Ihan viaton ja rauhallinen kysymys kaikille äideille, ikään katsomatta.
Kannustatteko lapsianne teinivanhemmuuteen?
Itselläni on poika, enkä toivo että hän isäksi kovin nuorena alkaa.
Eipä silti, ei taida olla geeneissäkään, olin itse jo 34-vuotias kun hänet sain...
Muutenkin sukuni ja pojan isän suku on sellasta vanhoina siinnyttä sakkia. Avioliitot ovat kestäneet ja lapset saatu vanhoina. On koulutusta, lääkäreitä ja lakimiehiä, yms.
Olen lisäksi sitä mieltä, että nämä ovat asioita jotka imetään kotoa. En sano, että vanhemmat suoraan kannustavat tai kieltävät, mutta varmasti joka nuorella on käsitys omista vanhemmistaan ja heidän arvomaailmastaan. Miksi se aina olisi automaattisesti väärä?
Miksi on aina oikein saada lapsi alaikäisenä ja väärin synnyttää vaikkapa nyt 34-vuotiaana kuten minä?
Ja miksi ihmeessä joku haluaa äidiksi 15-vuotiaana tai vieläkin nuorempana?
Nämä ovat minun mieltäni askarruttavia kysymyksiä.
Kannustatteko lapsianne teinivanhemmuuteen?
Itselläni on poika, enkä toivo että hän isäksi kovin nuorena alkaa.
Eipä silti, ei taida olla geeneissäkään, olin itse jo 34-vuotias kun hänet sain...
Muutenkin sukuni ja pojan isän suku on sellasta vanhoina siinnyttä sakkia. Avioliitot ovat kestäneet ja lapset saatu vanhoina. On koulutusta, lääkäreitä ja lakimiehiä, yms.
Olen lisäksi sitä mieltä, että nämä ovat asioita jotka imetään kotoa. En sano, että vanhemmat suoraan kannustavat tai kieltävät, mutta varmasti joka nuorella on käsitys omista vanhemmistaan ja heidän arvomaailmastaan. Miksi se aina olisi automaattisesti väärä?
Miksi on aina oikein saada lapsi alaikäisenä ja väärin synnyttää vaikkapa nyt 34-vuotiaana kuten minä?
Ja miksi ihmeessä joku haluaa äidiksi 15-vuotiaana tai vieläkin nuorempana?
Nämä ovat minun mieltäni askarruttavia kysymyksiä.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Suvussani ei ole lisäkseni yhtään teinivanhempaa, ei siis ainakaan lähisuvussa. En kannustaisi myöskään omia lapsiani teinivanhemmuuteen.
Mutta jos kävisi niin, että poikani joskus teininä kertoisi, että hänen tyttöystävänsä on raskaana, kannustaisin kuitenkin poikaani ottamaan asiasta vastuun ja joko tukemaan tyttöä abortin teossa tai sitten olemaan lapselleen vanhempi.
Joka tapauksessa tahtoisin antaa lapseni itse tehdä päätöksen teiniraskaustapauksessa. Voisin kyllä antaa tietoa ja olla keskusteluapuna, mutta jos lapseni vain olisi esimerkiksi yli 15-vuotias, en voisi tehdä päätöstä hänen puolestaan.
En kysynyt, mitä JOS kävisi niin...
Kysyin kannustatteko teinivanhemmuuteen!
Voithan jättää aukaisematta viestin. ;)
Vastasin otsikossa: En kannusta. Ei siinä ole mitään tavoittelemisen arvoista. Vahingon sattuessa kannustan kyllä vastuun kantamiseen.
vastasit kysymykseen jota en kysynyt...
En kysynyt, mitä jos...
mutta itse tekstissä viittaat juuri että kyllä meidän suvussa on lakimiehiä ja lääkäreitä kun ollaan myöhään tehty lapsia yms. No jos nyt omalta kohdalta puhun niin ensisijaisen tärkeä on perhe ennen mitään hienoja ammatteja yms. näin minut kasvatettiin...en tiedä teistä.
että lapsen tilalla ovat olleet opinnot.
Ei pidä kaikesta vetää hernettä heti nenään, eikä joka ikisestä asiasta vääntää mieleistään. :)
Minä taas olen pystynyt "hienolla" ammatillani ja suvullani järjestämään pojalle ja itselleni ihan mukavan elämän...
yksinhuoltajana siis...ei ole järin hienoa.En ihmettele,miksi olet yh.Ja joku sossutantta ei nyt ole niin järin kummoinen ammatti,että kannattaisi rintaansa revitellä.
joo nyt ymmärsin,käsitin väärin ton tekstin tarkoituksen.Musta tuntuu että nämä asiat on perheestä lähtöisin että mihin sitä ryhtyy,perheeseen vai opiskeluun.Kummatkin on tärkeitä ja arvokkaita asioita,ja ikuisuus kysymyksiä joista voisi tapella lopun ikää :)
varmistaa ettet itse ole yh jonakin päivänä?
erilainen kuin sinä!Sinun persoonallasi päätyy taatusti yksinhuoltajakastiin tyyliin ukko jättää -huom. naamioitu itse jätin ukon.Tollasta akkaa nyt ei varmaan kestä kukaan...
Eikä kaikkien tartte mennä naimisiin,välähtikö pieneen,vanhaan mieleesi.
En nimittäin ole koskaan halunnut naimisiin pojan isän kanssa.
Uutena Vuotena hän viimeksi kosi. Näitä kosintoja on ollut muutamia aina vuodessa, jo viisitoista vuotta.
Mutta minä en avioidu.
Otin pojasta yksin vastuun ja kannan sen loppuun asti. Yksin.
että ihan lakimiehiä ja lääkäreitä?WAU,nut mää menin sanattomaksi.Ja mitä se sulle kuuluu,jos joku haluu lapsensa nuorina,ei vanhoina kuin sinä??? Ei 18-vuotias oo enää alaikäinen.
asioita saa ihmetellä ja kysellä niistä ilman, että heti joku on kritisoimassa jokaista sanaa??!
Ei alkuperäinen kirjoittaja ainakaan mielestäni sanonut että hänelle kuuluisi se minkäikäisenä kukin lapsensa tekee, mutta hän halusi kuulla muiden ihmisten mielipiteitä tästä asiasta. Onko se mielestäsi kiellettyä?
Totta, 18-vuotias ei ole juridisesti enää alaikäinen, mutta henkisesti hän voi olla sitä vielä pitkään (ainakin jos omaa tuollaisia ajatuksia ja mielipiteitä kuin sinulla on). Kuten myös esim. 16-vuotias voi olla kypsä vanhemmaksi, ottamaan vastuun omista tekemisistään.
Sentään yksi jolla EI OLE komplekseja omasta itsestään!
Hyvä.
ole se lapsettomuuttaan ruikuttava?Eipä sinunkaan mielipiteet aina niin kypsiä ole.Paraskin puhumaan vanhemmuudesta,kun ei saa edes lapsia!
Tuollaset rääpimiset saisi jättää pois!
