Olen tässä ollut syvästi depressiivinen n. 3kk. En ole tietoinen, mitä elämässäni etsiä. Mm. olen hakenut apua ongelmiini alkoholista, tupakasta ja kannabiksesta. Rakkaushan olisi tärkeätä, mutta sekään ei oikein onnaa... (tyttöystävä jätti n.3kk sitten)
Nyt olen hakenut Jorviin psyykkiseen hoitoon, isäni on lääkäri, hän hoiti lähetteen. Huomenna keskustelu asiasta Tapiolassa...(Jorvin psyykkisen jonkinlainen toimipiste)
Yritän nyt kysyä, onko elämällä sitten muuta tarkoitusta, hauskanpidon lisäksi. Huumeet ovat aina kiinnostaneet, psyykkisesti olen riippuvainen, mutta en fyysisesti...
Olisiko kenelläkään neuvoja?
Nyt olen hakenut Jorviin psyykkiseen hoitoon, isäni on lääkäri, hän hoiti lähetteen. Huomenna keskustelu asiasta Tapiolassa...(Jorvin psyykkisen jonkinlainen toimipiste)
Yritän nyt kysyä, onko elämällä sitten muuta tarkoitusta, hauskanpidon lisäksi. Huumeet ovat aina kiinnostaneet, psyykkisesti olen riippuvainen, mutta en fyysisesti...
Olisiko kenelläkään neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämän tarkoitus..sen päätät ite. Jos se on hauskanpito niin hyvä se on, kuhan muistat, että kannattaa huomioida asiat myös pidemmällä tähtäimellä. Huumeiden(myös alkoholin)liikakäyttö voi aiheuttaa jälkeenpäin pitkäaikaista fyysistä/psyykkistä pahoinvointia.
Kannattaa jotenkin nostaa ittensä kanveesista(tai ainakin yrittää) ja sitten vasta jatkaa koulunkäyntiä/työtä. Kannattaa vaan koittaa tehä jotain mistä pitää, joku harrastus. Ei kumminkaa kannata liian vakavasti alkaa heti harrastaa, vaan sen verra ku jaksaa.
Jos olet näitä hampun polttajia niin saat kyllä huomata miten se maailmaa parantaa se pilven poltto kun psyykkiset ongelmat muuttuvat jo psykoosiksi asti!
Kyllä se maailma olisi parempi paikka jos kaikki ihmiset vetelisi hamppusätkiä tuhoisi kaikki sademetsät ja olisivat sekopäisiä ja psyykkisesti skitsofrenisia/psykosomaattisesti sairaita.
Tai yhtä tietämättömiä sekopäitä kuin sinä itse tunnut olevan.
Neuvoja voi aina antaa mutta päätös on viime kädessä vain itsellä.
Itse olen entinen piri nisti ja kamppaillut monet kerrat saman kysymysksen kanssa onko elämää ilman päihteitä ja "hauskan pitoa".
Se hauskakin vaan loppuu aikanaan, sitä luulee pitävänsä vaan hauskaa vaikka se muistuttamaan ennemminkin pakkomiellettä, jota se myös on.
Jos käyttö on vielä pysynyt vain kannassa ja viinassa mutta sanot huumeiden kiinnostavan niin "tuolla päällä" saa suhteellisen helposti isoja ongelmia aikaan.
Päihteet, missään muodossa, eivät ole ratkaisu ongelmiin.
Itse hain aikanaan helpotusta ja pakoa todellisuudesta pääni takia niistä ja sain asiat pahemmin solmuun kun olisi voinut ikinä kuvitella, loppu vaiheessa kentällä olin TÄYSIN varma etten sieltä koskaan edes ylös pääsisi.
Jos vaan tiedostaa ongelmat ja asiat ovat noinkin hyvin kuitenkin että apua on saatavilla kannattaisin tosiaan että tarttuisit siihen.
Selvittäisit asioita itsellesi, miettisit ja punnitsisit mikä on tärkeää ja mikä ei.
Etsisit ongelmat ja katsoisit niitä silmästä silmään, ne eivät nimittäin vetämällä katoa, ne vain kasvaa.
Tsemppiä elämässäsi ja elämän tarkoitus..
Sen näkee jokainen erinlailla mutta huumeista sitä ei kannata kehittää.