mites toi kihlaus nykyaikana toimii. täällä moni on sanonut että pitäisi ihan perinteisesti kysyä "tuletko vaimokseni?" ja sit mennään kihloihin.. itse taas ajattelin kysyä että mennäänkö kihloihin ja sitten myöhemmin puhua siitä naimisiinmenosta ja kosia uudestaan. tiedän että kihlaus on lupaus siitä ja sitä rataa, mutta haluaisin kihlata tyttöystäväni jo lähiaikoina, mutta en mennä naimisin vasta kun vuosia myöhemmin.. joten kysymys "tuletko vaimokseni" tuntuisi aika hölmöltä tässä vaiheessa, kun emme ole menossa naimisiin vielä vuosiin. mielipiteitä?
kihlaaminen/kosinta
pete
154745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tää siitä hyvä vuosi että karkausvuosi. nainen saa kosia.
Siis miksi ihmeessä pitäisi kihlautua, jos ei ole kiinnostusta mennä naimisiin lähivuosina? Kihlaushan on nimen omaan lupaus avioliitosta. Minusta aito kihlaus on sellainen, että toinen on kosinut ja toinen vastannut myöntävästi tai sitten vaan yhdessä päätetty, että mennään naimisiin.
Mutta nykyään on tämä ihme trendi, että pitää vaihtaa kihlasormuksia muutaman kuukauden (tai jopa viikon) seurustelun jälkeen...
Miksi siis pitäisi mennä kihloihin? Eikö seurustelu ja avoliitto ilman sormuksia riitä siihen asti, kunnes suunnitellaan naimisiin menoa? Eihän se kihlasormus kuitenkaan muuta sitä suhdetta mitenkään erilaisemmaksi.
Eli kannattaisiko sinun "pete" odottaa siihen asti, kunnes olet valmis kosimaan ihan oikeasti? Olisi sitten jotain odottamisen arvoista tulevaisuudessa. Sitä paitsi myöhemmin sinusta voi tuntua typerältä, jos olet mennyt "leikkikihloihin" ja joudut esittämään kosinnan, vaikka olet jo kihloissa.
Kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta. Ennen voitiin haastaa oikeuteen ja vaatia suuriakin korvauksia kihlatulta, joka myöhemmin kieltäytyi menemästä naimisiin. Ei ole mitään syytä mennä kihloihin pelkästään osoittaakseen seurustelevansa; se ei ole sitä varten. Tosin ajat ja tavat muuttuu, mutta nykykäytäntö edelleen heikentää avioliiton arvoa. "Kunnes kuolema erottaa" taitaa nykyään olla "kunnes jompikumpi kyllästyy tai kiinnostuu jostain toisesta tai luulee muuten löytäneensä hauskempaa seuraa."
"Tosin ajat ja tavat muuttuu, mutta nykykäytäntö edelleen heikentää avioliiton arvoa. "Kunnes kuolema erottaa" taitaa nykyään olla "kunnes jompikumpi kyllästyy tai kiinnostuu jostain toisesta tai luulee muuten löytäneensä hauskempaa seuraa."
Olipas hyvin sanottu! Ei mitään lisättävää!
Joo ennen saattoi joutua maksamaan naimishyvitystä, kerrotaan eräässä oikisen kirjassa;)
Meillä puhuttiin kihloihin menosta monesti ja päätimme yhdessä,että sinä ja sinä päivänä mennään kihloihin.Sormukset käytiin yhdessä ostamassa.Tiesimme molemmat,että kihlaus on lupaus avioliitosta... Kesällä 2001 mentiin kihloihin,eikä vielä olla naimisissa.(en tiedä menemmekö koskaan). Perinteinen tapa on hyvä.Elikkäs mies pyytää tyttöystävänsä isältä tyttären kättä. Nykyään kihlaus on "kahden kauppa". Tiedätkö mitä mieltä tyttösi on kihloihin menosta? Onko hän sitä mieltä,että kihloihin ja muutamia vuosia myöhemmin naimisiin? Jos et tiedä,puhukaa asiasta.Kerro mielipiteesi kihloista.Toivottavasti oli apua!