Onkohan ne niin kypsiä omasikaan?
jos osaat,rääpijä.
asiallista kirjoittelua! Onko sinusta hauskaa, että joku on lapseton vastoin omaa tahtoaan? Todella ala-arvoista!
legioona toisiaan puolustamassa...
samoin :)
"ruikuttanut lapsettomuuttani". Lapsia minulla ei vielä ole, emmekä ole edes yrittäneet raskaaksituloa. Itse kun haluan käydä ensin kouluni loppuun ja muuttaa uuteen kotiin jonne myös mahdollisesti tuleva(t) lapsi/lapset mahtuvat. Eli olet nyt varmasti sekoittanut minut johonkin toiseen henkilöön.
mitään, minä kun en ole hänen mainitsemansa ihminen. Mutta totta puhut, tuollaiset kommentit voivat satuttaa todella ihmisiä jotka eivät oikeasti voi saada lapsia.
näin, mutta sinäKIN voisit ajatella hieman ennen kuin kirjoitat tuollaista tekstiä.
Kannattais näköjään kyllä käydä vaikka lukio ihan aluks, kun ei edes kysymykseen osata vastata!? Kysyttiin että "kannustatko lapsiasi teiniäitiyteen?" Se oli PELKKÄ kysymys, haloo! Mutta teinithän nyt suuttuu heti kun jotain kehdataan edes kysyä. Toihan olis voinu olla vaikka ylioppilaskirjoituksissa aineen aihe, ei olis kovin hyvää numeroa tullu tyyliin; "mitä v***a se sulle kuuluu!" ;)
ole välimuotoa alaikäisen eli mielestäsi 15-kesäisen tai sitten jo melko iäkkään kuin sinä,välillä? Olette todellakin vanhoina siinneitä.Sinunko jälkikasvusi imee oppia "hanki lapset vanhana"? Sääliksi käy.
Itse olen kauppatieteiden maisteriksi opiskeleva kahden lapsen äiti,23-vuotias,eli koulutusta löytyy,et sinä ole joku ihmetapaus lääkärisukulainesi.Sinun ahtaaseen maailmankuvaasi ei taida mahtua lapset opiskelu.Itselläsi on koulutus mikä? Ei ainakaan akateeminen,kun sukulaisilla sinun pitää pätemän.
sosiaalikasvattaja. Olen jo vuosia ollut poissa siitä työstä, sillä se on henkisesti erittäin raskas.
Olen sittemmin hoitanut tiedottajan tehtäviä eräässä suuressa organisaatiossa.
Minua ei ole valittu näihin tehtäviini sen perusteella, että olen äiti, vaan siksi että minulla on alalle sopiva koulutus.
Olen akateeminen.
sosiaalikasvattajan koulutus ole ollut akateeminen, ei edes Pieksämäellä.Ja ikäsi huomioiden olet suorittanut vanhan kansan tutkinnon,ei-akateemisen.Sinänsä hyvä,että olet poissa asiakastyöstä ihan perheiden kanssa,olisit vahingollinen asiakkaillesi.Pysy vaan tiedottajana,kunhan et väitä kohta olevasi yhteiskuntatieteiden maisteri.
tutkintokaan EI ole akateeminen tutkinto.Jos nyt olet suorittanut sitäkään.
on kaksi eri AKATEEMISTA tutkintoa. Molemmat Helsingin yliopistosta.
Miten tämä liityy teinivanhemmuuteen?
läpiä päähäsi.Täällä kun voi valehdella vaikka mitä.Niin,ei liity teinivanhemmuuteen,etkö tajunnut,vaikka väität olevasi akateemikko?
Sinun kaltaisille katkerille yksinhuoltajille sanon hyvästit.Sepitä tarujasi sellaiselle,joka niitä uskoo.
Kerro ihan omin sanoin mikä on mielestäsi akateemikko ja kerro sitten missä minä olen kertonut olevani akateemikko!
Oman käsitykseni mukaan akateemikot nimittää Tasavallan Presidentti, mm. tieteellisesti ansioituneelle tutkijalle.
Akateemikoita voi yhtäaikaa olla kaksitoista!
Jopa nostit minut korkeaan seuraan!
mitä kuule ensinnäkin teet Akateemisilla papereilla, jos sinne korvienväliin ei ole kertakaikkiaan jäänyt mitään?! Luuletko sinä todellakin, että sinulla on jonkinmoinen oikeus täällä kasvattaa toisia ihmisiä vain sillä perusteella, että omaat sosiaalikasvattajan arvonimen?! Pikkasen on kuule liian paksua. Sanoisin ensin sinulle "kasvattaja", että kasvata kuule ensin se oma pesäs ja ala sitten kasvattamaan vasta toisia!
Ihmettelen myöskin sitä, että jos kerran olet niin pätevä mitä annat ymmärtää, niin miksi et ole sitten koulutusta vastaavassa työssäsi? Ettet vain olisi kouluttanut pikkasen liika ja sinut on laitettu virastasi ulos. Niin on kuule monelle pätevälle käynyt...
Kannattas pikkasen miettiä ketä kasvattaa ja ketä ei. On tainnut sinunkin kasvamisesi jäädä pikkasen kesken...
minun viestiäni tuosta vahän alempaa.. minun vastaukseni kysymykseesi on siellä.
kannusta lastani teinivanhemmuuteen,vaikka itse sainkin heti 18-vuotta täytettyäni ensimmäisen lapseni.Menin naimisiin 17-vuotiaana ja reilu 20-vuotta sitä on nyt kestänyt.Mitään korkeakoulututkintoja meillä ei kummallakaan mieheni kanssa ole, mutta esimies asemassa kumpikin toimitaan.Onko sinusta aina oikein saada lapsi 15-vuotiaana? Ei minusta ainakaan, tosin ei se aina ole oikein vaikka olisi 34-vuotiaskin(en tarkoita nyt sinua).Ei äidiksi tulemiseen ole mitään oikeaa ikää!
riskit ja elämällä sen mukaan pääsee aina pitkälle.
Jos elää kuin tuuliviiri voi varautua pään seinään hakkaamiseen ja kantapään kautta opintoihin...
Sanoin juuri tuolla alempana, että kunnioitus täytyy ansaita. Ei kenenkään kohdalla voi lähteä siitä, että kun on teini pärjää varmasti.
Se ei ole minkään sortin patentti mihinkään.
Äidiksi tulemiseen ei tosiaan ole oikeaa ikää. Minusta ei ole oikein hankkia lasta 15-vuotiaana. Eikä se teko ainakaan ansaitse mitään hurraa huutoja, jos eteen sattuu.
Ja totta, aina ei ole oikein 34-vuotiaanakaan. On paljon naisia, joista ei ole äidiksi koskaan.
Miksi ihmeessä sen tekisin? Se mikään tavoteltava elämä ole.
Ei myöskään ole aina oikein saada lapsia alaikäisenä ja vanhempana väärin. Kuitenkin suurin osa tekee muksut kolmekymppisenä. Hyvä niin.
Minäkään en tajuu miksi joku tahtoo äidiksi siinä iässä kun on itsekin vielä lapsi.
Nuoruus on elämässä vain kerran, ja sitten kun se tuhraantuu kakkavaippoihin ja korvatulehduskierteisiin, se ei milloinkaan palaa.
Ihminen joka on tosi nuorena saanu muksut ei ole elänyt oikeaa nuoruuttaan koskaan.
Sääli.
