mikä bi-naisia vaivaa?

ja sitten niitä, jotka eivät uskalla toteuttaa unelmiansa. Jos yhdelle riittää yksi rakas, toiselle kaksi ja joku ei halua rakasta ollenkaan. Jos joku haluaa elää eri tavalla kuin te, niin se ei tarkoita, että sen jonkunmuun elämäntapa olisi väärä. Hippanen elämänkokemusta, niin ehkä tekin ymmärrätte (jos haluatte). Miksi se teitä haittaa, jos joku elää täydesti ja juuri niin kuin itse haluaa? Ja osaa vielä ottaa muutkin huomioon. Silloin uskoisin että on se oma itse aika hallussa.

"Mutta,olen jo pitkään hyväksynyt vaimoni bi-hommat(vaki kummppani)."

että hyväksyt!

Miehillä on joku merkillinen sokeus naisten tunteita toisia naisia kohtaan. Ne hyväksytään ilman ehtoja "sehän on vain positiivista, jännää, eikä todellakaan pettämistä" - yleensä jos mies vielä haluaa mukaan. Anteeksi - KUN mies haluaa mukaan.

Jossain vaiheessa herrojen silmät voivat kuitenkin aueta, kun järkytykseksi tajutaan, että kysymyshän voikin olla ihan oikeista tunteista, ei mistään seksihurjastelusta ja miehelle esitetystä leikistä. Sitä tunnepuolta voi olla vain niin kauhean mahdoton tajuta...

Minäpä haluan olla uskollinen yhdelle miehelle ja naiselle,riittää kiitos

NAINEN 42V kirjoitti:

Minäpä haluan olla uskollinen yhdelle miehelle ja naiselle,riittää kiitos

Niin minäkin, uskollinen miehelle JA naiselle. Eihän niitä ole kuin 2 kenelle tarvii olla uskollinen.

Oli lohduttavaa lukea viestisi Bi 32v.
Tunteitaan ei voi tappaa eikä oikein edes vaimentaa, nim. "yritetty on". Olen monta kertaa yön tunteina hartaasti toivonut, että voisin unohtaa erään naisen ja tyytyä parisuhteeseeni, joka merkitsee minulle hyvin paljon. En kuitenkaan saa estettyä iloa ja rakkautta sisälläni, kun muistelen läheisyyden tunnetta tuon naisen ja itseni välillä.
Kaikesta huolimatta antaisin tämän piirteen itsestäni pois milloin vain, tosin sydän vereslihalla. Elämä binä voi käsittääkseni sinkkuna toimia paremmin(?) tai niin, että siihen on jo nuorena kasvanut ja tottunut. Sen sijaan se, että jo perheellisenä ja kypsässä iässä huomaa itsessään voimakkaita tunteita omaa sukupuolta kohtaan, on järkyttävää. Siitä seuraa ainakin itselleni syviä syyllisyyden tunteita, se haittaa keskittymistä kotona esim. lasten kanssa ja aiheuttaa masennusta. Pakko kai yrittää repäistä itsensä irti. On tunne, kuin olisi umpikujassa.

bi42 kirjoitti:

Oli lohduttavaa lukea viestisi Bi 32v.
Tunteitaan ei voi tappaa eikä oikein edes vaimentaa, nim. "yritetty on". Olen monta kertaa yön tunteina hartaasti toivonut, että voisin unohtaa erään naisen ja tyytyä parisuhteeseeni, joka merkitsee minulle hyvin paljon. En kuitenkaan saa estettyä iloa ja rakkautta sisälläni, kun muistelen läheisyyden tunnetta tuon naisen ja itseni välillä.
Kaikesta huolimatta antaisin tämän piirteen itsestäni pois milloin vain, tosin sydän vereslihalla. Elämä binä voi käsittääkseni sinkkuna toimia paremmin(?) tai niin, että siihen on jo nuorena kasvanut ja tottunut. Sen sijaan se, että jo perheellisenä ja kypsässä iässä huomaa itsessään voimakkaita tunteita omaa sukupuolta kohtaan, on järkyttävää. Siitä seuraa ainakin itselleni syviä syyllisyyden tunteita, se haittaa keskittymistä kotona esim. lasten kanssa ja aiheuttaa masennusta. Pakko kai yrittää repäistä itsensä irti. On tunne, kuin olisi umpikujassa.

Olen samaa mieltä kanssasi että oli lohduttavaa lukea Bi 32v kirjoitus. Jos tunteita on ollut jo nuorena toista naista kohtaan, ne vain voimistuvat iän myötä. Ikivanha "tapa" on että nainen elää miehen kanssa elämänsä ja ikivanha "sääntö" on että lapset syntyvät mies-naisparisuhteesta. Meille on iskostettu päähän jo lapsesta saakka se, että "pari" syntyy naisesta ja miehestä ja ainoastaan heistä. Kaikki muu on outoa ja kiellettyä. Minkä voimme tunteillemme? Jos satun olla kiinnostunut samasta sukupuolesta ja kaipaan tämän läheisyyttä, miksi en saisi sittä nauttia? Minä vastaan itse omasta vartalostani ja sen tuntemuksista. Olen monta kertaa onnellisempi avioliitossani mieheni kanssa, koska minulla on myös yksi ja ainoa läheinen ja rakas nainen. Molemmat tietävät että olen täysin uskollinen molemmille suhteille. Minua ei vaivaa huono itsetunto siitä, miten elän. Hyväksyn itseni ja haluni sellaisena kuin olen. Tee sinäkin näin kuin minä...olet maailman onnellisin ihminen...ja sinut itsesi kanssa.