Kartano oli keskisessä Hämeessä, vain parikymmentä kilometriä suuren kaupungin länsipuolella. Miesväki oli ollut poissa maatilalta jo kauan. Kutsu oli käynyt ja kaikki kynnelle kykenevät olivat sitä noudattaneet. Kartanon elämään se ei paljon tosin vaikuttanut, Leskirouva af Ekenstierna oli jo ehtinyt sitä ennen myydä suuren osan tiluksista, loput olivat olleet vuokralla jo kauan ennen sotaa.
Talossa oli nyt vain naisväkeä, leskirouvan lisäksi talon tytär, opiskelunsa kesken jättänyt Maija, taloudenhoitaja ja keittiön valtias Eeva, nuori palvelijatyttö Kirsti. Rouva oli jäänyt leskeksi jo vuosia sitten ja oli nyt keski-ikäinen, vaikuttava matroona.
Tänne saapui sitten eräänä alkukesän päivänä poika, siinä kuuden-seitsemäntoista ikäinen, kotia kaupungissa oli pommitettu ja hänet lähetettiin viranomaisten toimesta maalle turvaan. Poika oli tietysti protestoinut, kaupungissa olivat kaikki kaverit, siellä tapahtui sentään jotain, maalla olisi tylsää…
Kirsti avasi oven, pyysi tulijaa sisemmälle, pukeutuneena mustaan univormuunsa. Kartanon salissa istui leskirouva, kokonaan pukeutuneena mustiin kuten hän oli tehnyt sitten miehensä, vapaaherran, kuoleman jälkeen 20 vuotta aikaisemmin. Hän katseli poikaa päästä jalkoihin. ” Ole hyvä ja istu!”, rouva melkein komensi, käskemiseen tottuneella äänellä ja äänenpainolla. ”Kirsti tuo teetä.”, hän tokaisi sitten, ei käskynä vaan itsestäänselvyytenä.
Kirsti häipyi niiaten paikalta ja poika istuutui alas. ”Katsotaanpa nyt sitten mitä näissä papereissa lukee,” rouva tokaisi. ”16 vuotta, mjaha, näytät vanhemmalta…Isä rintamalla, Äiti ties missä…Sinulla varmaan ei ole mitään kovaa työtä vastaan?” Poika pudisti päätään, vaikka hän itsekseen kyllä mietti aivan toista. Eihän häntä tänne orjaksi ole lähetetty! Katsotaan nyt mitä työtä sitä on ajateltu. .Rouva tarkkaili häntä silmälasiensa takaa: ”Näytät kyllä pystyvän maatalon töihin, Eeva ja Kirsti saavat sitten näyttää…”
Kirsti palasi kantaen kilisevää tarjotinta, teetä ja kakkuja. Poika nieleskeli kuivia keksejä, yritti huuhtoa kuumalla teellä alas. Punaisena kukoen hän pyysi myös vettä. Kirsti palasi hetkessä ja hän sai palovammat kurkussaan rajoitetuksi vain pienempiin rakkuloihin. Rouva oli jo nähtävästi menettänyt kiinnostuksensa häneen ja suunnitteli Kirstin kanssa mitä töitä ”Pojalle” voisi antaa huomenna. ”Kirsti näyttää sitten missä voit nukkua, aamiainen on talonväelle sitten aamukuudelta keittiössä!” Aamukuudelta! Kaupungissa sitä sai sentään nousta ylös silloin kun halutti, useimmiten puoliltapäivin…Poika manasi hiljaa itsekseen.
Kirsti johdatti hänet pieneen makuuhuoneeseen tornirakennukseen, pieni vinttikomero se oli oikeastaan, mutta sai ainakin olla itsekseen. Kaupungissa oli pientä keittiökamaria jakanut neljä henkilöä. Ruokailuajat käytiin läpi, talon rutiinit selviäisivät sitten sitämukaa.
