Osa kauppiaan X tuntemista ihmisistä kasvattivat sikoja ruuakseen, osa heistä ei kypsentänyt lihaa kunnolla vaan sairastuivat. Sairauksien syitä tuntematon kauppias X päätti että sairastelu sianlihan syömisen seurauksena oli merkki jumalalta ettei sianlihaa saanut syödä. Kauppias X kirjasi tämän yksityiskohdan uuteen uskontoonsa.
Kerran pitkältä kauppareissultaan palattuaan kauppias X vieraili pitkäaikaisen ystävänsä luona. Kauppias X ei ollut kauppareissunsa aikana ollut naisen läheisyydessä ja niinpä hänen ystävänsä vaimo kiihotti häntä suuresti. Iltasella hänen ystävänsä mentyä nukkumaan kauppias X otti ystävänsä vastaan rimpuilevan vaimon väkisin. Aamulla vaimon kerrottua miehelleen kauppiaan X teosta joutui kauppias puollustuskannalle. Taitavana puhujana kauppias X sai kuitenkin vieritettyä syyn tapahtuneesta viattoman vaimon niskoille. Yllytettyään ystävänsä raivoon he yhteistuumin tappoivat vaimon kivittämällä. Tapahtumajaksoa myöhemmin mietittyään kauppias X tuli siihen tulokseen että vaimo todellakin oli käyttänyt jonkinlaista voimaansa häneen. Hän ei pitänyt seksuaalisia halujensa hallitsemattomuutta omana tahdon heikkoutenaan vaan naisen pahoina voimina jotka piti laittaa kuriin. Siispä kauppias X sääti uskontoonsa yksityiskohdat joiden mukaan naisten pahat voimat pitää lukita mahdollisimman epäeroottisen ja peittävän vaatekappaleen sisään. Jotta sääntö tehoaisi sen rikkomiseen kauppias X sääti oman kokemuksensa perusteella rangaistukseksi hengiltä kivittämisen.
Tapahtumajakso koskien ystävänsä vaimoa oli järkyttänyt kauppias X:ää. Kauppamatkallaan ollessaan hänen yksinäisyytensä ja pettymyksensä naisiin johti tilanteeseen jossa hän päätti kokeilla samaa sukupuolta. Rajussa anaaliyhdynnässä kauppias X kuitenkin sai tulehduksen penikseensä. Kauppias X:lle ominaisella tavalla hän ei taaskaan pystynyt näkemään syyllisyyttä itsessään vaan päätti tulehduksen olevan hänen partnerinsa syytä ja vihoissaan tappoi tämän. Verityön tehtyään kauppias X edelleen tunnekuohun vallassa kirjasi uskontoonsa kiellon anaaliyhdynnälle ja homoseksuaalisuudelle kuolemanrangaistuksen uhalla.
Vastoinkäymisten musertamana kauppias X ratkesi ryyppäämään. Hän joi kokemattomuuttaan aivan liikaa, koko kauppakaravaaninsa kuljettaman alkoholilastin. Olo ei siitä tosiaankaan parantunut ja taas oli kauppiaan X aika tehdä päätelmiä. Hänelle ei tullut mieleen että oli tullut otettua hieman liikaa, ei hän päätti että alkoholi on pahasta. Alkoholin juominen tuli hänen mielestään kieltää ja niinpä hän kirjasi sen uskontoonsa.
Kauppias X ymmärsi että hänen uskontonsa on aika olematon, jos sillä ei ole muita kannattajia kuin hän. Niinpä hän alkoi kauppamatkoillaan kerälemään yksityiskohtia eri uskonnoista joita kohtasi, että ihmisillä olisi jotain mitä kokea omaakseen hanen uskonnossaan. Kristinuskosta ja juutalaisuudesta hän otti opin yhdestä ainoasta jumalasta. Jumalan nimeksi hän otti kuunjumala Allahin. Kauppias X tajusi myös että uskonnon leviämistä edesauttausivat muutamat yhteisölliset pakkokeinot. Moni ihminenhän kauppiaan X uskonnon älyttömyyden tajuttuaan pyrkisi vaihtamaan uskontoa, joten kauppias sääti pelotteen, kuoleman rangaistuksen uskonnosta lähteville. Tehokas keino oli myös kasvattaa lapset pienestä pitäen uskontoon. Kun normaalia järkeä ei lapselle voi kehittyä, tämä ei osaa kyseenalaistaa hulluutta jota kauppiaan X uskonto on tulvillaan.