Se oli ainakin mun mielekkäintä aikaa...
ettei absoluuttista "oikeaa ikää" ole. Itse kyllä en olisi ollut kypsä äidiksi alle 25-vuotiaana, no ensimmäinen syntyi ollessani 26-vuotias. Toivoisin lapsilleni, että he ensin opiskelisivat, näkisivät maailmaa ja irtautuisivat kotoa, ennen kuin perustaisivat perhettä. Mutta jokainen menee tyylillään, tämä nyt vain minun ajatus asiasta. Eli itse ei-vastaus teiniäitiydelle ( alle 18 v.).
lapsesi/lastesi parasta...hyvä niin.
Absoluuttista oikeaa ikää ei voi olla, kun me kaikki olemme erilaisia, eri ikäisinä.
Siitä on turha kinata.
Kannattaa vain mietiskellä edut ja haitat ja valita sitten. Mikään itsestään selvyys ei pärjääminen nuorena ole.
Eiköhän ajatuksesi ole sanoittakin välittynyt jälkikasvullesi :)
itselläni nuorena "pärjäämättömyys" olisi ollut selvää, olin vielä vanhemmissakin niin kiinni parikymppisenä. Terveiset vain sinnekin teille, perheellesi.
Paikkakunta vaihtuikin juuri...on ollut opettelemista. Otin vastaan uuden viran ja elämä takkuaa tottumattomalle. Asun nyt kerrostalossa. En ole aikuisikänäni asunut sitten opintojeni...outoa on. Mutta ehkä se tästä.
Samoin sinne. Jos on hiihtolomaa niin punaisia poskia! Meillä on.
Se on mun näkemykseni asiaan, sillä mitä pidemmälle nainen äitiyttään siirtää, sitä monimutkaisemmaksi raskaaksi tulo saattaa tulla *vanha sairaanhoitaja puhuu nyt*.
En usko, että kukaan kannustaa lapsiaan teinivanhemmuuteen. Nuorella on oikeus olla nuori ja vastuu omasta lapsesta otetaan sitten, kun sen aika on. Joillain se on 15-vuotiaana, joillain vasta lähempänä neljääkymmentä. Jos oma lapseni tulisi vanhemmaksi teini-iässä, niin en tuomitsisi vaan pyrkisin ojentamaan auttavan käteni kuitenkaan lapseni perheen elämään sen enempää tunkeutumatta. Olisin olemassa ja tekisin lapselleni selväksi, että kysy ja pyydä, jos sellainen tilanne tulee.
Aikaisemmin olin sitä mieltä (kuten lapsuudenkodissani minulle opetettiin), että ensin ammatti, vakituinen työ ja vasta sitten asuntolaina ja lapset. Tämän päivän yhteiskunnassa ihan höpönlöpöä. Monilla aloilla ammattitaito vanhenee muutamassa vuodessa, jos ei sinä aikana ole töissä. Varmaan yksi syy siihen, miksi ensisynnyttäjien ikä kasvaa koko ajan. Kun ei ole vakituista työpaikkaa, ei uskalleta perustaa perhettä. Työnantaja taas ei halua vakinaistaa fertiili-iässä olevaa naista, koska riski äitiyslomille ja perhevapaille jäämiseen on liian suuri.
Nykyisin on erittäin hyvä tehdä lapset ensin, hoitaa lapsia kotona siihen asti kuin se on mahdollista ja vasta sen jälkeen hakeutua opiskelemaan itselleen ammattia ja lähteä työelämään. Työtä hakiessa on kolmikymppiselle naiselle puhtaasti etu, että lapset on jo tehty, mutta tuore ammatillinen koulutus taskussa. 10 vuotta vanhalla tutkinnolla ei nimittäin tee tänä päivänä yhtään mitään :o)
lapsia ei pidä tehdä nuorena, vaan silloin kun siihen on valmis. Piste.
Ja ihan totta...vanha klisee tuo "lapset nuorena". Aikansa elänyt, jonka ovat tuhannet nuoret naiset toiseksi todistaneet.
Jo kolmannes alle kaksvitosista naisista on lapsettomia omasta tahdostaan.
Tosin siinä voi käydä niinkin, että lapsia ei sitten siihen valmiina ollessaan enää saa. Siksi sanoin, että lapset pitäisi hankkia nuorena, kuten luonto on asian tarkoittanut. Elämme tällä hetkellä fantastisessa maailmassa, jossa nelikymppinenkin on vielä "nuori" ja voi vapaasti kulkea vaikka napapaidassa ja minihameessa, jos vain on älynnyt pitää itsensä timmissä kunnossa. Ikävä kyllä biologinen perimämme on tästä nuoruusasiasta eri mieltä. Munasolumme ovat tasan yhtä tyhmiä kuin tuhat vuotta sitten eläneiden esiäitiemme munasolutkin. Yhä useampi päälle kolmekymppinen nainen tarvitsee lääketieteellistä apua tullakseen raskaaksi. Miksi? Koska naisen paras fertiili-ikä sijoittuu tuonne 23-30 ikävuoden väliin. Lapsia pitäisi siis biologisista syistä tehdä silloin, kun elimistömme on lastenhankintaiässä.
Ihan toinen juttu on sitten se, että yhä useampi nainen ei olekaan alle kolmekymppisenä henkisesti kypsä äidiksi. Jossain mennään metsään, jos naisen fyysinen ja henkinen kehitystaso poikkeaa merkittävästi toisistaan. Niin merkittävästi, että siitä aiheutuu lisääntymisen kannalta ongelmia. Älkääkä nyt vetäkö hernettä nenään asiasta, olen itsekin sitä mieltä, että lapsia vastuulliset vanhemmat hankkivat vasta sitten, kun ovat siihen valmiita. Mutta yhdelle se vastuun kantaminen onnistuu jo nuorena, toiselle vasta keski-iässä, joillekin ei koskaan.
En usko,että kukaan 16v on valmis äidiksi!Ja tuskin siinä iässä kunnon isääkään on löytynyt.Siis sellaista joka olisi töissä eikä juopottelis kylillä.Mutta tuskin ykskään 16v isä on töissä..Miksi te nuoret ette ajattele huomista ollenkaan?
Mutta juuh, vastasit minulle. Kiitos ja kumarrus, siitä on tsiljoona vuotta aikaa, kun minua on viimeksi nuoreksi kutsuttu ("Miksi te nuoret ette ajattele huomista ollenkaan?"). Meinaan vaan, että seuraavat pyöreät syntymäpäiväni ovat viisikymmenvuotispäivät :o))
Kun aiemmassa kirjoituksessani sanoin, että lapset pitäisi hankkia nuorena, en mielestäni missään vaiheessa sanonut, että lapset pitäisi hankkia lapsina tai murrosiässä. On ollut mielenkiintoista huomata, miten monelta kirjoittajalta nousee niskakarvat pystyyn, kun puhutaan naisen biologisesta iästä suhteessa lisääntymiseen. Hassua sikäli, että vaikka kuinka kapinoimme omaa ikäämme vastaan ja noudatamme kaiken maailman ohjeita ikuisen nuoruuden säilyttämiseksi, biologinen kellomme toimii lisääntymisen suhteen kuten tuhansia vuosia aiemminkin. Sille emme kuitenkaan voi mitään, vaikka kuinka protestoisimme sen olevan väärin. Voimme elää elämämme kuinka nuorekkaasti tahansa, solumme toimivat kuten evoluutio on vuosituhansien saatossa määränneet ne toimiviksi.
