Mikä kumma siinä on että aina pitää saada seksiä
ja puhua siitä miksi ei elämää voisi viettää
ilmakin välillä...ei se ole elämän
tarkoitus...vaikkakin kivaa puuhaahan se on
mutta, joskus ihmiset haluavat vain puhua ihan
tavallisista asioista tuntemattomien tai tuttujen
ihmisten kanssa ilman että siihen liittyisi heti
seksiä...
Vai oletteko eri mieltä??
Olen chatissä törmännyt vain sellaisiin
henkilöihin...mikä teitä riivaa...??
ja puhua siitä miksi ei elämää voisi viettää
ilmakin välillä...ei se ole elämän
tarkoitus...vaikkakin kivaa puuhaahan se on
mutta, joskus ihmiset haluavat vain puhua ihan
tavallisista asioista tuntemattomien tai tuttujen
ihmisten kanssa ilman että siihen liittyisi heti
seksiä...
Vai oletteko eri mieltä??
Olen chatissä törmännyt vain sellaisiin
henkilöihin...mikä teitä riivaa...??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ne, jotka näissä kuvioissa pyörivät, etsivät
vähän vaihtelua tylsään arkeen. Seksikin saattaa
olla sitä samaa oman kullan kans tai sitten ei oo
saanu kuukausiin. Siksi joku ajattelee, että
tottakait ollaan vain "sitä" vailla.
Toisaalta, kun mies ja nainen keskustelee,
ainakin itse tunnen erootikan läsnäolon. Me
olemme sen verran eläimellisiä, että ne tunteet
on koko ajan läsnä-halusimme sitä tai emme.
Ottakaa kantaa
itse kerta kaikkiaan jaksa sättäillä, kun
oikeitten ihmissuhteitten hoitamisessakin on täysi
ellei ylivoimainen tekeminen. Mussukkani joskus
sättää, ja kanssaan hippaamaan työntyy aina
enemmän tai vähemmän mulkkuojoisia miehiä (tai
pojuja). Voi ehkä johtua siitäkin, että hän tuntuu
aina hakeutuvan huoneisiin joiden nimessä on
sanojen "seksi" tai "treffit" jokin variaatio...
Jos taas joka huoneessa nimestä riippumatta tuntuu
olevan vain lepotilaan pyrkivää kansalaisainesta,
se on mulle uutta ja kiinnostavaa tietoa.
Toisaalta yksinäisyys ja vastakappaleen kaipuu on
nykymaailmassa perkeleellisen suurta, joten en
tiedä ihmetteliskö vai ei.
Siinähän se tuli. Tuota vastakappalettahan kait
jokainen etsii. Fyysisetkin ominaisuudet
vetävät, mutta että jaksaa ihmisen kans päivästä
toiseen vaatii henkistä yhteenkuuluvuutta.
Pitäisiköhän alkaa etsiä myötäkappaletta, kun tuo
vastakappele-ajattelu ei näytä tepsivän? Hyvään
seksiin perustuva suhde kestää näemmä keskimäärin
vuoden ja hengenheimolaisen kanssa sinnittelee
pari vuotta petikamaripaitsiossa.
Siinä sitä onkin hakemisensa, kun täytyisi löytyä
sivistynyt eroottinen uuspakanallinen
maalaistyttö, joka kelpuuttaa kumppanikseen
toisella kierroksella olevan köyhän ja kummia
filosofoivan duunarin...
Chattailu ja deittailu on ihan hupaa
ajanvietettä, mutta aikomukselliseen seurusteluun
ei näistä piireistä taida apu aueta :(
mää sanon, että mää olen löytänyt deittaamalla
nimenomaan oikeaa monipuolista liittosuhdetta
halajavia ihmisiä, tapauksessani lähinnä naisia
kun olen etupäästäni hetero. Mulla on alkanut
tulla luulo, että hommassa on jotain eriparista:
paljon hyviä naisia ja helvetisti sekundamiehiä.