Näin kauppias X oli laatinut uskonnon jota lähti sitten sotimalla levittämään. Muuttumattomuuden periaatte ja järjellä ajattelun estävä kuoleman rangaistus tekivät uskonnosta hulluuden vankilan. Joka siihen vankilaan joutui oli siinä pysyvä kuolemaansa asti, kuten olivat tämän jälkeläisetkin.
Kauppias X eli elämäänsa, ja matkustelevana kauppiaana tunsi monia ihmisiä. Osa kauppiaan X tuntemista ihmisistä kasvattivat sikoja ruuakseen, osa heistä ei kypsentänyt lihaa kunnolla vaan sairastuivat. Sairauksien syitä tuntematon kauppias X päätti että sairastelu sianlihan syömisen seurauksena oli merkki jumalalta ettei sianlihaa saanut syödä. Kauppias X kirjasi tämän yksityiskohdan uuteen uskontoonsa.
Kerran pitkältä kauppareissultaan palattuaan kauppias X vieraili pitkäaikaisen ystävänsä luona. Kauppias X ei ollut kauppareissunsa aikana ollut naisen läheisyydessä ja niinpä hänen ystävänsä vaimo kiihotti häntä suuresti. Iltasella hänen ystävänsä mentyä nukkumaan kauppias X otti ystävänsä vastaan rimpuilevan vaimon väkisin. Aamulla vaimon kerrottua miehelleen kauppiaan X teosta joutui kauppias puollustuskannalle. Taitavana puhujana kauppias X sai kuitenkin vieritettyä syyn tapahtuneesta viattoman vaimon niskoille. Yllytettyään ystävänsä raivoon he yhteistuumin tappoivat vaimon kivittämällä. Tapahtumajaksoa myöhemmin mietittyään kauppias X tuli siihen tulokseen että vaimo todellakin oli käyttänyt jonkinlaista voimaansa häneen. Hän ei pitänyt seksuaalisia halujensa hallitsemattomuutta omana tahdon heikkoutenaan vaan naisen pahoina voimina jotka piti laittaa kuriin. Siispä kauppias X sääti uskontoonsa yksityiskohdat joiden mukaan naisten pahat voimat pitää lukita mahdollisimman epäeroottisen ja peittävän vaatekappaleen sisään. Jotta sääntö tehoaisi sen rikkomiseen kauppias X sääti oman kokemuksensa perusteella rangaistukseksi hengiltä kivittämisen.
Tapahtumajakso koskien ystävänsä vaimoa oli järkyttänyt kauppias X:ää. Kauppamatkallaan ollessaan hänen yksinäisyytensä ja pettymyksensä naisiin johti tilanteeseen jossa hän päätti kokeilla samaa sukupuolta. Rajussa anaaliyhdynnässä kauppias X kuitenkin sai tulehduksen penikseensä. Kauppias X:lle ominaisella tavalla hän ei taaskaan pystynyt näkemään syyllisyyttä itsessään vaan päätti tulehduksen olevan hänen partnerinsa syytä ja vihoissaan tappoi tämän. Verityön tehtyään kauppias X edelleen tunnekuohun vallassa kirjasi uskontoonsa kiellon anaaliyhdynnälle ja homoseksuaalisuudelle kuolemanrangaistuksen uhalla.
