Kertokaapas viisaammat miten on, olenko ihan hakoteillä seuraavan ajatusmallini kanssa:
Ollaan nuorehko perhe Helsingistä. Asutaan vuokralla vaimon opiskeluihin liittyvässä asunnossa, jossa meillä on asumisoikeutta vielä 4 vuotta. Asunto on aivan unelma, yli 80 neliötä, loistava sijainti lähellä keskustaa mutta ulkoilumaastojen vieressä, parkettilattiat, oma sauna, todella iso parveke, mahtavat näkymät. Siis juuri sellainen asunto, jollaisen saaminen oli ihan lottovoitto, ja johon kyllä ostamalla ei olisi varaa. Vuokra on 870 eur/kk, mikä saattaa muualla asuvien korvissa kuulostaa korkealta, mutta on tuollaisesta asunnosta Helsingissä sikahalpa.
Koska lähes 900 euroa kuussa on kuitenkin aika iso raha, ollaan alettu miettimään, pitäisikö sittenkin hankkia oma asunto ja maksella lainaa pois. Vuokraan menevä rahahan on vähän kuin tuleen heitettyä rahaa. Lopputulos kuitenkin oli, että eipä se muuttaminen omaan taida kannattaa. Mihinkään hevonkuuseen ei olla muuttamassa ja alueilta, missä halutaan asua, ei n. 70-80 neliöistä asuntoa alle 200-220 tuhannella saa. Eli lainaa pitäisi ottaa ainakin se parisataatuhatta. Mutta tuon kokoisen lainan lyhentäminen nykyisen vuokran suuruisella määrällä kestäisi lainalaskurin mukaan 36,5 vuotta. Tuollainen inhimillisempi 20 vuoden laina-aika vaatisi 1220 euron lyhennyksen kuussa. Ja omistusasunnossahan tulee ottaa huomioon vielä vastike, joka on täällä tuollaisesta asunnosta vähintään sen 200 euroa kuussa. Itse asiassa lainalaskurista näkee, että vaikka lyhentäisimme asuntoa tuon 1220 euroa kuussa, niin pelkkään lainan korkoon ja yhtiövastikkeeseen kuluu aivan saman verran kuin mitä me nyt maksamme vuokraa. Eli kun nyt "heitämme tuleen" 870 euroa kuussa vuokran muodossa, menisi meillä omaa asuntoa maksaessa sama määrä "tuleen" lainan koron ja yhtiövastikkeen muodossa. Se lainan lyhennys tulisi siis vielä siihen päälle.
Ja kun vielä on epävarmaa, mihin suuntaan korot ja asuntojen hinnat alkavat mennä, tuntuu, että vuokralla asuminen on ehdottomasti järkevämpää kuin oman hankkiminen. Varsinkin kun emme sillä 200 000 eurolla saisi läheskään yhtä hyvää asuntoa, missä nyt asumme vuokralla.
Onko näin, vai olenko ajatellut jotain ihan päin mäntyä?
Ollaan nuorehko perhe Helsingistä. Asutaan vuokralla vaimon opiskeluihin liittyvässä asunnossa, jossa meillä on asumisoikeutta vielä 4 vuotta. Asunto on aivan unelma, yli 80 neliötä, loistava sijainti lähellä keskustaa mutta ulkoilumaastojen vieressä, parkettilattiat, oma sauna, todella iso parveke, mahtavat näkymät. Siis juuri sellainen asunto, jollaisen saaminen oli ihan lottovoitto, ja johon kyllä ostamalla ei olisi varaa. Vuokra on 870 eur/kk, mikä saattaa muualla asuvien korvissa kuulostaa korkealta, mutta on tuollaisesta asunnosta Helsingissä sikahalpa.