Poika pakkasi vähät kamppeensa huoneen kaappiin ja lähti sitten tutkimaan paikkoja. Huone huoneen perästä antiikkia ja vanhoja pitsejä…Suuri ruokasali, jossa tuntui olevan tilaa syöttää pienempi kylä, kaikki kerralla. Ruokasalin takaa kuului ääniä, hän suuntasi askeleensa sinne. Suuri, valtava keittiö, kattiloiden pauketta ja lautasten kilinää. Eeva oli ruoanlaittopuuhissa, Kirsti apunaan. Hän seisoi ovansuussa tovin,seuraten naisten touhuja, kunnes Eeva äkkäsi hänet siina seisomasta. ”Tule sisään, äläkä seiso siinä kuin tollo! Saat kuoria perunoita!” Eeva seisoi kuin keittiön kuningatar keskellä lattiaa, valkoinen paitapusero ja tumma kokopitkä hame, kädet lanteilla, esiliina suurten rintojensa yli kaartuen, vaalea tukka silmille pudoten. Hän puhalsi hiussuortuvaa silmiltään puhuessaan. Poika sai perunankuorimaveitsen käteensä ja alkoi hommiin, hitaasti ja tottumattomasti ensin, sitten hyvää vauhtia.
Hän tunsi yhtäkkiä suuret rinnat painavina selässään, kädet ojentuivat hänen kummaltakin puoleltaan ja ottivat kiinni hänen käsistään. ”Ei noin, anna kun äitees näyttää!” Eeva puristui hänen entistä tiukemmin takaapäin ja kuoraisi perunan hänen edessään hetkessä .
Kirsti tirskui vähän kauempana, poika punastui kirkkaanpunaiseksi. Eeva astui taaksepäin ja hymyili: ” Tule, saat kattaa pöydän salissa!” Poika jäi seisomaan, hän ei vain voinut liikkua mihinkään! Eeva veti häntä kädestä keskelle keittiön lattiaa. Eeva purskahti nauruun. Pojan seisokki housuissa nosti vaatekappaleen teltaksi hänen edessään. ”Sitä ollaan niin herkkää tuossa iässä!” Eeva katsahti Kirstiin hymyillen. ”Vaikka kyllä se maistuisi taas pitkästä aikaa!” Kirsti pyrskähti, silmät nauliintuneina pojan housujen etumukseen. Poika yritti peitellä itseään käsillään, meni pöydän suojaan seisomaan.
Eeva ja Kirsti kokosivat myhäillen lautasia ja laseja mukaansa, häipyvät sitten ruokasaliin pöytää kattamaan. Heidän tullessaan takaisin pitkän tovin päästä seisoi poika yhä paikallaan pöydän takana. Eevan silmät pyöristyivät: ”Seisooko se vieläkin?” Poika nyökkäsi nolona. ”Herranjestas!”, Eeva touhotti, veti pojan kädestä eteensä. Posket punaisina hän katseli valtaisaa telttaa housuissa. Eeva vilkaisi ympärilleen, käski sitten Kirstin lukita oven. Kirsti teki työtä käskettyä, jäi sitten epätietoisena seisomaan oven eteen. ”Sinua tarvitsee varmaan vähän auttaa, luulen minä!”, Eeva puheli melkein itsekseen, istahti alas keittiön tuolille,silmät kiinni pojan housun etumuksessa. Näppärin sormin hän avasi pojan housujen napit, ne valhtivat nilkkoihin alushousujen seuratessa mukana.
”Jestas, poika!”, Eeva henkäisi, nähdessään näpertelynsä tuloksen. Suuri, suonikas kalu heilahteli hänen silmiensä edessä, tippa päässään. Eeva ojensi kätensä ja tarttui mittailevasti sen varteen, liikutti kättään ylös alas pitkin sykkivää elintä. Kirsti kurkotti kaulaansa ovelta ja huudahti pystymättä hillitsemään itseään: ”Herrajumala!” Poika seisoi häpeissään, silmät pälyillen ympäri huonetta, etsien pakotietä. Samalla puristus hänen sykkivän kalunsa ympärillä tuntui hyvältä, hän halusi lisää…
Eeva hieroi kalua nyt päätäväisesti, se tuntui elävän hänen sormissaan. ”Mmmmm, aikamoinen peli, siitä on niin kauan…”,hän puuskutti. Hän puristeli suuria vahvoja reisiään yhteen rytmikkäästi istuessaan, keinui edestaas tuolilla. ”Taidat olla suosiossa tyttöjen keskuudessa, vai mitä?” Poika pudisti päätään, nytkähdellen nautinnosta Eevan käsittelyssä. ”Ei,en ole koskaan ollut tytön kanssa!” Eeva katsoi ylös poikaan hymyillen. Hän nuolaisi huuliaan ja kumartui eteenpäin, otti paisuneen kalun syvälle suuhunsa yhdellä hotkaisulla ja imi innokkaasti. Poika huudahti silmät pyöreinä, Kirsti nosti kätensä suunsa eteen ja otti askeleita lähemmäksi, nähdäkseen paremmin. Hänen toinen kätensä puristi esiliinaa jalkojen väliin hänen huomaamattaan.