Vastoinkäymisten musertamana kauppias X ratkesi ryyppäämään. Hän joi kokemattomuuttaan aivan liikaa, koko kauppakaravaaninsa kuljettaman alkoholilastin. Olo ei siitä tosiaankaan parantunut ja taas oli kauppiaan X aika tehdä päätelmiä. Hänelle ei tullut mieleen että oli tullut otettua hieman liikaa, ei hän päätti että alkoholi on pahasta. Alkoholin juominen tuli hänen mielestään kieltää ja niinpä hän kirjasi sen uskontoonsa.
Kauppias X ymmärsi että hänen uskontonsa on aika olematon, jos sillä ei ole muita kannattajia kuin hän. Niinpä hän alkoi kauppamatkoillaan kerälemään yksityiskohtia eri uskonnoista joita kohtasi, että ihmisillä olisi jotain mitä kokea omaakseen hanen uskonnossaan. Kristinuskosta ja juutalaisuudesta hän otti opin yhdestä ainoasta jumalasta. Jumalan nimeksi hän otti kuunjumala Allahin. Kauppias X tajusi myös että uskonnon leviämistä edesauttausivat muutamat yhteisölliset pakkokeinot. Moni ihminenhän kauppiaan X uskonnon älyttömyyden tajuttuaan pyrkisi vaihtamaan uskontoa, joten kauppias sääti pelotteen, kuoleman rangaistuksen uskonnosta lähteville. Tehokas keino oli myös kasvattaa lapset pienestä pitäen uskontoon. Kun normaalia järkeä ei lapselle voi kehittyä, tämä ei osaa kyseenalaistaa hulluutta jota kauppiaan X uskonto on tulvillaan.
Näin kauppias X oli laatinut uskonnon jota lähti sitten sotimalla levittämään. Muuttumattomuuden periaatte ja järjellä ajattelun estävä kuoleman rangaistus tekivät uskonnosta hulluuden vankilan. Joka siihen vankilaan joutui oli siinä pysyvä kuolemaansa asti, kuten olivat tämän jälkeläisetkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa kerran nuori kirvesmies Y. Hän oli köyhä mutta lahjakas ja luki paljon. Lukiessaan hän alkoi miettiä, että kaikki ne käskyt, joita häntä oli aina käsketty seuraamaan, olivat alun perin tarkoitetut tekemään ihmisten keskinäisen elämän helpommaksi ja paremmaksi. Kerran kun hän oli veistämässä kattohirttä, hän tuli ajatelleeksi, että kaikkien monimutkaisten käskyjen takana oikeastaan oli ajatus, että ihmisten piti rakastaa toisiaan. Jos he rakastaisivat toisiaan, käskyjäkään ei enää tarvittaisi. Tämän keksittyään hän luopui ammatistaan ja vaelsi ympäriinsä kertomassa ihmisille tätä uutta ajatustaan. Monet kuuntelivat mielellään tätä uutta ja yksinkertaista ajatusta, mutta toiset pitivät sitä pelkkänä haihatteluna.
Maa, jossa nuori kirvesmies asui, oli suurvallan miehittämä. Miehitysjoukkojen komentajan kuuluviin tulivat pian nuoren miehen ajatukset ja koska hän oli saanut jonkin verran oppilaita, komentaja alkoi pitää häntä vaarallisena kansankiihottajana. Niinpä hän eräänä yönä vangitutti kirvesmiehen ja lyhyen kenttäoikeuden istunnon lopuksi tuomitsi hänet kuolemaan kauhealla tavalla varoitukseksi muille.