Koska lähes 900 euroa kuussa on kuitenkin aika iso raha, ollaan alettu miettimään, pitäisikö sittenkin hankkia oma asunto ja maksella lainaa pois. Vuokraan menevä rahahan on vähän kuin tuleen heitettyä rahaa. Lopputulos kuitenkin oli, että eipä se muuttaminen omaan taida kannattaa. Mihinkään hevonkuuseen ei olla muuttamassa ja alueilta, missä halutaan asua, ei n. 70-80 neliöistä asuntoa alle 200-220 tuhannella saa. Eli lainaa pitäisi ottaa ainakin se parisataatuhatta. Mutta tuon kokoisen lainan lyhentäminen nykyisen vuokran suuruisella määrällä kestäisi lainalaskurin mukaan 36,5 vuotta. Tuollainen inhimillisempi 20 vuoden laina-aika vaatisi 1220 euron lyhennyksen kuussa. Ja omistusasunnossahan tulee ottaa huomioon vielä vastike, joka on täällä tuollaisesta asunnosta vähintään sen 200 euroa kuussa. Itse asiassa lainalaskurista näkee, että vaikka lyhentäisimme asuntoa tuon 1220 euroa kuussa, niin pelkkään lainan korkoon ja yhtiövastikkeeseen kuluu aivan saman verran kuin mitä me nyt maksamme vuokraa. Eli kun nyt "heitämme tuleen" 870 euroa kuussa vuokran muodossa, menisi meillä omaa asuntoa maksaessa sama määrä "tuleen" lainan koron ja yhtiövastikkeen muodossa. Se lainan lyhennys tulisi siis vielä siihen päälle.
Ja kun vielä on epävarmaa, mihin suuntaan korot ja asuntojen hinnat alkavat mennä, tuntuu, että vuokralla asuminen on ehdottomasti järkevämpää kuin oman hankkiminen. Varsinkin kun emme sillä 200 000 eurolla saisi läheskään yhtä hyvää asuntoa, missä nyt asumme vuokralla.
Onko näin, vai olenko ajatellut jotain ihan päin mäntyä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ainakaan tänä vuonna ei kannata ainakaan asuntosijoituksia tehdä, kun korko ja hintariski on niin mahdoton. Mutta tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin.
Asu vaan rauhassa ja odottele.
Kuvaamasi tilanne on Helsingissä asumisen perusongelma. Hyvä asunto (=hyvä sijainti kivalla alueella, hyvä varustus & kunto) maksaa tajuttomasti, mutta huonoja (esim. itä-helsinki,jotkut vantaan alueet :hieman arkisemalla varustuksella) saa halvemmalla, tosin ei halvalla niitäkään.
Rehellisesti sanottuna en usko että tulette saamaan kyseisen tasoista asuntoa ikinä Helsingistä kovinkaan halvalla. Eli teidän pitää alentaa vaatimuksianne ja muuttaa johonkin ei-niin kivaan paikkaan Hesassa.
Surullista, mutta valitettavasti totta!
Saako vaimosi 70-80 % tukea asumiseenne valtiolta opiskelijana?
Taisi olla vitsi tai sitten et taida tietää mitään opiekelijoiden asumistuista. Niiden asumistukien ylärajat ovat sellaiset, että käytännössä se riittää solukämppään helsingissä.
Sitäpaitsi koska minä olen töissä, ei vaimoni saa penniäkään minkäänlaista asumistukea.
Asumislisä on 80 prosenttia hyväksyttävistä asumismenoista eli 26,90 - 171,55 euroa kuukaudessa. Asumislisää ei myönnetä 214,44 euroa ylittävästä osasta eikä asumismenoista..
Ja samassa asunnossa asuvan puolison tulot vaikuttavat lisään, eli sitä ei saa välttämättä lainkaan.
Eipä tuolla summalla juhlita, mutta eipä se ole tarkoituskaan..
+ Tällä hetkellä ensiasunnon lainakoroista saa vähentää tietääkseni 30%
- Omistusasunnossa maksat itse esim. keittiön kodinkoneiden korjauksen/uushankinnan (tiskikone jääkaappi, pakastin kestävät n. 10v)
- Entäs jos se vaimon (opiskelija?) unelmatyöpaikka onkin esim. Tampereella?