Eeva keinutti päätään rytmikkäästi edestaas, Kirsti oli jo tullut pöydän toiselle puolelle, hän tuijotti näkyä silmiään uskomatta. Poika vääntelehti nautinnosta, jännittyi sitten puristaen reisiään yhteen, nytkähteli ja huohotti. Eevan posket pullistuvat täyttyessään pumppaavasta siemenestä. Hän nieleskeli muutamia kertoja, pullautti sitten turpean kalun ulos suustaan. ” Hoppsan!”, hän nikotteli, pyyhkien suutaan. Poika alkoi pyydellä anteeksi, surkean näköisenä, mutta Eeva nousi ylös ja halasi häntä, nauroi:”Ei, et tehnyt mitään väärin, se oli aivan taivaallista!” Poika keräsi housunsa lattialta, napitti ne ja jäi seisomaan tietämättä mitä tehdä.
Kirsti juoksi posket punaisena ulos ovesta, Eeva nauroi hänen jälkeensä. ”Kirsti on yhtä kokematon kuin sinä…”
Poika laitettiin töihin, laskiämpäri olisi vietävä tunkiolle, elikot olisi ruokittava ennen kuin talon väki saisi ruokaa. Kirsti auttoi häntä ämpärien kantamisessa navettaan, sanaakaan sanomatta, katsomatta häneen kertaakaan. Poika yritti änkyttää jotain anteeksipyytöä, mutta Kirsti käänsi selkänsä ja ei ollut kuulevinaankaan.
Rouva söi yksin aamiaisen ja lounaan, mutta iltaruokailu tapahtui suuressa ruokasalissa. Talonväki istui pöydän ympärillä, poika katseli uteliaana ympärilleen.
Rouva istui pöydän päässä, Maija hänen vieressään. Tämä oli pojan mielestä kaunis. Tumma ajan muodin mukaisesti leikattu tukka, modernit vaatteet, pitkät housut naisella, hän näytti melkein filmitähdeltä! Kirsti oli myös kammannut hiuksensa, päästänyt ne nutturalta ja pukenut ylleen parempaa. Eeva oli ottanut esiliinan pois. Poika katseli häntä ja tuijotuksen tuntiessaan Eeva kääntyi ja iski silmää salavihkaa hänelle.
Rouva kohotti äänensä. ”No, kuinka on ensimmäinen päivä nyt sujunut? Oletko jo oppinut talon tavoille?” Poika punastui ja vilkaisi Eevaa ja Kirstiä jotka kummatkin tuijottivat tiiviisti lautasta edessään. ”K-k-kyllä, Eeva on opastanut!” Kirsti meinasi tukehtua johonkin suupalaansa, mutta yski sitten hengitystiensä vapaaksi taas. Eeva nyökytti ja kertoi että poika kyllä laitettaisiin töihin, rouvan ei tarvitse huolehtia!
Illallisen jälkeen kuunneltiin sitten radiota, luettiin lehtiä, Maija pani pasianssia sivupöydällä, rouva keskusteli huomispäivän suunnitelmista Eevan kanssa. Yhdeksän aikaan sitten rouva sanoi vetäytyvänsä vuoteeseen ja ilta oli lopussa. Poika kävi iltapesulla keittössä ja kiipesi pimeitä rappusia ylös huoneeseensa. Pimennysverhot tekivät kaiken pilkkopimeäksi heti kun lamput oli sammutettu. Hän haparoi huoneeseen ja veti sitten pimennysverhon ylös. Kelmeä kesäilta ulkona valaisi nyt huoneen. Eeva makasi alasti hänen sänkynsä päällä ja hymyili. ”Olen odottanut sinua täällä jo vähän aikaa…” Hän oli vaikuttava näky, suuret valkoiset rinnat valuivat sivuille, pystyt nännit seisoivat niitten keskellä kuin tummanpunaiset kirsikat. Valkoisen pyöreän vatsan alta tunki esiin tuuhea vaalea puska häpykarvoja, tanakat reidet olivat houkuttelevasti raollaan. ”Ota vaatteet pois ja tule tänne!”