Vaikka kirvesmies olikin kuollut, monet muistivat hänen ajatuksensa ja ne levisivät laajemmalle. Mutta samalla kun ne levisivät, jotkut ihmiset huomasivat, että kannattamalla näitä ajatuksia, he saisivat valtaa itselleen. Ja he saisivat valtaa sitä enemmän, mitä laajemmalle he vuorostaan näitä ajatuksia levittäisivät. Mutta pian he huomasivat, että kirvesmiehen ajatukset olivat liiankin yksinkertaisia ja he alkoivat täydentää niitä sopivammiksi. Kun aikaa oli kulunut ja uudet ajatukset olivat levinneet laajalle, myös suurvallan hallitsijakin tuli ajatelleeksi samaa ja julisti, että nuoren kirvesmiehen ja hänen seuraajiensa ajatukset olivat tästä lähtien hänen koko valtakuntansa uskonto. Mutta koska pelkkä kirvesmies olisi ollut liian mitätön tällaisen uskonnon alkajaksi, hän määräsi yhdessä apulaistensa kanssa, että tästä lähtien nuorta kirvesmiestä olisi pidettävä yhtenä valtakunnan jumalista. Seuraavat hallitsijat määräsivät vielä, että kaikki ne, jotka eivät uskoneet kirvesmiehen olevan Jumala, tapettaisiin julmalla tavalla. Koska kaikki eivät tätä uskoneet, syttyi sotia ja ihmisiä kuoli tuhansittain.
Vuosisatojen vieriessä köyhän kirvesmiehen alkuperäiset ajatukset alkoivat unohtua yhä enemmän ja enemmän. Uudet hallitsijat ja heidän apulaisensa muuttivat ja täydensivät yhä uudestaan ja uudestaan uutta uskontoa. Toiset hallitsijat ja heidän apulaisensa täydensivät sitä toisella tavalla ja lopulta kaikki hallitsijat alkoivat sotia keskenään siitä, kenen rakennelma olisi kaikista parhain ja kuka saisi johtaa uuden uskonnon kannattajakuntaa. Tätä jatkui vuosisadasta toiseen. Nuoren kirvesmiehen omaa kansaa alettiin syyttää kirvesmiehen tappamisesta. Tästä pienestä kansasta levitettiin pahoja puheita ja heitä ryöstettiin ja tapettiin miljoonittain, niin että he olivat lopulta kuolla sukupuuttoon. Kaikki muut uskonnot julistettiin paholaisen keksinnöiksi ja kirvesmiehen alkamaa, mutta vuosisatojen kuluessa aivan erilaiseksi muuttunutta uskontoa yritettiin levittää myös muiden uskontojen alueille. Sitä varten piti vallata kaikkien muiden uskontojen edustajien valtakunnat, mikä sitten tehtiinkin. Tämä osoittautui taloudellisesti hyvin tuottavaksi, vaikka käännyttäminen ei onnistunutkaan niin hyvin, kuin oli toivottu. Vähitellen kirvesmiehen aloittaman uskonnon kannattajat huomasivat, että juuri maailman rikkaudet olivat se, mitä kannatti tavoitella ja niinpä he luopuivat lopulta kokonaan seuraamasta kirvesmiehen opetuksia, vaikka mielellään kehuskelivatkin niillä. Heidän uusi uskontonsa oli nyt raha, jota kerättiin ja palvottiin, mutta sitä ei ollut oikein sopivaa sanoa ääneen.
Toisuskoiset tietenkin valittivat vääryydestä ja kapinoivat, mutta koska heitä pidettiin paholaisen kannattajina ja koska rahan uskonnon haltijoilla oli kaikki valta ja parhaat armeijat, he alkoivat kutsua näitä kapinoitsijoita terroristeiksi ja rikollisiksi ja kukistivat kaikki kapinat verisesti. Niin he tekevät yhäkin. Katkeruus ja viha heitä vastaan on kasvanut vuosisadasta toiseen. Kukaan ei tiedä, mihin kaikki lopulta päätyy.
SENKIN ANTIKRISTUS!
"Paljastuin!
Kirjoittanut: Aabraham, 21.1.2004 klo 22.44
No ei mahda mitään. Saat lahjaksi muotokuvani, oi uskollinen palvelijani."
..A,,,A
.(o I o)
..\vvv/
...\__/
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000002147330
"AABRAHAM!