meillä se meni niin että oltiin aikasemmin puhuttu jotain asiasta ja sit yhtenä iltana tanssilattialla kosasin mun miestäni, joka vastas myöntävästi.. olin eka ihan äimänkäkenä ku en ollu varma suostuisko se.. seuraavana päivänä käytiin ostaan sormukset.. mun mielestä on parempi hakee sormukset heti eikä jäädä miettii päivää et koska sen tekee, heti vaan, miettii vaikka jonku kivan paikan missä sit sormukset vaihtaa.. sormus muuttaa suhdetta naisenkannalta paljon, itelle ainakin tuli varmempi olo puolisosta ku sai sormuksen sormeen, tuntuu ettei enää tarvi pelätä menettävänsä miestään.. naimisiin ei tällähetkellä olla menossa.. ajateltiin et odotetaan pari kolme vuotta kunnes talous on kunnossa ja molemmilla vakituiset työpaikat.. mutta pääasia on että tietää olevansa menossa naimisiin tulevaisuudessa rakastamansa puolison kanssa.. joten kysy rohkeesti naisesi mielipidettä asiasta ja menkää vaikka ravintolaan syömään ja viettämään laatuaikaa yhdessä ja kosase sitä siä.. uskon ettei sillä naimisiin menolla ole niin kiirettä..
Olimme seurustelleen parisen vuotta morsiameni kanssa ja kysyin aluksi hänen isältään kättä, sitten kosin morsiantani ja hän oli mailman onnelisin nainen =)
Olitte seurustelleen ja hänestä tuli mailman onnelisin?
Voit nyt kysyä "mennäänkö kihloihin?" ja myöhemmin kun naimisiinmeno on ajankohtaisempi, voit pyytää häntä vaimoksesi.
Siis kihlaushan on nimen omaan avioliittolupaus, joten eikös ole hieman hankala kihlautua, jollei kosi? Kihlaus ei ole mikään sormustenvaihto-juttu, vaan sopimus siitä, että mennään ennemmin tai myöhemmin naimisiin. Hääpäivää ei tietenkään tarvitse kihlaushetkellä päättää, vaan siitä voidaan yhdessä sopia myöhemmin. Toiset haluavat pitkän kihlausajan, toiset taas menevät naimisiin mahdollisimman nopeasti.
Jos pitkä kihlausaika tuntuu ikävältä tai puhe avioliitosta tällä hetkellä oudolta, niin kannattaa jättää kosiminen tulevaisuuteen.
olen ihan samaa mieltä kanssasi. Itse olen menossa kihloihin, koska olemme menossa naimisiin.. solmimme avioliiton, jonka tarkoituksena on rakastaa niin myötä kuin vastamäessä.. eikä erota heti ensimmäisen "turhanpäiväisen pikkuriidan takia".. eri asija, jos toinen kuolisi.. kuolema erottaisi meidät. Nykyaikana jotenkin tuntuu että nuorilla on semmonen näyttämisen maku toisia kohtaan.. kattokaa me mentiin kihloihin.. mallevana esitellään sorkmuksia ja vertaillaan kummalla on paksumpi, hyväku ei hintojaki kysellä.. jotenki niin pinnallista tää nykyajan nuorten touhu.
Vaikka kysyisitkin perinteisellä kaavalla: "Tuletko vaimokseni?", ei se tarkoita, että teidän pitäisi mennä vihille heti "seuraavana päivänä" :) On pareja, jotka ovat kihloissa vuosia ja menevät vihille vasta, kun esim. taloudellinen tilanne antaa myöten. Joten kysy vain reilusti vaimoksi ja menkää vihille vasta kuin se teille sopii :)
Kyllä mua kun kosittiin, niin kysyttiin, että tuletko mun vaimokseni, vaikka naimisiinmenosta ei ole vielä tietoakaan. Mielestäni tuo, että kysytään, että tuletko vaimokseni käsittää myös sen, että joskus tulevaisuudessa olet lupautunut tulemaan vaimokseni. Minusta se oli ainakin ihanaa kun niin kysyttiin=) Toki voihan sitä keksiä ihan omat kyselymuotonsa....=)
Meillä mieheni pyysi minua kihloihin kanssaan, koska olimme ajatelleet jo ettemme kuitenkaan mene lähiaikoina naimisiin niin "tuletko vaimokseni" olisi kieltämättä kuulostanut hieman hölmöltä.
Joten kysy kumpaa vain mielesi tekee.
Olemme vieläkin kihloissa, vaikka vuosia on pian takana 6.
*N*