Kannattaisiko kokeilla säästämistä, ts. kokeilla, miltä tuntuu maksaa esim 1200€ (nyk. vuokra+lisää) joka kuukausi.
Kannattaa myöskin katsella, millaisia ne "unelma-asunnot" alueella on, siis käy asuntoesittelyissä.
Toisen puolesta on vaikea tehdä päätöksiä, mutta jos asut nyt mukavasti ja mielestäsi edullisesti, miksi harkita muuta?
Siinäpä se. Taidetaan olla päätymässä vuokralla asumisen jatkamiseen. Siksi vaan pohdittiin koko asiaa, kun se 900 euroa vuokraa kuussa tuntuu aika isolta rahalta. Kaikki sanoo, että johan sillä lyhetäisi isoa lainaa. Mutta eipä se vain niin olekaan.
Helsingissä on tilanne toinen kuin muualla Suomessa. Itse asun Satakunnassa, kerrostalossa pienessä saunallisessa yksiössä (tosin ihan hyväkuntoinen asunto mutta kahdelle ihmiselle liian pieni.) Nyt olemme mieheni kanssa ostamassa tilavaa rivarikaksiota saunalla. Lainaa lyhennämme nykyisen vuokran verran ja maksamme vastikkeen päälle eli asumiskustannuksemme nousevat vain 150 euroa kuukaudessa. Mielestäni aika kohtuullista. :)
Toisaalta kaikkiin tapauksiin ajatusketju ei päde. Kuten esimerkiksi 600-700€ huonokuntoisiin kaksioihin, mitä vuokrataan Helsingin keskustasta ja lähialueilta. Tällöin tulee ehdottomasti edullisemmaksi asua omassa kaksiossa. Hyvä, että joku tällä palstalla ymmärtää, etteivät kaikki asiat ole ihan suoraviivaisia.
Yli 20 vuoden asuntolaina on hulluutta. 200 k€ 80 m2 asunnosta on törkeä hinta, vaikka olisikin hesan keskustassa. Laskeppas huviksesi paljon yhdenkin prosentin koron nousu vaikuttaa kuukausierän suuruuteen 200 k€:n suuruisessa lainassa...
Suosittelen että etsitte sitä omistusasuntoa jostain kauempaa, jossa asunnot on halvempia, esim. pohjois-helsingistä. Järki käteen, asunto ei ole edes hyvä sijoitus enää, varsinkaan missään hesan kantakaupungissa
80 neliötä ja 200.000€ eli 2500€/neliö. Vastaavan asunnon saa Tampereelta ja Vantaalta tonnin halvemmalla... täytyy olla kyllä joku käsittämättömän hyvä syy asua juuri Helsingissä. Eipä ihme että Helsinkiläisiä on alkanut vuokra-asuminen kiinnostamaan.
Kun lasekette asumiskuluja, niin muistakaan korkovähennys. Korkokuluista voitte vähentää suoraan 29% pois.
Työt ja kaverit ihan vieressä, ydinkeskustaan (jossa työpaikka) menee 15 min ja bussit ratikat menee ihan vähän väliä (=helppo ja nopea liikkuminen, eikä tarvitse omaa autoa). Muutenkin tykätään alueesta. Jossain vaiheessa muutto kauemmaksi omakotitaloon. Mutta sen aika ei ole vielä.
Aloittajan tilanne ja ajatukset ovat aika tyypillisiä: ostettavan asunnon pitää olla heti hieno, ja mielellään saman tien sisustettu viimeisen päälle.
Oletteko ajatelleet, että kun toinen on vielä opiskelijakin, voisitte ehkä olla ostamatta 80-neliöistä unelmakämppää ja hankkia omaksi sellaisen kämpän johon teillä on varaa? Ei elämä ole peli jossa pitää saada tietyt jutut tiettyyn hetkeen mennessä aikaan, eikä teitä kukaan pidä huonoina ihmisinä jos asutte kahdestaan 50-neliöisessä kämpässä vähän syrjemmässä.
