Hei!
Olemme seurustellut jo useamman vuoden mutta, emme asu yhdessä (kaukosuhde). Nyt poikaystävälläni olisi tilaisuus muuttaa samaan kaupunkiin missä minä olen. Hän kuitenkin empii ajatuksen kanssa tosi paljon.
Hänen mielestään suhteemme on tosi huonossa jamassa, vaikka itse olen siitä vahvasti eri mieltä. Suurin syy tähän on varmasti se, että hänellä ei ole ystäviä/kavereita nykyisessä kaupungissaan. Ei ole ollut enää yli vuoteen. Tämän vuoksi hän onkin erittäin masentunut. Ja kääntää siis kaiken meidän suhteen piikkiin. Missään muussa ei ole mitään vikaa.
Tästä syystä saankin kuunnella päivittäin kuinka hirveä akka olen, kuinka hänen päässään huudan päivittäin (juontaa juurensa jostain mitättömästä asiasta suuttumisesta, toisinaan jopa kuukausien takaa), kuinka me ei minun takiani tulla toimeen. Ja sitä kuinka sekaisin hän on, että ei enää jaksa ja kuolee kohta ym ym ym Tuota on hirveä kuunnella, kun ei osaa auttaa, ja ammattiauttajalle häntä ei saa.
Eikä ole pitkiin aikoihin ollut iltaa, jona en olisi itkenyt itseäni uneen. Oman oloni tekee niin pahaksi paitsi se, että toinen kärsii, eikä osaa auttaa, mutta myös se, että minä saan kuunnella noita ”loukkauksia” päivittäin. Se saa omankin motivaationi laskemaan. Ja siksi ehkä itsekään en voi niin kovasti puhua yhteenmuuttamisen puolesta.
Kaikesta huolimatta hän ei kuitenkaan halua erota, mutta en kohta itsekään enää jaksa, koska en itseni tai kenenkään ystäväni/kaverini/tuttuni/työkaverini mukaan ole tuollainen hirveä akka. Paremminkin toisinpäin, ja sen he kyllä osoittavat muutenkin, eikä vain kysyttäessä. Eli ei ole kyse siitä, etteivätkö vain uskaltaisi sanoa ”totuutta”.
Toivoisinkin kommentteja samassa tilanteissa olleilta, tai ihan keltä vain, jolla on hyviä vinkkejä siihen miten tästä eteenpäin.
Miten masennuksesta voisi selvitä, ja miten minä selviäisin mieheni masennuksesta. Jättääkö se minuun lähtemättömät arvet, vaikka tavallaan tiedän, että ei hän kaikkea sanomisiaan tarkoita? Pääsenkö itse niistä koskaan ylitse? Ajattelenkohan aina alitajuntaisesti, kuinka hirveä olen ym ym?
-Kiitos asiallisista kommenteista-
Olemme seurustellut jo useamman vuoden mutta, emme asu yhdessä (kaukosuhde). Nyt poikaystävälläni olisi tilaisuus muuttaa samaan kaupunkiin missä minä olen. Hän kuitenkin empii ajatuksen kanssa tosi paljon.
Hänen mielestään suhteemme on tosi huonossa jamassa, vaikka itse olen siitä vahvasti eri mieltä. Suurin syy tähän on varmasti se, että hänellä ei ole ystäviä/kavereita nykyisessä kaupungissaan. Ei ole ollut enää yli vuoteen. Tämän vuoksi hän onkin erittäin masentunut. Ja kääntää siis kaiken meidän suhteen piikkiin. Missään muussa ei ole mitään vikaa.
Tästä syystä saankin kuunnella päivittäin kuinka hirveä akka olen, kuinka hänen päässään huudan päivittäin (juontaa juurensa jostain mitättömästä asiasta suuttumisesta, toisinaan jopa kuukausien takaa), kuinka me ei minun takiani tulla toimeen. Ja sitä kuinka sekaisin hän on, että ei enää jaksa ja kuolee kohta ym ym ym Tuota on hirveä kuunnella, kun ei osaa auttaa, ja ammattiauttajalle häntä ei saa.
Eikä ole pitkiin aikoihin ollut iltaa, jona en olisi itkenyt itseäni uneen. Oman oloni tekee niin pahaksi paitsi se, että toinen kärsii, eikä osaa auttaa, mutta myös se, että minä saan kuunnella noita ”loukkauksia” päivittäin. Se saa omankin motivaationi laskemaan. Ja siksi ehkä itsekään en voi niin kovasti puhua yhteenmuuttamisen puolesta.
Kaikesta huolimatta hän ei kuitenkaan halua erota, mutta en kohta itsekään enää jaksa, koska en itseni tai kenenkään ystäväni/kaverini/tuttuni/työkaverini mukaan ole tuollainen hirveä akka. Paremminkin toisinpäin, ja sen he kyllä osoittavat muutenkin, eikä vain kysyttäessä. Eli ei ole kyse siitä, etteivätkö vain uskaltaisi sanoa ”totuutta”.
Toivoisinkin kommentteja samassa tilanteissa olleilta, tai ihan keltä vain, jolla on hyviä vinkkejä siihen miten tästä eteenpäin.
Miten masennuksesta voisi selvitä, ja miten minä selviäisin mieheni masennuksesta. Jättääkö se minuun lähtemättömät arvet, vaikka tavallaan tiedän, että ei hän kaikkea sanomisiaan tarkoita? Pääsenkö itse niistä koskaan ylitse? Ajattelenkohan aina alitajuntaisesti, kuinka hirveä olen ym ym?
-Kiitos asiallisista kommenteista-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä masennuksesta selviää, vaikutti että tuossa olisi muutakin kirjoituksen perusteella. Masennusta täytyy kyllä hoitaa, vaikka ehkä joku kevyt menee ohi itsekseenkin pienellä levolla.
Aloitin eilen sähköhoidon yksityisellä ja aika daiju olo, toivottavasti tämä auttaa, sillä hoitosarja maksaa n. 5000 euroa. Joskus siis masennus ei helposti katoa.
niin, sinä yksin päätät mitä ratkaisua alat toteuttaa. asia vain saattaa luultavasti paheta ja jos muuttaisitte yhteen voisi ongelma kasvaa fyysiseksi. poikaystäväsi olisi hyvä saada hieman tilaa ja aikaa ja niin sinunkin. ei maailmasta ihmiset lopu, eikä tarvitse kantaa toisten taakkoja. on rakkautta ja on... no, jos nyt jostain voisit alkaa niin ehkä itsestäsi. toisia kun on niin vaikea muuttaa. varaa aika jollekulle, tai kerro asiasta luotetulle. mieluummin vanhemmalle henkilölle. voisit myös soittaa naisten linjalle missä huolesi kuunnellaan mutta ratkaisuusi ei puututa.
#voimarutistus"!!!!!
Minusta olisi parempi siirtää yhteenmuuttoa tulevaisuuteen sillä riski on olemassa,että elämästä tulisi sinulle varsinainen helvetti.
Miehesi ei tarkoita mitä sanoo,kirjoitat,
Luultavsti ei vielä mutta toistettuaan "olet hirveä akka" kaksi miljoonaa kertaa, hän ei sitä enään epäile.
Siitä tulee totta myös sinulle,pikkuhiljaa.
Minun neuvoni on:asukaa erillänne.
Jos kuitenkin muutatte yhteen niin pidä huoli siitä,että asunto on sinun ja että tiedät taloudellisen tilanteen.
Ei ole tietoa kumpi on enemmän hoidon tarpeessa sinä vaiko ystäväsi.
Saako sinua ammattiauttajalle ?
Tarvitset sitä todella.