Olen edelleen sitä mieltä, että lapset tulisi hankkia nuorena...23-30 vuotiaana. Tosiasia on, että vaikka elinikämme piteneekin jatkuvasti, ei meistä kukaan voi kuvitella olevansa yli seitsemänkymppisenä vetreä, omia lapsiaan pienten lasten hoidossa auttava mummi tai ukki. Voimme itse kuvitella viettävämme nuoruutta keski-ikään asti, mutta elimistömme on asiasta ihan toista mieltä.
ihmetellyt tuota, ettei sitten saa. Jos itse omasta halustani lykkään lasten hankkimista, varaudun silloin siihen, ettei minulla mahdollisesti ole koskaan lasta. Otan riskin, kuten sanotaan.
Kaikille elämä ei ole pelkkää synnytystä.
Äläkä vain väitä, että olet nelikymppisenä vielä samassa kunnossa kuin kaksikymppisenä.
Oletko koskaan kuullut millainen on täydellinen nainen?
Kaksikymppisen kroppa ja nelikymppisen aivot...
Suurimman osan naisista munosolut toimii vielä nelikymppisenäkin. Meillä on monta esimerkkiä julkisuudestakin, jossa jopa huomattavasti yli nelikymppisen synnyttelevät lapsia toisensa perään.
Ei ole siis mikään kiire kun kuukautiset alkavat...
Älä hyvä ihminen (ammattilainen??) puhu biologisesta kellosta teiniäidit palstalla.
Aika lailla hassu yhdistelmä...
laitoin vahingossa viestini sinulle tarkoitetuksi.Siis,en ajatellut laittaa sitä kommentoimaan kenekään vastausta,vain ilmoittamaan mielipiteeni erikseen.
Mutta mun mielestäni ei pidä mennä kenellekään sanomaan, että on liian nuori äidiksi tai isäksi. Kaikki eivät nimittäin halua omasta vapaasta tahdostaan jäädä lapsettomiksi. Monille perheen perustaminen on hyvinkin tärkeä asia. Asia, jolla ei leikitellä...perustan perheen, en perusta perhettä, perustan perheen... jne.
Aivan varmasti en sano, että olisin päälle nelikymppisenä yhtä hyvässä fyysisessä/fertiilissä kunnossa kuin kakskymppisenä. Justiin sitähän tässä olen koittanut selittää, että vaikka osa naisista kykeneekin lisääntymään vanhemmalla iällä, moni ei kykene. Ikävä kyllä ainakin omassa lähipiirissäni nämä lapsettomuudesta kärsivät ihmiset eivät ole pitäneet lapsettomuuttaan omana valintanaan vaan kärsivät asiasta erittäin paljon. Ovat vain eläneet teini-ikäänsä liian pitkään ja nyt maksavat kyynelillä asiasta.
Oma sisareni sai kuopuksensa nelikymppisenä ja totesi, että oli muuten paljon helpompaa sopeutua yövalvomisiin nuorempana esikoisen kanssa. Ikä tekee tepposensa myös muissa kuin pelkästään hedelmöittymisasioissa.
Sanoit, että on monia esimerkkejä julkisuudesta, joissa yli nelikymppiset naiset ovat tulleet raskaaksi. Aivan totta. Mutta tässä on se "tilastollinen harha", että lapsettomiksi jääneet naiset eivät lapsettomuuttaan iltapäivälehtien lööpeissä toitota. On nimittäin sen verran kipeä asia, että siitä ei usein puhuta edes lähimmille ihmisille.
Jokaisella naisella oikea ikä synnyttää lapsia on omanlaisensa. Mutta mun mielestä on aivan yhtä väärin tuomita teiniäidit kuin tuomita ... mikäs nyt olis hyvä sanamuoto.... biologisesti yli-ikäiset äidit. Nostan hattua jokaiselle alaikäiselle tytölle, joka ei raskauden huomatessaan päädykään aborttiin. On varsin ikävää huomata, että moralisoijia löytyy tästä maasta potenssiin n verrattuna tukea antaviin. Itsepäisesti haluan lukeutua jälkimmäisten joukkoon, olkoot muut mammat asiasta sitten mitä mieltä tahansa. Niin ja mainittakoon myös se, että en itse ole ollut teiniäiti. Ymmärrystä, myötätuntoa ja tukea multa sen sijaan heitä kohtaan löytyy. Päinvastoin kuin monilta muilta.
Itse kirjoitat täällä teiniäitien palstalla...avauksessa kaiken lisäksi...lasten hankkimisesta yli-ikäisenä :o))))
Mun tuttavapiirissäni on jonkin verran teiniäitejä. Siis ikäisteni ystävieni tyttäriä, jotka ovat kovin nuorena äideiksi tulleet. Eikä heistä kukaan ole päättänyt, että nyt haluan lapsen. Enemmän tai vähemmän vahinko tai ainakin huolimattomuusvirhe syystä tai toisesta lapsi on ollut. Naurattaa jo vähän, sillä tunnen olevani ikäloppuna akkana täällä puolustamassa lasten oikeutta elämään. Vaikka äiti olisikin kovin nuori, ei se tarkoita sitä, etteikö hän kykenisi lapsestaan vastuuta kantamaan. Oleellista on, millainen turvaverkosto tällä nuorella on ympärillään. Tämäniltaisen keskustelun perusteella saa sen kuvan, että nämä nuoret tytöt olisivat asian kanssa täysin yksin. Onneksi tämä palsta ei ole koko totuus ja monilla on se oma turvaverkostonsa.
En tiedä, minkä ikäisiä lapsia teillä muilla kirjoittajilla on. Oma tyttäreni täyttää tänä vuonna 18 vuotta ja poikakin 13 vuotta. Olen itse aikoinaan joutunut miettimään, mitä tekisin, jos tyttärestäni olisi tullut teiniäiti. En ikipäivänä olisi voinut tytärtäni tuomita, en pakottaa aborttiin enkä hylätä. Mun mielestä osa vanhemmuutta on, että tukee lastaan silloinkin, kun lapsi kampeaa kohti aikuisuutta...lapsen kanssa tai ilman.
Ehkä olen ymmärtänyt jollain tavalla väärin tämän keskustelun, mutta olen saanut sen käsityksen, että te muut ette omaa lastanne tukisi vastaavassa tilanteessa. Koska "lapset pitää tehdä vasta kun siihen on valmis". Ja että valmis ei voi olla 16-vuotiaana. Mun mielestäni voi, jos vain tukiverkostot löytyvät. Useimmiten teiniäitien tukiverkostot löytyvät omista vanhemmista. Niistä vanhemmista, jotka toteavat, että "en nyt ihan näin ajatellut lapseni elämän menevän, mutta näin on nyt näppylät...joten mites tästä eteenpäin ja miten lastani auttaisin".
Nyt poistun koneen äärestä ja palaan astialle taas aamulla. Tsemppiä toivotan kaikille teiniäideille (ja kaikille muillekin äideille). Jos joku nuori äiti kaipaa lastenhoitoapua virtuaalisesti tai in real life, niin täällä on ainakin yksi täti-ihminen, jota tuttavapiiri pitää ihan täysijärkisenä ja empaattisena ja joka tarpeen tullen voi tulla lasten hoidossa auttamaan. Silloinkin, kun bilekenkää kutittaa :o))
eri mieltä asiasta. Meidän on turha kinata.