Oma vinkkini:
Laske kumulatiivinen korkomäärä excelillä eri korkovaihtoehdoilla seuraavasti: ensin kolme peräkkäistä lainaa a 100te, sitten yksi 300te ja laske paljonko tulet yhteensä maksaneeksi korkoja ennen kuin 300 te lainaa on maksettu. Ero on todella suuri, eli malttia ison lainan ottamisessa. Omakotitalo sitten aikanaan, kun siihen on oikeasti varaa. Pysyy välit naisenkin kanssa parempina, kun ei ole koko ajan niin tiukalla.
Kysehän ei ole siitä, että meidän pitää "saada heti 80-neliöinen unelmakämppä". Ja ikinä ei kyllä ole käynyt mielessäkään että joku "pitäisi meitä huonoina ihmisinä jos asutaan kahdestaan 50-neliöisessä kämpässä vähän syrjemmässä". Kyse on siitä, millaisessa ympäristössä yleensäkin haluaa asua. Itse arvostan hyvää aluetta, ulkoilumaastoja, meren läheisyyttä ja esim. helppoja kulkuyhteyksiä todella paljon. Myös se, että ystävät asuvat lähellä on todella tärkeää. Kyllä se vain on valitettava tosiasia, että jos välimatkaa on edes 10-15 km (mikä tulee pääkaupunkiseudulla ihan helposti), niin kyllä se tapaamistiheys ja yhteydenpito vain vähenee.
Ja ihan vain lopuksi, että mistäköhän asti pisäisi se asunto ostaa, jos se pitäisi 100 000 euron lainalla saada. Ei sillä oikein Helsingistä saa pientä yksiötä enempää. Tai ehkä kaksion jostain lähiön perukoilta. Sitäpaitsi muutimme tähän isompaan asuntoon pitkällisen jonotuksen jälkeen vajaa 50 neliöisestä asunnosta, johon emme kertakaikkiaan mahtuneet tavaroinemme. Ja kun toinen opiskelee (jatko-opintoja tosin) ja toinen on töissä, niin tietokoneen sijoittaminen makuuhuoneeseen oli aivan onneton systeemi. Ja muutakaan paikkaa sille ei kaksiossa oikein ole. Erillinen työhuone on välttämättömyys, kun toisen pitää päästä nukkumaan ja toisen pitää tehdä myöhään hommia.
pohdintaasi ja olen samaa mieltä kanssasi. Itsellenikin hyvä asuinalue, liikenteen sujuminen ja kohtuullinen etäisyys ystäviin ovat tärkeitä.
Jos olette tällä hetkellä tyytyväisiä asuntoonne, ja toinen teistä opiskelee, voitte ehkä odotella rauhassa ja ostaa asunnon kun olette saaneet kerättyä alkupääoman.
Itse asuimme vaimon kanssa aluksi yksiössä lähiössä, ja korkojen määrä oli vähäinen. Pikkuhiljaa muutimme isompaan, mutta vähän kerrallaan.
Luulen, että vuokraan nyt kuluvalla hinnalla saatte kohtuulliselta alueelta vuokrattua tai ostettua järkevänhintaisen kaksion, jossa säilytystila riittää, ja voitte vaikka sijoittaa olohuoneeseen kannettavan tietokoneen, tai keksiä muita sisustusratkaisuja.
Valitettavasti tilanne taitaa olla se, että joudutte tekemään valinnan: joko enemmän tilaa kauempana tai vähemmän tilaa lähempänä keskustaa. Ihmisen, jolla ei ole säästöjä tai perintöä, ei ole ennenkään ollut mahdollista ostaa ensiasunnoksi kahden makuuhuoneen asuntoa hyvältä alueelta. Itse asiassa nyt on ensimmäiset ajat kun luottoa saa melkein koko asunnon hinnan verran.
Käykää vaikka vanhassa Herttoniemessä, Roihuvuoressa, Laajasalossa tai muussa vastaavassa mukavassa paikassa sunnuntaikävelyllä. Pohjois-Helsingissäkin on ihan mukavia paikkoja, joista voi asuminen lähteä liikkeelle.
Onnea hankkeellenne, ja järki mukana.