Kirjoittanut: Vadelma, 11.2.2004 klo 19.38"
NOH, 19.38
AABRAHAM 19.38
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.
19.
38. Kuinka hyvin he kuulevatkaan ja näkevät sinä päivänä, jolloin he astuvat eteemme! Mutta tänä päivänä väärämieliset ovat vielä suuren harhan vallassa.
Olipa kerran herra A. Herra A oli hyvin kiinnostu historiasta. Hänellä oli hyvin vahva mielipide historiasta ja hän toivoi että muutkin jakaisivat hänen mielipiteensä. Herra A tiesi olevansa oikeassa ja hän ei ikinä malttanut olla korjaamatta muiden selkeästi vääriä mielipiteitä. Herra A:n halu parantaa maailmaa saamalla muut näkemään asiat kuin hän ne näkee kasvoi kasvamistaan. Herra A otti elämäntehtäväkseen saada ihmiset ajattelemaan oikein.
Herra A:n kaunis ajatus oli suvaitsevaisuus. Herra A:n mukaan ei ollut niin hirveää asiaa etteikö sitä pitäisi suvaita. Koska maailma on suuri ja herra A suureksi harmikseen on rajoittunut vain yhdeksi henkilöksi, herra päätti aloittaa sieltä missä tarve oli suurin.
Tovin etsittyään herra A löysi paikan jossa mielipiteet kohtasivat. Herra A oli kauhuissaan, sillä kaikki mielipiteiden esittäjät eivät suvainneet toistensa mielipiteitä. Herra A tiesi paremmin. Herra A valitsi puolen jonka koki olevan suvaitsemattomuuden kohteena. Nyt herra A:n historian tuntemus oli pääsi hyötykäyttöön. Herra A uskoi että suvaitsevaisuutta voidaan lisätä kaivamalla rikoksia historiasta ja puollustamalla niillä nykyisiä rikoksia.
Herra A:sta tuli valpas haukka. Milloin ikinä joku esitti mielipiteen joka ei suvainnut rikoksia, herra A syöksyi taistoon. Suvaitsevaisella raivollaan hän löi vastustajansa aseenaan historiantuntemuksensa ja sen valikoitu käyttö. Yhdellä iskulla herra A syyllisti suvaitsemattomattomaksi kokemansa henkilön ja tämän suvun historian hämäristä esiinnostamillaan virheillä. Herra A viisaudessaan valisti suvaitsemattomia, ja selitti heille totuuden että kaikkea täytyy suvaita sillä, kun tarpeeksi kauaksi palaa historiassa taaksepäin löytyy rikoksia, jotka ovat kauheampia. Kaikessa oikeamielisyydessään herra A:lta jäi miettimättä mihinkä kaikkeen rikosten ja julmuuden suvaitseminen voisi johtaa. Vielä tänäkin päivänä herra A vartioi alati valppaana, sokeana vain julmuuden mustille pilville, jotka kerääntyvät horisontissa.
Olipa kerran herra A. Herra A oli hyvin kiinnostu historiasta. Hänellä oli hyvin vahva mielipide historiasta ja hän toivoi että muutkin jakaisivat hänen mielipiteensä. Herra A tiesi olevansa oikeassa ja hän ei ikinä malttanut olla korjaamatta muiden selkeästi vääriä mielipiteitä. Herra A:n halu parantaa maailmaa saamalla muut näkemään asiat kuin hän ne näkee kasvoi kasvamistaan. Herra A otti elämäntehtäväkseen saada ihmiset ajattelemaan oikein.
Herra A:n kaunis ajatus oli suvaitsevaisuus. Herra A:n mukaan ei ollut niin hirveää asiaa etteikö sitä pitäisi suvaita. Koska maailma on suuri ja herra A suureksi harmikseen on rajoittunut vain yhdeksi henkilöksi, herra päätti aloittaa sieltä missä tarve oli suurin.
