Miksi pituusero paha?

< Mihin käytännön asioihin se todella vaikuttaisi ja miten?>
Ei mihinkään.
Ensivaikutelmaa ja biologiaa;
Varmistaakseen että jälkeläiset ovat mahdollisimman elinkelpoisia, naaras valitsee mieluiten ison ja voimmakkaan uroksen.
Tästä voimme väitellä, ja tuskin moni sitä tietoisesti tekee. Kuitenkin naista voimakkaampi, isompi (pidempi) mies herättää kiinnostuksen, kuin päätään lyhyempi.
Kaikki lajithan, ihminen mukaan lukien eivät ole yksiavioisia. Ja näillä lajeilla on uroksilla taipumus ottaa mittaa toisista uroksista, voimakkain voittaa naaraan. (miten sitä voisi soveltaa tähän päivään?)

En myönnä ajattelavani kuten satuilin. Minua kiinnostaa ihan muut arvot miehessä!

Mielestäni pituus ei ole ollenkaan tärkeä asia miehen ja naisen välisessä suhteessa. Tämä minun kohdalla ei ole ollut akuutti asia, koskapa olen itse lyhyt ja nainen.

Veikkaanpa, että nainen noin yleensäottaen haluaa tuntea itsensä siroksi. Pienikokoisemman miehen rinnalla nainen saattaa kokea olevansa iso ja romuluinen, ja jopa ajatella että saakohan se mies jonkinlaisen alemmuuskompleksin kun on pienempi kuin naisystävänsä.

Oma mieheni on pari senttiä lyhyempi ja muutaman kilon kevyempi kuin minä, ja jo tuo ero aikoinaan sai minut silmäilemään kokoani tosi kriittisesti. No tasaantuihan se sitten kun ollaan jo yhdessä kauemmin eletty, rakkaus tässä tärkeintä on.

Naisella on geneettinen tarve nojata
miehen olkapäähän. Jos mies on lyhyem-
pi tai saman mittainen, se aiheuttaa
naiselle ongelmia.

pienoinen kuvittelun rajoituksiin mahtuva sisäpiiritouhuiluepäilys.

Tuolla eräällä nimeltämainitsemattomalla keskustelupalstalla on ilmennyt jonkinlaisia kyllästyneisyystunnelmia kohdistuneena palstan ylläpitoon ja jälkijättöisesti muistahti mieleeni, kuinka eräs sisäpiireihin kuuluvainen ja juoruilevainen kerran yritteli värväillä nimeltämainitsematonta allekirjoittanutta kehumishommiin, laatimaan palstalle myyntipuhe.

Kävi kuitenkin niin, että en suhtautunut asiankuuluvaisella hartaudella sisäpiirisalaisuuksien vaimeudessapitoon, vaan myönsin avomielisesti aikeeni julkaista kaiken henkilöllisyystasoisen viestinnällisyydenkin anonymiteettimaisesti löytymättömillä julkaisukanavilla. Kommunikointi päättyi siihen kuin leikaten ja tapahtuma muistui nyt huomattavia aikoja myöhemmin mieleeni. Siis palstaa on kaupattu jo kauan ja äänensävyistä voinee päätellä ostajan kenties löytyneen.

Selityksellisenä tulkintana kadonneeseen menneisyyteen voisi lisäksi arvella, että menneen maailman historioita pidetään varsinaisen kaupallisen artikkelin mainostuotteena.