Poika kampesi hänen viereensä sängylle ja jäi polvilleen seisomaan hänen viereensä, tietämätta mitä tehdä. Eeva veti hänet puoleensa ja suuteli häntä syvään, kielet kohtasivat, huulet hamusivat. Sormet hapuilivat, liukuivat lämpimän ihon päällä tutkien. Eeva tarttui kädellään hänen kaluunsa, se jäykistyi kosketuksesta hetkessä. ”Tule, koita vain kädelläsi!” Eeva huohotti, levittäen auliisti jalkojaan. Vaalea karvatupsu oli litimärkä, pojan sormet tunsivat karheita karvoja, liukasta kosteutta, Eeva nosti lanteitaan hänen sormiaan vasten. ”Juuri noin, liuta sormiasi pitkin…Oooh!” Tanakat reidet aukesivat, Eeva veti jalkojaan levälleen, puristeli nänniä kovaa sormiensa välissä. ”Pyöritä sormella ylhäältä, siitä, päältä, paina varovasti…!” Eeva keinutti lanteitaan aaltoillen, nytkähdellen. ”Ahhh! Se on niin hyvää! Tule, haluan imeä!” Eeva imaisi kovan kalun syvälle suuhunsa ja imi innokkaasti, pää rytmikkäästi nyökkien. ”T-t-teenkö sen oikein?”, poika huohotti. Eeva nyökytti päätään haltioissaan, nosti häpyään hyväileviä sormia vasten. Hän pulpautti kalun suustaan ja katsoi poikaa silmiin. ”Haluatko oppia mistä naiset tykkää kaikkein eniten? Tule, nuole minua!” Hän veti jalkansa polvista tarttuen taakse ja levitti häpynsä pojan silmien edessä. Poika kumartui märälle hävylle ja nuolaisi tutkien, seuraten silmillään naisen reaktioita. ”Ylhäältä, varovasti, pyöritä kieltä, lirputa!” Eeva nytkähteli hänen kielensä alla, puuskutti silmät kiinni. ”Juuri sieltä!”
Poika työnsi sormen sisään kosteuteen, Eeva levitti jalkojaan ynisten, vaalea karvatupsu avautui pojan silmien edessä. Turvonneet häpyhuulet tuntuivat haluavan imaista hänen sormensa sisään.
Eeva aukaisi silmänsä ja veti hänet puoleensa. ”Nyt nussitaan!” Hän ohjasi turpean sykähtelevan kalun häpyhuuliensa väliin ja veti pojan puoleensa. Lämmin kosteus, puristus hänen kalunsa ympärillä, Eeva keinutti lanteitaan rytmikkäästi hänta vasten nykien. Poika nousi käsivarsiensa varaan ja työnsi. ”Aaah!”, juuri noin, pane minua”, Eeva valitti, huultaan purren. Poika tunsi naisen kädet takapuolensa päällä, ne painoivat hänta syvemmälle. Hetken päästä hän oli löytänyt rytmin, liukui sisään ja ulos huohottavassa naisessa, suuteli Eevan törröttävää nänniä, imaisi sen suuhunsa.
Eevan alavartalo eli omaa elämäänsä, heittelehti puolelta toiselle, hän yritti joka työnnöllä naulita naisen paikoilleen. Eeva nosti käden suulleen, puri lujaa ettei huutaisi ja nytkähteli kerta kerran jälkeen. Poika tunsi että hän oli itse lähellä, huudahti:”Nyt,nyt!” ja tyhjensi itsensä aaltoina syvälle herpautuneeseen naiseen. Eevan kädet hänen ympärillään puristivat hänet kiinni vasten häpyä, nyyhkyttäen nainen sopersi. ”Siitä on ollut jo niin kauan…kiitos!”