Omasta mielestäni ei kellekään pidä mennä sanomaan että lapset tulee hankkia nuorena. Kaikki eivät ole kykeneviä miettimään itse mahdollisuuksiaan selvitä vanhempana. Mitä nuoremmasta on kyse, sen riskialttiimpaa on kannustaa.
Olen koko ajan puhunut alaikäisistä teinivanhemmista. En esim. jo täysi-ikäisestä, vaikka sekin kai lasketaan vielä teiniksi...
Tuosta tilastollisesta harhasta...entisellä työmaallani, naisvaltainen suuri organisaatio, kolmen vuoden aikana kuusi neljäkymmentä täyttänyttä synnytti...yhdestäkään ei lukenut lehdessä.
Kaikki pärjäsivät hienosti ja vauvat voivat hyvin. Jokaista vauvaa kävin katsomassa :)
Minun pointtini on se edelleen, ettei kannusteta vastuuseen, johon ei olla valmiita.
Jokainen tietää itse.
Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että lapset tulisi tehdä teininä.
Abortti on asia, joka tulee valistuksella ehkäistä. Raskauden ehkäisyyn on panostettava.
Vaihtoehdot on tuotava esille, eikä tyrkytettävä vain yhtä, joka sattuu itselle sopimaan!
On olemassa paljon ehkäisykeinoja, on olemassa vielä jälkiehkäisyäkin ja abortteja tehdään yli 10 000 kpl vuosittain, en ymmärrä mitä myötätuntoa tarvitsee se, joka laiminlyöntinsä seurauksena on raskaana?
Voi kuullostaa rajulta, mutta kun asiaa vähän aikaa mietit ymmärrät varmasti mitä tarkoitan.
Eihän myötätuntoamme saa saada kukaan muukaan omaan heikkouteensa sortunut...äkkiä tulee sanotuksia, että oma vika, mitäs möhli.
Minä en tee eroa näissä asioissa.
Voi johtua koulutuksestani, mutta jos sitten ilmenee, ettei lasta pystytäkään hoitamaan, vaikka hänestä on vastuu haluttu ottaa, eikä tukitoimetkaan tuo toivottua tulosta, on edessä rajummat keinot.
Onko sekään sitten oikein, ja ketä kohtaan, jos on...?
Omasta mielestäni lapsen paikka on biologisten vanhempiensa rakastavassa huomassa. Jokaisen vanhemmaksi aikovan tulisi tuntea itsensä niin hyvin, ettei ylilyöntiä satu. Tällä hetkellä yli 13 000 lapsen kohdalla on sattunut virhearvio.
Mitä nuorempana saadusta lapsesta on kyse, sen helpommin vanhemmat/vanhempi sortuu ylilyöntiin ja kykyjensä yliarvointiin.
Totuus on, että apua haetaan vasta, kun mikään ei enää auta. Niin ylpeä on suomalainen luonne, vanhempanakin.
Tekstiäsi lukiessani heräsi kysymys, miksi ajattelet, että erityisesti nuoret tarvitsevat ylimääräistä myötätuntoa ja tukea?
Tunnen monia onnistuneita teiniperheitä, ilman sen kummempia tukitoimia kuin muillakaan.
Monasti on niin, että jos kovasti tukea vaaditaan, ei ollakaan itse valmiita tekemään asialle mitään...eikä silloin vastuuseen kasvamista tapahdu.
Nämä olivat minun mietteitäni. Hyvää ystävänpäivää.
koska teini-ikäisellä ei se kuuluisa kello vielä tikitä...
Mikä on yli-ikä?
Jos vauvan pystyy saamaan viisikymppisenä, onko se saavutus vai häpeä?
Entä jos sen saa kolmetoistavuotiaana. Saavutus vai häpeä...?
;)
selviää mikä on yli-ikäinen!!?? eikö hedelmällinen aika olekaan se jolloin voi tulla/tulee raskaaksi? jos on yli tuon ajan ei voi enää tulla raskaaksi. näin mä sen ymmärrän!
itse väität ettet ole teiniäiti, mutta mä kyllä epäilen niin. kellä muulla voi olla mitään sitä vastaan että ihminen kasvaa ennen kuin ottaa vastuuta?
hyvä aloitus. vastauksia ylivoimaisesti eniten...
Emme me kuitenkaan niin hirveän paljon eri mieltä tästä asiasta olla. Myös minä olen sitä mieltä, että lapsia pitäisi hankkia vasta sitten, kun on siihen valmis. Mutta ikä, jossa ollaan valmiita, vaihtelee yksilöittäin. Ei ole olemassa tuon asian suhteen yhtä oikeaa ikää. Sen sijaan nainen on tarkoitettu lisääntymään 23-30 vuoden iässä. Puhtaasti biologinen juttu tuo eikä siitä päästä yli eikä ympäri, vaikka kuinka asiasta keskusteltaisiin. Perimällemme emme voi mitään.
Mun pointtini tässä keskustelussa on ollut se, että lapset pitäisi mielestäni tehdä siinä iässä kuin luonto on sen suonut. Ihan turhan moni siirtää lasten hankkimista hamaan tulevaisuuteen ja lasta lopulta halutessaan ei ehkä lasta saakaan tai ainakin tarvitsee siihen lääketieteellistä apua. Toki naisen hedelmällisyysikä vaihtelee, mutta ei se silti tarkoita sitä, että olisi hyvä juttu hankkia lapset 12-vuotiaana tai 45-vuotiaana. Riskit ovat aina suuremmat, kun mennään ääripäihin. Lisäksi mun pointtinani on ollut myös se, että jos nuori tyttö tuleekin raskaaksi, niin abortti ei ole ainoa vaihtoehto. Sopivalla tuella nuorikin pystyy kantamaan vastuun lapsestaan. Olet oikeassa siinä, että tukea haetaan usein liian myöhään. Mutta jos nuorella on ympärillään oikeanlainen turvaverkosto, joka auttaa tarvittaessa ilman, että sitä erikseen tarvitsee pyytää, niin aivan varmasti teiniäitikin pärjää. Monet pärjäävät kyllä ilman turvaverkostoakin, mutta ei sen verkoston olemassaolo ainakaan tilannetta pahenna.
Saattaa johtua myös minun koulutuksestani (sairaanhoitaja), että näen elämän toisella tavalla arvokkaana asiana. Abortin pitäisi mielestäni olla aina se viimeinen vaihtoehto. Muut vaihtoehdot on asetettava ensisijalle.
Toivon edellisen tekstin joidenkin AJATUKSELLA lukevan,asiaa kirjoitit Saija!
"yli-ikäisen" -termin kehitin aivan itse, kun sopivaa sanaa ei tuntunut löytyvän. Synnyttäjän yli- tai alaikäisyys on sitä, että kyseisessä iässä riskit kasvavat. Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen. Samoin kasvavat raskauteen ja sikiöön kohdistuvat riskit. Jos tälle biologiselle ilmiölle keksit paremman termin, niin kerro vain meille muillekin.
