Hei, saako ei-lestadiolaiset kiroilla? Onko täällä yhtään ei-lestadiolaista vastaamassa, vai mille osastolle tämä kysymys pitäisi laittaa?
Työpaikallani kuulee niin paljon kiroilua, että olen alkanut miettiä, että onko se näille ei-lestadiolaisille sallittua? Itselleni on opetettu, että se olisi syntiä.
Työpaikallani kuulee niin paljon kiroilua, että olen alkanut miettiä, että onko se näille ei-lestadiolaisille sallittua? Itselleni on opetettu, että se olisi syntiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole enää syntiä, seurakunnan työntekijäkin kiroilee.
Ihmiset suomssa saavat pääsääntöisesti itse määritellä, lain puitteissa tietenkin, miten he toimivat. Suomen laki ei kiellä kiroilua, joten se on asia, joka on jokaisen omassa harkinnassa.
Uskonnollisilla henkilöilä on lisäksi uskontojen asettamia rajoituksia. Tarkoituksenasi oli kenties tiedustella Lestadiolaisuuden ulkopuolelle jäävän evankelisluterilaisuuden kantaa asiaan, mutta koska osoitit kysymyksen kaikille ei-lestadiolaisille, vastaan nyt omastani ja muiden yliluonnollisiin asioihin uskomattomien uskonnottomien henkilöiden puolesta.
Yliluonnollisiin asioihin uskomattomille uskonnottomille henkilöille jumalaa tai jumalia tai muita yliluonnollista, kuten sielua, ei ole lainakaan olemassa (ainakaan ennen kun niistä saadaan tieteellisesti pätevää tutkimustietoa). Näin ollen he eivät usko myöskään että jumalat olisivat asettaneet ihmisille mitään rajoituksia, eli esim. synnin käsitettä ei ole olemassa (synnillähän viitataan nimenomaan uskonnollisten käyttäytymissääntöjen rikkomiseeen), eikä esim. kiroilu siis voi olla syntiä (koska syntiä ei ole).
Myös uskonnottomilla ihmisillä on kuitenkin kullakin oma yksilöllinen, joskin ympäristöstä vaikutteita saanut maailmankuvansa ja elämäntapansa moraalikäsityksineen. Useat henkilöt katsovat, että kiroilu on epäkohteliasta kanssaihmisiä kohtaan, sillä tietyt sanat, kirosanat, koetaan yleisesti yhteiskunnassamme loukkaaviksi, halventaviksi ja sopimattomiksi ja tämä myös yleensä opetetaan lapsille.
Jotkut uskonnottomat henkilöt saattavat tosin kokea, että kirosanoilla, jotka hyvin usein liittyvät uskonnollisiin aiheisiin (paitsi sukuelinten, ulosteiden yms. puhekieliset nimitykset), ei ole heidän maailmankuvassaan mitään erikoismerkitystä vaan ne ovat sanoja muiden joukossa, eikä niiden käytöllä ole merkitystä. Tällöin kuitenkin helposti unohdetaan, että ympäristössä olevat toisin ajattelevat henkilöt saattavat pahoittaa mielensä kiroilusta.
Yleiset käytösnormit siis suosivat kiroilemattomuutta myös ei-lestadiolaisten elämässä, mutta "syntiä" kaikki eivät koe sen olevan. Uskoisin että myös tavanomaisen "tapakristityn" evankelisluterilaisen kirkon jäsenen elämässsä yleisillä käytössäännöillä on asiassa enemmän merkitystä, kuin uskonnollisilla säännöillä.
Oikeasti 'uskonnottomia' ihmisiä ei ole olemassakaan. Sinä näyt uskovan tieteeseen ja ihmisen kykyyn selvittää näkyvin todistein Jumalan suuria salaisuuksia. Tästä on tullut epäjumalasi, jota palvot. Sitä nimitetään myös epäuskoksi (suhteessa todelliseen Jumalaan).
Usko Kristukseen on suuri salaisuus, etkä sinäkään voi välttyä siltä, jos Jumala pysäyttää sinut Henkensä välityksellä epäuskossasi. Uit kuin kala verkkoon ja siinä olet kiinni. Haluan rukoilla puolestasi, että juuri näin kävisi.
Jumalan sana ei palaa koskaan tyhjänä takaisin, ei tämäkään lyhyt viesti unohdu koko elämäsi aikana,koska on kysymys, sinun pelastuksestasi.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvosi sinulle ja olkoon armollinen. Herra kääntäköön kasvosi puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Kirjoitin tämän rakkaudesta kuolematonta sieluasi kohtaan.
Kyllä oikeasti uskonnottomia ihmisiä on olemassa, paljonkin. Ihmisen on täysin mahdollista elää täysipainoista elämää uskomatta minkään uskonnon oppeihin.
Vaikka maailmankuvani perustuu tieteelliseen tietoon, tämä ei tee siitä uskontoa. Uskonto määritellään usein uskona yliluonnollisiin voimiin sekä näiden palvontana, mutta toki muitakin määritelmiä on olemassa. Minun maailmankuvaani ei kuulu mitään yliluonnolliseksi määriteltävissä olevaa.
En näe myöskään mitään syytä sanoa, että "palvoisin" tiedettä ja ihmisen kykyä selittää asioita. Erään netistä löytyneen teologisen sanaston mukaan palvomisella tarkoitetaan kunnioituksen osoittammista ja täydellistä omistautumista palvomisen kohteelle sekä todetaan palvomisen olevan "enemmän kuin ylistämistä". Tapanani ei ole erityisemmin edes ylistää tieteen saavutuksia, vaikka niitä toki arvostankin.
Olen myös valmis muuttamaan käsityksiäni tarpeen vaatiessa, jos aiempi tieto osoittautuu virheelliseksi. Mielestäni jo tämä vie pohjan sekä uskonto- että palvomisväitteiltä.
On ikävää, ettet voi kunnioittaa maailmankatsomustani vaan pyrit tyrkyttämään minulle omaasi, vaikken minäkään ole tässä keskustelussa millään tavoin arvostellut toisten maailmankatsomuksia vaan pyrkinyt mahdollisimman objektiivisesti kertomaan omastani.
Toivottavasti joskus vielä ymmärrät mitä toinen ihminen tarkoitaa sillä, että hän ei usko jumalan olemassaoloon. Ei hän tarkoita että uskoisi jumalan olevan olemassa, mutta ei haluaisi palvoa tätä, vaan että hän ei todellakaan usko jumalan olevan millään tasolla olemassa muualla kuin ihmisten mielikuvituksessa. Tällaiselle henkilölle on aivan turhaa kirjoittaa jumalasta ja tämän löytämisestä. Lopputulos on aivan sama, kuin jos joku vakavissaan väittäisi sinulle esimerkiksi kuun olevan juustoa ja maapallon litteä - sitä voisi jopa pitää arvostelukyvyn loukkauksena, ellei tietäisi, että vakuuttelija todella vilpittömästi uskoo asian olevan näin - silloin se on vain hiukan surullista hänen kannaltaan, mutta ei vaikuta sinun elämääsin mitenkään.
En ole ei-lestadiolainen vaan vl, mutta vastaan silti sinulle. Paimenpojaksi kutsuttu vanha pakinoitsija-pastori saarnasi Helsingin tuomiokirkossa: Sielun vihollisen nimen mainitseminen on syntiä, paitsi uskovaisilla, joiden puheessa asia käy todeksi.