He makasivat sylikkäin kaun, hiljaa, kunnes Eeva nousi ylös, painoi suudelman hänen huulilleen ja hiipi hiljaa ulos ovesta. Kesäaamun aurinko oli jo korkealla.
Talossa oli nyt vain naisväkeä, leskirouvan lisäksi talon tytär, opiskelunsa kesken jättänyt Maija, taloudenhoitaja ja keittiön valtias Eeva, nuori palvelijatyttö Kirsti. Rouva oli jäänyt leskeksi jo vuosia sitten ja oli nyt keski-ikäinen, vaikuttava matroona.
Tänne saapui sitten eräänä alkukesän päivänä poika, siinä kuuden-seitsemäntoista ikäinen, kotia kaupungissa oli pommitettu ja hänet lähetettiin viranomaisten toimesta maalle turvaan. Poika oli tietysti protestoinut, kaupungissa olivat kaikki kaverit, siellä tapahtui sentään jotain, maalla olisi tylsää…
Kirsti avasi oven, pyysi tulijaa sisemmälle, pukeutuneena mustaan univormuunsa. Kartanon salissa istui leskirouva, kokonaan pukeutuneena mustiin kuten hän oli tehnyt sitten miehensä, vapaaherran, kuoleman jälkeen 20 vuotta aikaisemmin. Hän katseli poikaa päästä jalkoihin. ” Ole hyvä ja istu!”, rouva melkein komensi, käskemiseen tottuneella äänellä ja äänenpainolla. ”Kirsti tuo teetä.”, hän tokaisi sitten, ei käskynä vaan itsestäänselvyytenä.
Kirsti häipyi niiaten paikalta ja poika istuutui alas. ”Katsotaanpa nyt sitten mitä näissä papereissa lukee,” rouva tokaisi. ”16 vuotta, mjaha, näytät vanhemmalta…Isä rintamalla, Äiti ties missä…Sinulla varmaan ei ole mitään kovaa työtä vastaan?” Poika pudisti päätään, vaikka hän itsekseen kyllä mietti aivan toista. Eihän häntä tänne orjaksi ole lähetetty! Katsotaan nyt mitä työtä sitä on ajateltu. .Rouva tarkkaili häntä silmälasiensa takaa: ”Näytät kyllä pystyvän maatalon töihin, Eeva ja Kirsti saavat sitten näyttää…”
Kirsti palasi kantaen kilisevää tarjotinta, teetä ja kakkuja. Poika nieleskeli kuivia keksejä, yritti huuhtoa kuumalla teellä alas. Punaisena kukoen hän pyysi myös vettä. Kirsti palasi hetkessä ja hän sai palovammat kurkussaan rajoitetuksi vain pienempiin rakkuloihin. Rouva oli jo nähtävästi menettänyt kiinnostuksensa häneen ja suunnitteli Kirstin kanssa mitä töitä ”Pojalle” voisi antaa huomenna. ”Kirsti näyttää sitten missä voit nukkua, aamiainen on talonväelle sitten aamukuudelta keittiössä!” Aamukuudelta! Kaupungissa sitä sai sentään nousta ylös silloin kun halutti, useimmiten puoliltapäivin…Poika manasi hiljaa itsekseen.
Kirsti johdatti hänet pieneen makuuhuoneeseen tornirakennukseen, pieni vinttikomero se oli oikeastaan, mutta sai ainakin olla itsekseen. Kaupungissa oli pientä keittiökamaria jakanut neljä henkilöä. Ruokailuajat käytiin läpi, talon rutiinit selviäisivät sitten sitämukaa.