Ja toisaalta kumminkin monet miehetkin valittaa
ettei netin kautta mitään kunnollista löydä.
Selittäkää joku, etten vaan ala luulla itteäni
jotenkin erinomaseksi ihmiseksi kun on käynyt niin
mainio flaksi.
Rapiat paritkymmenet deittitreffit käyneenä ja
likemmä parin sadan naisen kanssa kirjoitelleena
näen tämän näin:
Deittien kautta treffaa erinomaisen
mielenkiintoisia ja viehättäviä naisia.
Pulma tulee siitä, että meikäläistä ei saa
raahattua edes kilon kappaleina viittäkymmentä
kilometriä lähemmäs kaupunkia vakituista asuntaa
harjoittamaan - vastaavasti kouluttautunutta ja
sivistynyttä naista ei saa tänne korpeen
muuttamaan millään ilveellä. Tietenkin syystä
siitä, että lottovoittohan se olisi löytää
koulutustaan vastaavaa työtä metsäperältä ja
taitaa hiljaisuuskin hiukan ahdistaa. Nykyiseen
arvomaailmaan kuuluu vahvana tekijänä melko
korkean elintason vaatimus; trendikkäitä
vaatteita, ulkomaanmatkoja, uusia autoja... Ne
eivät kuulu tähän elämänmalliin.
Tuntee tässä joskus olevansa elävä fossiili, kun
onneen riittää lämmin tupa, hyvä kotiruoka ja
muutama lantti kukkaron pohjalla, jotta voi
silloin tällöin piipahtaa vaikkapa lavatansseissa.
Sikäli olet oikeassa, että omakokemuksellisessa
parittomuusbrobleemassani on pääsyynä
tietynlainen sekundamiehisyys: väärä asuinpaikka,
väärä arvomaailma ja kaiken kruununa
uppiniskaisuus olla luopumatta niistä :)
palvelus,räjäytä se pääsi!!
sen sijaan lähetän Sulle
*********************
*****HALIPUSUJA!*****
*********************
No, lähetä Sinä nyt mulle jotain!
En siis ole unta nähnyt...
Vaan onpa sulla hankala koordinaattiongelma!
Luulisi että edes yksi leidi arvostaisi vähän
samoja asioita kuin sinäkin, eihän sitä useampia
pysty kerrallaan pitämäänkään. Tietysti on niin,
että kun olet päättänyt olla uppiniskainen, se on
sitten sun reunaehtosi. Ilmeisesti valitset korven
ja yksinkertaisen yksinäisen elämän, jos
vaihtoehto on muutto rintamaille naisen perässä.
Vai..? Oma tumppu ei paljon kinaa eikä komentele,
mutta jotenkin turhan vaisua seuraa se on.
Onko siitä arvomaailmasta pakko luopua jo 50
kilsan päässä asutuskeskuksesta? Ei se
meikäläisenkään arvosto juppiajattelua lähellä ole
ja naiset tuppaavat helposti ajamaan oikealta ohi...
vastaus, sait mut taas kerran hymyilemään.
Kaikkee hyvää sulle.
Mun valinta: ei enää seksiä, kiitos.
Olihan se tosi kivaa aikansa, mutta kaikkeen
kyllästyy ja addiktiot on ällöttäviä
On inhottavaa olla riippuvainen mistään.
Seksiriippuvuus on luultavasti pahempaa kuin
huumeriippuvuus, joten ei ole ihme että on kovan
työn takana yrittää päästä siitä irti. Yleensähän
vanhemmiten tapahtuu tasapainottumista(ilmeisesti
kehon kemia hiljenee) mutta on mielenkiintoista
painiskella himojen kanssa. En voi kuitenkaan
suositella kenellekkään. Syy: vaatii vahvaa
luonnetta.
Mutta palkinto on tietysti suuri: pääsee lähemmäs
tervettä ydinminuutta ja kokee lapsuudesta
tuttuja huikaisevia juttuja.