Tässä keskustelussa on se huvittava piirre, että naisen katsotaan olevan oikeutettu hankkimaan lapsia niin pitkään, kun ikänsä puolesta raskaaksi kykenee tulemaan. Ja ihan hyvä niin. Mutta unohdetaan kokonaan se tosiasia, että nainen voi tulla raskaaksi jo paljon ennen virallisen täysi-ikäisyyden saavuttamista. "Mummoilla" olisi oikeus saada lapsia, mutta teiniäideillä ei?
Minä sain esikoiseni 2 kuukautta ennen 25-vuotissyntymäpäivääni. Joten en katso olevani teiniäiti. Oli takana jo sairaanhoitajan tutkinto ja oma asunto. On oikein hyvä, että ihminen kasvaa riittävästi ennenkuin ottaa vastuuta lapsesta. Toisaalta lapsen kanssakin voi oppia kantamaan sitä vastuuta, jos vain olosuhteet siihen ovat otolliset.
Mun näkemykseni koko asiaan perustuu varmaankin niin toisenlaisiin lähtökohtiin kuin teillä muilla. Tosin teidän näkemyksenne on hyvin vallitseva näkemys: lapsia hankitaan kun ollaan siihen omasta mielestä valmiita. Ikäänkuin mentäisiin kauppaan ja ostettaisiin lapsi. Mä kuitenkin tapaan aivan liian usein niitä naisia, jotka ovat kuvitelleet voivansa siirtää lastenhankkimista ihan niin pitkälle, kuin teini-ikäänsä haluavat venyttää. Voin sanoa, että suurta inhimillistä kärsimystä lapsettomuus on näille naisille aiheuttanut. Ja katumusta siitä, että sen ainokaisensa on joskus vuosia sitten abortoinut.
haluaisin tietää miksi tämä asia on niin sydäntäsi lähellä... siis käden vääntäminen parhaasta lastentekoiästä. Kun itse kerran olet niin järkevästi asiasi hoitanut (oletkohan sittenkään), miksi pitää vaivata asialla päätä sen enempää? Olisit onnellinen!! Luulisi hyvinkoulutetulla ja työssäkäyvällä väellä olevan muutakin tekemistä kuin viikkokaudet toistella itseään täällä.
Aborttipalstallakin olet ollut moneen otteeseen todistelemassa omaa paremmuuttasi ihmisenä kun olet sitä ja olet tätä. Tasapainoisen ihmisen ei tarvitsisi tällaisella palstalla kehuskella koulutuksellaan jne. Eli mikä on sinun motivaatiosi kirjoitella tänne ja miksi asia niin kiinnostaa?
jos kaikki ihmiset olisivat akateemisesti koulutettuja ja lääkäreitä, kuka tekisi korjaus-,rakennus-, siivous-, hoiva jne...työt??
En varmasti riittävän selvästi kertonut, mitä mieltä siitä ole. Hyväksyn sen, mutta se on asia, jota ei tarvitsisi monenkaan vuosittain käyttää jos hieman enemmän asioista huolehdittaisiin.
Olen tosiaan itse synnyttänyt yli-ikäisenä (kärsin siitä loppuikäni?)34 vuotta elämästäni onnistuin luovimaan ilman raskauden raskautta.
Sitten kun tapasin poikani isän, ei muuta tarvittu kuin ehkäisy pois ja raskaustesti näytti positiivista samalla kierrolla.
Anteeksi vain, mutta on raukkamaista pelottelua, kun puhutaan alaikäisistä tytöistä, tämä ettei kannata odottaa, koska sitten jää vallan ilman.
Pitäisi sinun tietää, että lääketiede on edennyt tälläkin saralla huimasti.
Ne joita ei pystytä auttamaan ovat olleet aika usein lapsettomia "alusta" asti.
Kiva tietenkin syyllistää siinä kohdin naista, että "mitäs odotit niin kauan..."
Minusta tuo ei ole oikea tapa.
Lapsen hankkiminen on kaikille oma ja ainutkertainen prosessi, tapahtuipa se sitten milloin tahansa. Siihen ei saa eikä pidä yrittääkään vaikuttaa ulkopuolisten.
Ihana oli synnytyslääkärini, joka oli läsnä kun poika syntyi. Sanoi hänelle mennessäni, että tämmönen mummo tulee synnyttämään.
Nainen katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi:
"Mummo? Nainen parhaassa synnytysiässä..."
Teillä en sitten ilmeisesti ollut synnärillä, koskapa teillä olisin ollut yli-ikäinen synnyttäjä...
Kerro nyt jo, miksi sun mielestä muksut pitää laittaa alaikäisenä?
Miksi se on ainut vaihtoehto jonka hyväksyt?
Toisaalta väität itse saaneesi muksut kolmissakymmenissä. Mikset itse hommannut niitä kuustoista kesäisenä, kun se kerran ainut oikee tapa on?
Odotan muuten vastausta.
kuikelo vääntämässä kättä! Onhan näitä kinaajia tässä, ei ole tavinnut meten yksin pauhata. Se että omaa järkevät mielipiteet ja sanoo ne ei ole synti.
Ja oikeessa olet rupusakkia tarvitaan aina tekemään paskahommat...
Kuinka epätasapainossa oletkaan sinä itse? Sinäkin todistelet täällä sun muualla omaa erinomasuuttas, milloin milläkin nickillä ja ammatilla.
Jotenkin enempi oikein vai?
tuon kaltaista.Tahallaan tulkitaan asiallisia juttuja miten sattuu.Saijalla hyvin kirjoitetut kommentit,samaa ei voi kaikista "vanhuksista" sanoa.
...
ei olisi "rupusakkia" niin mistäs ne lääkärit saisivat potilaansa....mun tuntemani lääkärit ovat sitäpaitsi tuttavapiirin kovimpia ottimiehiä...varmaan sattumaa....
(viittäkymppiä käyvä) kirjoitti kerran yh-palstalle kuinka hänen lapsensa ei kärsi hänen erostaan, koska lapset ei tiedä hänen eronneen...mies käy kuten ennenkin ja kaikki pelaa. Ei voinut näes antaa periksi sitä, että lapsi kärsii vanhempiensa erosta. Joku sillon jo kyselikin, miksi sitten ollenkaan erota jos kerran kaikki pelaa, johon vastaus kuului: mies on alkkis ja väkivatainen...Että näin. Sanatarkasti en muista, mutta asia oli tuo.
Tällä kertaa näyttää olevan niin, että Saijan täytyy keksiä itselleen uusia nimmareita tukemaan ääliömäisiä kirjoituksiaan.
Minnekään muiden esittämiin kysymyksiin hän ei vastaa. Väittää vaan omiaan. Ja jos luette tarkkaan, vieläpä jauhaa samoja asioita.
Tosiaan, ei kovin järkevä vanhus...
siis saavat kirjoittaa vain epätasapainoiset kouluttamattomat ja työttömät henkilöt? Niinkö?
Mistä olet tuollaisen kuvan saanut kirjoittajista? Itsestäsikö?
Järkevältä et vaikuta sinäkään!Oudolta vaikutat,taidat provosoida tahallas!
Oikeasti sunlainen ihminen olisi vastenmielinen!!!
itse omaavas joitain miellyttäviä piirteitä?