Poika pakkasi vähät kamppeensa huoneen kaappiin ja lähti sitten tutkimaan paikkoja. Huone huoneen perästä antiikkia ja vanhoja pitsejä…Suuri ruokasali, jossa tuntui olevan tilaa syöttää pienempi kylä, kaikki kerralla. Ruokasalin takaa kuului ääniä, hän suuntasi askeleensa sinne. Suuri, valtava keittiö, kattiloiden pauketta ja lautasten kilinää. Eeva oli ruoanlaittopuuhissa, Kirsti apunaan. Hän seisoi ovansuussa tovin,seuraten naisten touhuja, kunnes Eeva äkkäsi hänet siina seisomasta. ”Tule sisään, äläkä seiso siinä kuin tollo! Saat kuoria perunoita!” Eeva seisoi kuin keittiön kuningatar keskellä lattiaa, valkoinen paitapusero ja tumma kokopitkä hame, kädet lanteilla, esiliina suurten rintojensa yli kaartuen, vaalea tukka silmille pudoten. Hän puhalsi hiussuortuvaa silmiltään puhuessaan. Poika sai perunankuorimaveitsen käteensä ja alkoi hommiin, hitaasti ja tottumattomasti ensin, sitten hyvää vauhtia.
Hän tunsi yhtäkkiä suuret rinnat painavina selässään, kädet ojentuivat hänen kummaltakin puoleltaan ja ottivat kiinni hänen käsistään. ”Ei noin, anna kun äitees näyttää!” Eeva puristui hänen entistä tiukemmin takaapäin ja kuoraisi perunan hänen edessään hetkessä .
Kirsti tirskui vähän kauempana, poika punastui kirkkaanpunaiseksi. Eeva astui taaksepäin ja hymyili: ” Tule, saat kattaa pöydän salissa!” Poika jäi seisomaan, hän ei vain voinut liikkua mihinkään! Eeva veti häntä kädestä keskelle keittiön lattiaa. Eeva purskahti nauruun. Pojan seisokki housuissa nosti vaatekappaleen teltaksi hänen edessään. ”Sitä ollaan niin herkkää tuossa iässä!” Eeva katsahti Kirstiin hymyillen. ”Vaikka kyllä se maistuisi taas pitkästä aikaa!” Kirsti pyrskähti, silmät nauliintuneina pojan housujen etumukseen. Poika yritti peitellä itseään käsillään, meni pöydän suojaan seisomaan.
Eeva ja Kirsti kokosivat myhäillen lautasia ja laseja mukaansa, häipyvät sitten ruokasaliin pöytää kattamaan. Heidän tullessaan takaisin pitkän tovin päästä seisoi poika yhä paikallaan pöydän takana. Eevan silmät pyöristyivät: ”Seisooko se vieläkin?” Poika nyökkäsi nolona. ”Herranjestas!”, Eeva touhotti, veti pojan kädestä eteensä. Posket punaisina hän katseli valtaisaa telttaa housuissa. Eeva vilkaisi ympärilleen, käski sitten Kirstin lukita oven. Kirsti teki työtä käskettyä, jäi sitten epätietoisena seisomaan oven eteen. ”Sinua tarvitsee varmaan vähän auttaa, luulen minä!”, Eeva puheli melkein itsekseen, istahti alas keittiön tuolille,silmät kiinni pojan housun etumuksessa. Näppärin sormin hän avasi pojan housujen napit, ne valhtivat nilkkoihin alushousujen seuratessa mukana.
”Jestas, poika!”, Eeva henkäisi, nähdessään näpertelynsä tuloksen. Suuri, suonikas kalu heilahteli hänen silmiensä edessä, tippa päässään. Eeva ojensi kätensä ja tarttui mittailevasti sen varteen, liikutti kättään ylös alas pitkin sykkivää elintä. Kirsti kurkotti kaulaansa ovelta ja huudahti pystymättä hillitsemään itseään: ”Herrajumala!” Poika seisoi häpeissään, silmät pälyillen ympäri huonetta, etsien pakotietä. Samalla puristus hänen sykkivän kalunsa ympärillä tuntui hyvältä, hän halusi lisää…
Eeva hieroi kalua nyt päätäväisesti, se tuntui elävän hänen sormissaan. ”Mmmmm, aikamoinen peli, siitä on niin kauan…”,hän puuskutti. Hän puristeli suuria vahvoja reisiään yhteen rytmikkäästi istuessaan, keinui edestaas tuolilla. ”Taidat olla suosiossa tyttöjen keskuudessa, vai mitä?” Poika pudisti päätään, nytkähdellen nautinnosta Eevan käsittelyssä. ”Ei,en ole koskaan ollut tytön kanssa!” Eeva katsoi ylös poikaan hymyillen. Hän nuolaisi huuliaan ja kumartui eteenpäin, otti paisuneen kalun syvälle suuhunsa yhdellä hotkaisulla ja imi innokkaasti. Poika huudahti silmät pyöreinä, Kirsti nosti kätensä suunsa eteen ja otti askeleita lähemmäksi, nähdäkseen paremmin. Hänen toinen kätensä puristi esiliinaa jalkojen väliin hänen huomaamattaan.