Tovin etsittyään herra A löysi paikan jossa mielipiteet kohtasivat. Herra A oli kauhuissaan, sillä kaikki mielipiteiden esittäjät eivät suvainneet toistensa mielipiteitä. Herra A tiesi paremmin. Herra A valitsi puolen jonka koki olevan suvaitsemattomuuden kohteena. Nyt herra A:n historian tuntemus oli pääsi hyötykäyttöön. Herra A uskoi että suvaitsevaisuutta voidaan lisätä kaivamalla rikoksia historiasta ja puollustamalla niillä nykyisiä rikoksia.
Herra A:sta tuli valpas haukka. Milloin ikinä joku esitti mielipiteen joka ei suvainnut rikoksia, herra A syöksyi taistoon. Suvaitsevaisella raivollaan hän löi vastustajansa aseenaan historiantuntemuksensa ja sen valikoitu käyttö. Yhdellä iskulla herra A syyllisti suvaitsemattomattomaksi kokemansa henkilön ja tämän suvun historian hämäristä esiinnostamillaan virheillä. Herra A viisaudessaan valisti suvaitsemattomia, ja selitti heille totuuden että kaikkea täytyy suvaita sillä, kun tarpeeksi kauaksi palaa historiassa taaksepäin löytyy rikoksia, jotka ovat kauheampia. Kaikessa oikeamielisyydessään herra A:lta jäi miettimättä mihinkä kaikkeen rikosten ja julmuuden suvaitseminen voisi johtaa. Vielä tänäkin päivänä herra A vartioi alati valppaana, sokeana vain julmuuden mustille pilville, jotka kerääntyvät horisontissa.
***
Olipa kerran hra B. Hra B ei ollut kovinkaan kiinnostunut historiasta. Hänellä oli kuitenkin hyvin vahva mielipide historiasta ja hän toivoi että muutkin jakaisivat hänen mielipiteensä. Herra B tiesi olevansa oikeassa ja hän ei ikinä malttanut olla korjaamatta muiden selkeästi vääriä mielipiteitä. Herra B:n halu parantaa maailmaa saamalla muut näkemään islamin ja muslimit yhtä inhottavina kuin hän ne näkee kasvoi kasvamistaan. Herra B otti elämäntehtäväkseen saada ihmiset ajattelemaan oikein.
Tovin etsittyään herra B löysi paikan jossa mielipiteet eivät kohdanneet. Herra B oli iloissaan, sillä monet siellä olivat samaa mieltä kuin hänkin. Herra B valitsi vihollisekseen puolen jonka koki olevan suvaitsemattomuuden kohteena. Nyt herra B:n historian heikohko tuntemus pääsi hyötykäyttöön. Herra B uskoi että suvaitsemattomuutta hänen vihollisiaan kohtaan voidaan lisätä kaivamalla näiden rikoksia historiasta ja unohtamalla oman puolen vielä suuremmat rikokset.
Herra B:stä tuli valpas haukka. Milloin ikinä joku esitti mielipiteen joka ei suvainnut uskontokunnan leimaamista, herra B syöksyi taistoon. Suvaitsemattomalla raivollaan hän löi vastustajansa aseenaan heikohko historiantuntemuksensa ja sen valikoitu käyttö. Yhdellä iskulla herra A syyllisti ylisuvaitsevaisiksi kokemansa henkilön ja tämän suvun rakentelemalla olkinukkeja tämän mielipiteistä. Herra B viisaudessaan valisti suvaitsevaisempia, ja selitti heille totuuden että kun ei vaivaudu tutkimaan omaa menneisyyttään eikä nykyisyyttään voi olla vapaammin suvaitsematon muita kohtaan. Kaikessa oikeamielisyydessään herra B:ltä jäi miettimättä mihinkä kaikkeen tämä vihan lietsominen voisi johtaa. Vielä tänäkin päivänä herra B vartioi alati valppaana, sokeana vain julmuuden mustille pilville, joita hän omalta osaltaan kerää horisonttiin.