.. missä kirjoituksessani olen sanonut, että lapsia pitäisi tehdä alaikäisenä? Kävin lukemassa kaikki aikaisemmat kirjoitukseni läpi enkä moista kohtaa löytänyt. Ilmeisesti sinulla on paremmat silmälasit kuin minulla, joten varmaankin ystävällisesti viitsit kyseisen kirjoitukseni päivämäärän ja kellonajan antaa? Olen puhunut lasten hankinnasta nuorena, painottanut sitä, että lapsia pitäisi tehdä silloin, kun biologinen lastenhankkimisikä on. Olen myös painottanut sitä, että mikäli teini raskaaksi tulee, pitäisi ennemminkin tätä tyttöä tukea kuin tuomita. Tällä palstalla on tullut kyllä hyvin selväksi se, että yhteiskunta on todellakin muuttunut "minäminäminä" -yhteiskunnaksi. Kun minä olen näin täydellinen, pitää kaikkien muidenkin olla yhtä täydellisiä. Mulle henk. koht. aika karmaisevaa luettavaa, sillä sinisilmäinen olen viime vuosiin asti ollut uskossani, että ihmiset välittäisivät myös lähimmäisistään. On paljon ihmisiä, joiden elämä menee juuri niinkuin ovat etukäteen suunnitelleet elämänsä menevänkin. Mutta on melkoinen joukko niitä, joita elämä kolhii. Olin itse nuorena samanlainen pintaliitäjä kuin moni tällä palstalla kirjoitteleva. Vasta vammaisen esikoisen saadessani ymmärsin, että elämäänsä ei voi hallita. Siihen voi toki koittaa vaikuttaa, mutta kaikki ei kuitenkaan mene minäminäminä-periaatteella. Kolikolla on kaksi puolta, elämällä niitä puolia on miljoonia. On surullista huomata, että nykynainen ei kykene ajattelemaan muuta kuin itseään. Toisen auttaminen ja tukeminen eivät enää ole "in". Mutta oli miten oli, mä edelleen don quiotena taistelen loppuun asti ihmisoikeuksien puolesta. Erityisesti niiden ihmisten, jotka eivät ole kauniita, menestyviä ja elämässään kaikin tavoin onnistuneita.
ei vastausta...
No, lisää kysymyksiä;
mikä sinä olet määrittelemään naisen biologisen lastenhankkimisiän miksikään muuksi kuin minkä ao henkilö itse haluaa?
Ei tosiaan ole sanottu missään ettei lapsia saa hankkia jossain tietyssä iässä ollenkaan! Olet sairas ihminen.
Niin kauan kuin raskaaksi voi tulla, niin kauan saa tulla. Sinä et ole sitä mikään kieltämään!
suureen, tyhjään päähäsi!
Ensinnäkin lapsen kanssa on ältsin hankala päästä minnekään työhön, jos ei omaa rautaista koulutusta tai ammattitaitoa. Sitten pitäs olla ainakin neljäkymppinen jos on lapsia, eikä kunnon koulutusta, ettei niitä lapsia kuvitella tulevan lisää...
Toiseksi, eikö ole hieman ristiriitainen tilanne, että et halua kannustaa lastasi teinivanhemmaksi, mutta kuitenkin näytät asialle vihreää valoa?
Pakotat täällä muita hyväksymään asian, perusteena se, että jos on yli kolmikymppinen oli yli-ikäinen (?) saamaan lapsen.
Miksi itse synnytit kertomasi mukaan vasta 25-vuotiaana, jos teinivanhemmuus on paras?
Väität olevasi sairaanhoitaja. Jos olisit et puhuisi noin.
Tänä päivänä on sairaalan synnytysosastot täynnä kolmekymppiä täyttäneitä naisia. Silti vammat ja synnynnäiset sairaudet eivät ole lisääntyneet.
Etkö tiennyt?
Hyvin nuorella on aivan yhtälailla merkittävä riski saada vammainen/sairas vauva. Etkö tiennyt?
Hyvin nuorta vainoaa myös ennenaikainen synnytys ja sen riskit.
En tosiaan käsitä, mikä vika on jokaisen omassa päätöksessä.
kyllä koko älyttömän keskustelun paras kommentti.
Lyhyt ja tosiaan täysin paikkansa pitävä.
Onko sulla ongelmia sisälukutaidossa vai mistä kiikastaa? Tämä keskustelu taitaa olla täysin hyödytöntä, sillä suurin osa porukasta näyttää irroittavan yksittäisiä lauseita asiayhteyksistä omien henkilökohtaisten käsitystensä mukaisesti. Mitään perusteluja ei näköjään täällä mielipiteilleen kannata esittää, sillä muut eivät kaikella todennäköisyydellä (poikkeuksia lukuunottamatta) niitä edes vaivaudu lukemaan.
Joten poistun tuonne lastenhuoneeseen, missä sentään mukulat osaavat sekä kuunnella että esittää mielipiteitään. Vilpittömästi toivon, että et joutuisi koskaan kohtaamaan elämää silmästä silmään. Voisi nimittäin tiputtaa sinutkin norsunluutornistasi :o)
sinähän olet ollut mitä parhaimmassa synnytysiässä.En ymmärrä,että sinun ikäisesi olisi vanha...nykymaailman "julkimothan"synnyttävät järjestään jo yli nelikymppisinä!
23-30 on siis paras ikä? Onko alle 23 siis biologisesti liian aikaisin? 22-vuotiaana kiinnostaisi tietää.
Sinulla ei taida olla lapsia tai olet mies,koska neuvolasta saa jokainen odottaja nykyään lapun vammaisista lapsista ja siinä sanotaan jotenkin näin että alle 20v. on 1/1000 riski saada vammainen lapsi/vammautunut ja riski kasvaa koko ajan enemmän kun ikää tulee
Minua ei kannustettu (eikä kyllä kiellettykään) hankkimasta lapsia nuorena. Äitini on saanut ensimmäisen lapsensa (siskopuoleni) ollessaan suunnilleen ikäiseni ja viimeisimmän (pikkuveljeni) reilusti yli 40-vuotiaana.
Näyttää siltä, että sanoja laitetaan suuhuni ja mielipidettäni vääristellään eikä edes lueta, mitä kirjoitan, vaikka silti kommentoidaan.
En ole minkään ikäistä äitiyttä vastaan, mutta en pidä siitä, että yleisesti puhutaan kuin joku tietty vuosi olisi raskauden kannalta ainut oikea. Lasta ei hankita iän perusteella vaan omasta sitoutumisenhalusta.
Koska on äärimmäisen lapsellista vängätä asiasta täällä, en vastaa enää omalta kohdaltani asiaa sivuaviin viesteihin. Se ei ole olennaista.
Olennaista ovat valmiudet äidiksi. Ja jokainen tuntee itsensä parhaiten. Paremmin kuin kukaan toinen.
Syyllistää ei saa. Ei sillä että on lapsentekoa lykkäämässä (et saa sitten kun tahdot jos et nyt tee, - mistä sen silloinkaan tietää???), eikä sillä että katuu synnytystään nuorena.
Nämä ovat ratkaisuja, monesti tabuja suvaitsemattomassa yhteiskunnassamme. Kuinka paljon näissä tilanteissa elävä nainen saakaan yksin kärsiä...puhua ei voi. Naisen ei suoda olevan ihminen, kaikkine vikoineen.