Eeva keinutti päätään rytmikkäästi edestaas, Kirsti oli jo tullut pöydän toiselle puolelle, hän tuijotti näkyä silmiään uskomatta. Poika vääntelehti nautinnosta, jännittyi sitten puristaen reisiään yhteen, nytkähteli ja huohotti. Eevan posket pullistuvat täyttyessään pumppaavasta siemenestä. Hän nieleskeli muutamia kertoja, pullautti sitten turpean kalun ulos suustaan. ” Hoppsan!”, hän nikotteli, pyyhkien suutaan. Poika alkoi pyydellä anteeksi, surkean näköisenä, mutta Eeva nousi ylös ja halasi häntä, nauroi:”Ei, et tehnyt mitään väärin, se oli aivan taivaallista!” Poika keräsi housunsa lattialta, napitti ne ja jäi seisomaan tietämättä mitä tehdä.
Kirsti juoksi posket punaisena ulos ovesta, Eeva nauroi hänen jälkeensä. ”Kirsti on yhtä kokematon kuin sinä…”
Poika laitettiin töihin, laskiämpäri olisi vietävä tunkiolle, elikot olisi ruokittava ennen kuin talon väki saisi ruokaa. Kirsti auttoi häntä ämpärien kantamisessa navettaan, sanaakaan sanomatta, katsomatta häneen kertaakaan. Poika yritti änkyttää jotain anteeksipyytöä, mutta Kirsti käänsi selkänsä ja ei ollut kuulevinaankaan.
Rouva söi yksin aamiaisen ja lounaan, mutta iltaruokailu tapahtui suuressa ruokasalissa. Talonväki istui pöydän ympärillä, poika katseli uteliaana ympärilleen.
Rouva istui pöydän päässä, Maija hänen vieressään. Tämä oli pojan mielestä kaunis. Tumma ajan muodin mukaisesti leikattu tukka, modernit vaatteet, pitkät housut naisella, hän näytti melkein filmitähdeltä! Kirsti oli myös kammannut hiuksensa, päästänyt ne nutturalta ja pukenut ylleen parempaa. Eeva oli ottanut esiliinan pois. Poika katseli häntä ja tuijotuksen tuntiessaan Eeva kääntyi ja iski silmää salavihkaa hänelle.
Rouva kohotti äänensä. ”No, kuinka on ensimmäinen päivä nyt sujunut? Oletko jo oppinut talon tavoille?” Poika punastui ja vilkaisi Eevaa ja Kirstiä jotka kummatkin tuijottivat tiiviisti lautasta edessään. ”K-k-kyllä, Eeva on opastanut!” Kirsti meinasi tukehtua johonkin suupalaansa, mutta yski sitten hengitystiensä vapaaksi taas. Eeva nyökytti ja kertoi että poika kyllä laitettaisiin töihin, rouvan ei tarvitse huolehtia!
Illallisen jälkeen kuunneltiin sitten radiota, luettiin lehtiä, Maija pani pasianssia sivupöydällä, rouva keskusteli huomispäivän suunnitelmista Eevan kanssa. Yhdeksän aikaan sitten rouva sanoi vetäytyvänsä vuoteeseen ja ilta oli lopussa. Poika kävi iltapesulla keittössä ja kiipesi pimeitä rappusia ylös huoneeseensa. Pimennysverhot tekivät kaiken pilkkopimeäksi heti kun lamput oli sammutettu. Hän haparoi huoneeseen ja veti sitten pimennysverhon ylös. Kelmeä kesäilta ulkona valaisi nyt huoneen. Eeva makasi alasti hänen sänkynsä päällä ja hymyili. ”Olen odottanut sinua täällä jo vähän aikaa…” Hän oli vaikuttava näky, suuret valkoiset rinnat valuivat sivuille, pystyt nännit seisoivat niitten keskellä kuin tummanpunaiset kirsikat. Valkoisen pyöreän vatsan alta tunki esiin tuuhea vaalea puska häpykarvoja, tanakat reidet olivat houkuttelevasti raollaan. ”Ota vaatteet pois ja tule tänne!”
