Mun vanhemmat eros vähän yli vuos sitten...
Ja sen jälkeen tä elämä on ollut mitä ollut. Siis yhtä helvettiä.. Sitä vaan kaipaa kumpaakin vanhempaa.. Mun iskä on alkoholisti. Ja mutsi on mutsi.. Kummallakin uusi suhde.. Iskä on 38 wee ja hänen muijansa on 22 wee.. Äiti on taas 36 ja hänen ukkonsa on 50 wee.. Ja itte olen 15 wee ja sama mun sisko.. Mutsin kanssa menee totaallisesti hermot.. Välil sitä vaan toivoo et ois edes josksu sellanen päivä et oltais pelkästään mä, sisko ja mutsi kolmestaa himassa. MUT EI.. Ja sit ku on sellanen päivä ni ei me tehdä mitään.. Sit ku mutsin mies ystävä on meillä, ni mutsi on niin ettei se tuntiskaan meitä. Se ei vastaa meiän kysymyksiin, ja jos vastaa ni se vastaa tyyliin ettei vois vähempää kiinnostaa.. Välillä tekis niin paljon mielie pakata tavarat ja lähtee pois täältä.. Kerran olen pakannut tavarat. En mä jaksa enään tällästä paskan jauhontaa.. Itse seurusten ja olen tosi onnellinen..
Haluaisin vaan tietää mistä on kyse. Välittääkö mutsi edes meistä? Ja mikä helvetti sitä vaivaa??
miks se on tollanen? Miks tä ero voi olla vielläkin näin vaikeeta?
Voisiko joku edes auttaa..
Ja sen jälkeen tä elämä on ollut mitä ollut. Siis yhtä helvettiä.. Sitä vaan kaipaa kumpaakin vanhempaa.. Mun iskä on alkoholisti. Ja mutsi on mutsi.. Kummallakin uusi suhde.. Iskä on 38 wee ja hänen muijansa on 22 wee.. Äiti on taas 36 ja hänen ukkonsa on 50 wee.. Ja itte olen 15 wee ja sama mun sisko.. Mutsin kanssa menee totaallisesti hermot.. Välil sitä vaan toivoo et ois edes josksu sellanen päivä et oltais pelkästään mä, sisko ja mutsi kolmestaa himassa. MUT EI.. Ja sit ku on sellanen päivä ni ei me tehdä mitään.. Sit ku mutsin mies ystävä on meillä, ni mutsi on niin ettei se tuntiskaan meitä. Se ei vastaa meiän kysymyksiin, ja jos vastaa ni se vastaa tyyliin ettei vois vähempää kiinnostaa.. Välillä tekis niin paljon mielie pakata tavarat ja lähtee pois täältä.. Kerran olen pakannut tavarat. En mä jaksa enään tällästä paskan jauhontaa.. Itse seurusten ja olen tosi onnellinen..
Haluaisin vaan tietää mistä on kyse. Välittääkö mutsi edes meistä? Ja mikä helvetti sitä vaivaa??
miks se on tollanen? Miks tä ero voi olla vielläkin näin vaikeeta?
Voisiko joku edes auttaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaihtaisin elämän tilanteeni samaan jos ois kulta. Vaihdetaanko osia?
minun vahempani erosivat n.seitsemän vuotta sitten,en silloin sitä oikein käsittänyt,tai no käsitin mutta kuitenkin ja vielä joskuskin se tuntuu pahalta...silloin ei ollut oikeastaan mtn ongelmia vanhempieni seurustelu kumppanien kanssa,mutta kun pääsin murrosikään ja opin tuntemaan,varsinkin isän naisystävän,joka tosin oli(onneksi OLI) yksi "lehmä",en hyväksynyt häntä ollenkaan,onneksi isäkin tajusi sen ja jätti hänet,äidilläni on ollut ihan hyvä miesystävä,vakituinen sellainen jo pitkään,olen onnellinen äidin puolesta...
mutta isä taas vaihtoin naista kuin sukkia siihen aikaan,silloin se tuntui todella pahalta,puhuin ja itkin veljelleni asiasta ja hän puuttui asiaan,puhui isälle järkeä,nyt suunnilleen kaksi vuotta isä on ollut samannaisystävän kanssa ja on ollut minullekkin helpompaa,se nimittäin kuluttaa myös minua,kun nainen vahtuu talossa samaan tyyliin kuin sukat jalassa...
olen onnellinen elämän tilanteeseeni,on ihanat vanhemmat,veli,oma kulta,ystävät ym. rakkaat...
eli tuossa oli minun stoorini...
mutta mielestäni sinun kannattaisi puhua asiasta äitisi ja siskosi kanssa kolmestaa,kertoa tunteesi äidilles,mitä mieltä olet hänestä ja miesystävästään,kyllä se siitä pikku hiljaa lähtee taas menemään,välillä on huonoja päiviä,mutta hyviä on kuitenkin enemmän ja kyllä vanhempasi sinua rakastavat,usko pois!!
Tsemppiä sinulle ja koitahan jaksaa!!
mulla on siinä mielessä melkeen sama tilanne, paitsi että vanhemmat eros nyt tammikuussa. ja 33:n avioliittovuoden jälkeen, jonka takia en vieläkään voi käsittää koko eroa! äiti siis jätti isän löydettyään uuden, 11 vuotta nuoremman ukon, jonka kanssa kaikki onki sitte niin helvetin ihanaa... isä on yksin, ja silläki on vähän ongelmia alkoholin kanssa, yleensä viikonloppusin. ei oikeastaan enää tietääkseni... asun siis äidin ja sen äijän kanssa ja välillä tekis mieli vaan hypätä alas parvekkeelta. tiedän, että tässä saattaa olla sellasta mustasukkasuuttaki mukana, mut välillä tuntuu et on aivan sama olisinko mä olemassa vai en. tänään tuli sen äijänki ero voimaan ja nyt ne meinaa juhlia sitä. tottakai haluaisin olla mutsin puolesta onnellinen, mutten vaan pysty, koska inhoon koko ämmää ja itseäni vielä enemmän. joskus toivon vaan, että voisin vaan lähtee.. johonki, unohtaa kaiken entisen ja kaikki rakkaatki ihmiset mun elämässä...
mulla ei ole ketään kenelle puhua. paras ystävä taitaa olla päiväkirja... en uskonu, että tää vois olla näin rankkaa, vanhempien ero.
mut elämä jatkuu, ja uskon ja toivon että joskus elämä vois hymyillä mulleki. täytyy vaan elää päivä kerrallaan.. "me ollaan sankareita kaikki..." ;)
MULLA ON SAMA ONKELMA.
FAIJA HUUTAA KOKO AJAN JA MUTSI MYÖS!
EN JAKSA ELÄÄ TÄÄLLÄ HELVETISSÄ!!!!!!!
PITÄS KAI MUUTTAA VITTUUN TÄÄLTÄ MUT EI.
EI OO KOTII MIHIN MENNÄ!!!
HELP ME!!!