Judo onnettomuus

se oli ihan puhdas onnettomuus. kyllä meidän seurasta yhdeltä murtui ranne, mutta ei voinut mitän kun oli ihan tahaton teko.

Juoksit noin vain salilta ulos ja pois...????
Ei sitten tullut mieleen jäädä paikalle pariasi auttamaan ? Huolehtimaan siitä, että parisi pääsee hoitoon ja saa tarvitsemaansa apua ?
Uskomatonta!

multa murtui luu taekwondotreeneissä. sitä tyyppiä joka osaltaan vaikutti luun murtumiseen, ei ole sittemmin treeneissä näkynyt, mielestäni täysin turhaan. tuntuu että hän kärsi sattumuksesta enemmän kuin minä. joten jatka vaan rohkeasti mutta nöyrästi treeneissä käymistä ettei jää mikään vakavampi kammo päälle!

.. Kolisee aina. Itselläni on vähän sellainen asenne, että jos treenien jälkeen ei jossain hiukan särkyä esiinny on tullut laiskoteltua. Tietystikkän kunnon loukkaantumisia ei kukaan halua, mitä olenkin itseni ja kaikkien muidenkin yllätykseksi onnistunut välttämään.

Eri asia on tietysti jos kaveri rupeaa hölmöilemään. Aina uusien kavereiden tullessa salille saa pelätä henkensä puolesta: tulokkaiden mielestä painisparrissa hyviä otekohtia on mm. vastustajan etusormi, ja heitää voi vaikkapa suoraan päästä. Muutenkin on ikävää treenata isojen äijien kanssa, joilta löytyy intoa ja lihaksia, mutta ei tekniikkaa. Yritä nyt siinä ottaa kevyttä lyöntisparria kun kaveri näkee sinut lähinnä vihollisena, jolle pitää "näyttää" jotain, ja sitten huidotaan. Vähän meni ohi aiheen, mutta kaikille alokkaille: ottakaa iisimmin.

Niin, judomies.. En minäkään kyllä kehtaisi enään samassa seurassa naamaa näyttää. Tuskin ne kuitenkaan siellä mitään sinulle tekee, ei opeta eikä varmaan sparrikaveriakaan helposti löydy mitään sinulle tekemään.

Jos tosiaankin olet mies, olen suuresti yllättynyt. Tuo kuulosti ainakin minun korviini niin ämmämäiseltä panikoinnilta kuin voi olla. Uskomatonta.

Kolme seikkaa:
1) Kyllä se solisluukin siitä paranee, vaikka kestää 4-6 vk ennen kuin se tavallisesti on kunnossa. Nivelsidevammat ovat yleensä paljon pahempia ja voivat tuoda elinikäisiä ongelmia, mutta katkenneen solisluun kanssa ei juuri koskaan ole mitään ongelmaa enää parin kk kuluttua. Koko luu on periaatteessa tarpeeton. Suojaahan se hieman olkahermopunosta ja -valtimoa sekä estää laittamasta olkapäitä edssä yhteen, mutta ei sillö mitään todellista tehtävää ole - paitsi murtua kaiken maailman tilanteissa. Siis älä siitä solisluusta huolehdi, se on pikkuvamma.

2) Harjoituksista ei saa poistua ilman vetäjän lupaa, ei edes paniikissa (etenkään ei paniikissa). Harjoitusten vetäjä vastaa myös sinun turvallisuudestasi, ja kuvaamassasi tapauksessa ei tainnut olla lainkaan hyvä juttu että pääsit autolla lähtemään yhtään minnekään. Tuollaisessa mielentilassa ei juuri tule suojateitä varottua. Vetäjän tai avustavan vetäjän (jos sellainen oli) olisi varmastikin pitänyt lähteä perääsi, kunhan joku hoitaa sille solisluukavereille kylmää ja muuta ea:ta. No, se nyt tietysti olisi ollut ainakin osin sun hommasi, mutta paniikkeja sattuu.

3) Ukemi ja muu vastaava alastulo heitoista on vähintään puoliksi uken ongelma. Sitä varten sitä kaatumista harjoitellaan, että opittua taitoa voidaan myös käyttää ja tulla turvallisesti alas. Jos pari murtaa luitaan alastulossaan, ja sinä et tahallisesti yrittänyt saada häntä putoamaan huonosti, niin on todellakin enemän HÄNEN vikansa jos menee luu poikki. Tietysti heittotekniikka vaikuttaa asiaan selvästi, mutta niitä heittoja judossa harjoitellaan juuri sillä oletuksella, että pari sitten kanssa osaa tulla alas turvallisesti.

Lopputulos: Takaisin harjoituksiin vaan. Taitaa olla kaikilla osapuolilla tuosta tapahtumasta jotakin opiksi otettavaa.

niin on tuola bjj:ssä tullu pari kolme kertaa kuristettua kaveri tajuttomaks (ja kerran vielä paras kaveri ) mutta ei siitä kannata säikähtää auttaa vaan kaverin tajuihinsa ei kummempaa.
sama muissa hommissa auttaa vaan kaveria.

Judon lisenssimaksu on jo tapaturmariskin takia omaa luokkaansa - kukin voi tehdä vertailuja muihin lajeihin. Minua nolotti kun matsissa ystäväni polvi vääntyi (oli ylempi vyö vielä) enkä kai ole antanut sitä anteeksi vieläkään itselleni. Sen sijaan minua ei ole haitannut ne ohimenneiden pyyhäisyjen jäljet sääriluissani (rustottumia), en ole kantanut kaunaa niille kavereille, jotka ovat taputuksesta ja maitta -sanan käytöstä huolimatta vääntäneet molemmat ranteeni pysyvästi rikki (ovat ihan käyttökelpoiset kyllä vielä) tai sille kaverille, jonka kanssa oman polveni takaristisiteet vääntyivät pysyvästi. Sorminiveletkin ovat matseissa napsuneet, mutta urheiluteippi on ollut hyvä yleisensiapuvaruste aina.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu, vaikkei pitäisi. Harjoittelematta ensiaputilanteita kukaan ei tiedä miten tositilanteessa käyttäytyy. Kaikista ei ole auttamaan, vaan on parempi olla takavasemmalla silloin kun muu porukka hoitaa ensiavun. Meilläkin tatamilla sattui kerran eräille kavereille solisluun sijoiltaan meno tai murtuma - kaveri sai heti jäitä yms. ja vietiin salilta heti judogi päällä ensiapuun vajaan kilometrin päähän reenisalilta. Mutta siitä on jo kauan!

Hah minulla hajosi polvi joskus polvi treeneissa. Ensiapu kylla hieman annettiin ja voivoteltiin sattunutta. Mutta reilunpelin kerhossa jattettiin yksin iltaan hyppeleen turvonneen ja todella kipean polven kanssa. Etta mene laakariin oli neuvo .Minusta ei Ollu kovinkaan reilua.Polvi hajosi pahasti ja vaati leikkaushoitoa ja vaivaa vielakin. Mutta treenien silloinen ohjaaja Sanoi myohemmin etta jokainen on vastuussa itse itsestaan. Onko todellakin noin???

Mulla meni rintalasta
silti en syytä kaveria joka särki sen
lajeissa aina riski