Poika kampesi hänen viereensä sängylle ja jäi polvilleen seisomaan hänen viereensä, tietämätta mitä tehdä. Eeva veti hänet puoleensa ja suuteli häntä syvään, kielet kohtasivat, huulet hamusivat. Sormet hapuilivat, liukuivat lämpimän ihon päällä tutkien. Eeva tarttui kädellään hänen kaluunsa, se jäykistyi kosketuksesta hetkessä. ”Tule, koita vain kädelläsi!” Eeva huohotti, levittäen auliisti jalkojaan. Vaalea karvatupsu oli litimärkä, pojan sormet tunsivat karheita karvoja, liukasta kosteutta, Eeva nosti lanteitaan hänen sormiaan vasten. ”Juuri noin, liuta sormiasi pitkin…Oooh!” Tanakat reidet aukesivat, Eeva veti jalkojaan levälleen, puristeli nänniä kovaa sormiensa välissä. ”Pyöritä sormella ylhäältä, siitä, päältä, paina varovasti…!” Eeva keinutti lanteitaan aaltoillen, nytkähdellen. ”Ahhh! Se on niin hyvää! Tule, haluan imeä!” Eeva imaisi kovan kalun syvälle suuhunsa ja imi innokkaasti, pää rytmikkäästi nyökkien. ”T-t-teenkö sen oikein?”, poika huohotti. Eeva nyökytti päätään haltioissaan, nosti häpyään hyväileviä sormia vasten. Hän pulpautti kalun suustaan ja katsoi poikaa silmiin. ”Haluatko oppia mistä naiset tykkää kaikkein eniten? Tule, nuole minua!” Hän veti jalkansa polvista tarttuen taakse ja levitti häpynsä pojan silmien edessä. Poika kumartui märälle hävylle ja nuolaisi tutkien, seuraten silmillään naisen reaktioita. ”Ylhäältä, varovasti, pyöritä kieltä, lirputa!” Eeva nytkähteli hänen kielensä alla, puuskutti silmät kiinni. ”Juuri sieltä!”
Poika työnsi sormen sisään kosteuteen, Eeva levitti jalkojaan ynisten, vaalea karvatupsu avautui pojan silmien edessä. Turvonneet häpyhuulet tuntuivat haluavan imaista hänen sormensa sisään.
Eeva aukaisi silmänsä ja veti hänet puoleensa. ”Nyt nussitaan!” Hän ohjasi turpean sykähtelevan kalun häpyhuuliensa väliin ja veti pojan puoleensa. Lämmin kosteus, puristus hänen kalunsa ympärillä, Eeva keinutti lanteitaan rytmikkäästi hänta vasten nykien. Poika nousi käsivarsiensa varaan ja työnsi. ”Aaah!”, juuri noin, pane minua”, Eeva valitti, huultaan purren. Poika tunsi naisen kädet takapuolensa päällä, ne painoivat hänta syvemmälle. Hetken päästä hän oli löytänyt rytmin, liukui sisään ja ulos huohottavassa naisessa, suuteli Eevan törröttävää nänniä, imaisi sen suuhunsa.
Eevan alavartalo eli omaa elämäänsä, heittelehti puolelta toiselle, hän yritti joka työnnöllä naulita naisen paikoilleen. Eeva nosti käden suulleen, puri lujaa ettei huutaisi ja nytkähteli kerta kerran jälkeen. Poika tunsi että hän oli itse lähellä, huudahti:”Nyt,nyt!” ja tyhjensi itsensä aaltoina syvälle herpautuneeseen naiseen. Eevan kädet hänen ympärillään puristivat hänet kiinni vasten häpyä, nyyhkyttäen nainen sopersi. ”Siitä on ollut jo niin kauan…kiitos!”
He makasivat sylikkäin kaun, hiljaa, kunnes Eeva nousi ylös, painoi suudelman hänen huulilleen ja hiipi hiljaa ulos ovesta. Kesäaamun aurinko oli jo korkealla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatka samaan malliin