Itselleni ei tulisi mieleenkään kannustaa ketään äidiksi eikä aborttiin. Molemmat ovat niin henkilökohtaisia juttuja, ettei muilla ole oikeutta niihin puuttua. Eikä kummastakaan tavasta toista moittia.
Maailmassa on nyt jo tänä päivänä niin paljon eri mahdollisuuksia estää ei-toivottu raskaus, ettei kannata urputtaa ehkäisyn epävarmuudesta. Sitä paitsi, miksette vaadi myös kumppanilta ehkäisyä? Prosentit nousee, kun molemmat käyttää tehokasta ehkäisyä...ja aina on olemassa selibaatti, jos raskaus ei mitenkään sovi kuvioon ja mikään ehkäisy ei käy.
Tekosyitä ja selityksiä, niitä riittää.
Olemme siis kuitenkin samoilla linjoilla asiasta :o) Oikeaa lapsentekoikää ei psyykkisellä tasolla ole. Jollekin se on 16 v, jollekin vasta 45 v.
Tuosta ehkäisystä olen kanssasi kuitenkin hiukan eri mieltä. Jos käytän kondomia, ehkäisypillereitä, kierukkaa tai minulle on tehty sterilisaatio, niin katson olevani oikeutettu luottamaan siihen, että olen ehkäisystä huolehtinut. Jos siitä huolimatta tulen raskaaksi, niin sitten tulen ja tilanne pitää arvioida uudelleen. Enhän muutenkaan voi varmistaa täydellisesti elämääni: voin toki kömpiä seuraavaksi 50 vuodeksi saunan lauteiden alle, mutta kuka takaa, etteivät ne lauteet putoa jossain vaiheessa niskaani?
Mun mielestä on oikein hyvä, että lapsia hankitaan vasta sitten, kun lasten hankintaan ollaan valmiita. Olen tämän asian sanonut lähes jokaisessa tänne kirjoittamassani tekstissä. Mutta JOS nuori tyttö tulee kaikesta huolimatta raskaaksi, niin mä nostan hattua niille tytöille, jotka eivät lastaan tapa.
En tiedä, minkä ikäisiä lapsia sulla mette on. Mutta itse olen omien lasteni suhteen huomannut, että ei tuollainen 15-16 v tyttö ole vielä kovinkaan hyvin perillä siitä, mitä elämässään haluaa tai ei halua. Joten äitinä seison vain vieressä ja ojennan auttavan käteni silloin, jos nuori sitä kättä tarvitsee. Olipa asia sitten ihan mikä tahansa. Mieluummin tuen kuin tuomitsen lapsiani. Mulla kasvaa tuossa viereisessä huoneessa lirusilmäinen veikeänoloinen hurmuripoika enkä yhtään ihmettelisi, jos siitä pojasta tulisi muutaman vuoden päästä isä. Sen verran kovaa kamaa tuntuu olevan tyttöjen silmissä. En tietenkään toivo, että pojastani 16 veenä isä tulisi, mutta JOS niin kävisi, ennemin antaisin tukeni kuin tuomioni.
Tässä taannoin tapasin yhden tyttäreni ystävistä ensimmäistä kertaa. Tämä tyttö kapsahti kaulaani, rutisti lujaa ja sanoi "olen kuullut sinun sydämeesi mahtuvan kaikki maailman lapset". Tiedän olevani nyky-yhteiskunnassa kenties typeräkin kapinallinen, mutta mielestäni jokaisella on oikeus elää ja jokaisella oikeus elää omalla tavallaan kunhan muita ei vahingoita.
jos tyttösi/poikasi haluaakin abortin, eikä haluakaan tehdä äitiään onnelliseksi isoäidiksi?
Minulla on 13 vuotias poika. Meillä nuo asiat on puitu jo etukäteen. En luota siihen, että poika osaa arvioida uudet asiat, kun ne vastaan tulevat vaan pyrin ohjaamaan ja opettamaan ajoissa. Olen aina hänen käytettävissään.
Hän on myös tumma ja komea poika, isäänsä tullut...iso poika jo. Silti halaa joka ilta minua ennen nukkumaan menoaan. Ja aamulla ennen kouluun lähtöä.
Teen vapaaehtoistyötä nuorten parissa, ja sanoa täytyy että tämän päivän nuorella on paljon muuta mielessään kuin lapsenteko. Onneksi meille ei milloinkaan rantautunut tosissaan tuo "ameriikanmalli".
Mielestäni on tärkeää kertoa totuus, paljon tärkeämpää kuin värittää sitä ja laittaa nuori paikkaan, josta hän ei selviä. Meillä aikuisilla on oltava sen verran tuntemusta nuortemme suhteen, että näemme, milloin lapsen vastaanottaminen on väärin. Edellyttäen että ollaan asiasta samaa mieltä tai että siitä päästään yksimielisyyteen.
Taidat olla ensimmäinen aivan henkisesti täysijärkinen AIKUINEN täällä,aivan käsittämätöntä!Täällä nämä muut aikuiset sitten haukkuvat nuorempiaan ja leikkivät niin tietäväisiä,mutta sinun tekstissä huomaa että sitä on kirjoittanut järkevä ja mukava naisihminen!Toivon sinulle koko sydämeni pohjasta kaikkea hyvää!!
näköjään joku "lainannut",olen tuolla terveyspuolella käyttänyt tätä, ja nyt huomasin,että joku nappasi sen minulta.En siis ole tuo yllekirjoittanut,jonka tarkoitus on ollut nimitellä ja herjata.
Mutta varsinaiseen asiaan:minulla on 3-vuotias tyttö,olen itse 28-vuotias,työssä käyvä lastenhoitaja.En kyllä haluaisi tyttöni tulevan äidiksi alle parikymppisenä.Saisi vielä mennä "menojaan" ja käydä koulut ja tuntea olevansa vastuuseen valmis,kun raskaaksi hankkiutuu.Oma äitini jaksoi paasata ammatin hankkimisesta ennen kaikkea muuta,itse kun hän oli kotiäiti.Tämän minä olen imenyt kotoani.Äiti tavallaan kouluttamattomana tunsi olevansa heikoilla,jos vanhemmille tulisi vaikka ero.No ei tullut,äiti ehti kuolla 6 vuotta sitten,isä vielä elää.Että sillä tavalla minä ajattelen.Muitten kommentteja en ole vielä lueskellut,kylmä hiki vaan nousi niskaan,kun katsoin käytettyä "nimmaria".
Ei voida pistää vanhempien syyksi sellaita asiaa, tuskin kukaan vanhempi sanoo teinilleen että olisi ihanaa jos jättäisit opinnot nyt heti ja tekisit lapsen.. no joo kuitenkin..
Omasta mielestäni 15v liian nuori, mutta yli 35v liian vanha ESIKOISEN saamiseen.. siinä 20-30 ihan ok.. =) =)
Minä teen ensin lapset,sitten kouluun ja sitten töihin...Sanokaa mitä sanotte!Kuinka te luulette tietävänne kuinka jokaisen yksilön kuuluisi ja pitäisi tehdä?!Ja ilmeisesti teidän pitäisi sillon tuntea koko Suomen kansa...Säälittävää anonyymia suurentelua ja tärkeilyä,minulla on parempaakin tekemistä...