Mun vanhemmat ei ymmärrä että olen todella syvästi masentunut.
Haluaisin ulkomaanmatkan että piristyisin tai ai pitkän sairasloman.
Olen jatkuvasti väsynyt enkä pysty keskittymään.
En ikinä saa nukkua tarpeeksi kun pikkuveljen huuto herättää sunnuntainakin puoleltapäivin.Ja viikolla AINA koulu.
Tuntuu,että olisin paljon rumempi kuin muut.Rumemmat vaatteet minulla ainakin on enkä saa meikata kunnolla.
Vanhemmat puuttuu jokaikiseen asiaan.Mulla on jopa naurettavan aikainen kotiintulopakko.Ja kaikenmaailman pakkoja kuten siivouksessa auttaminen.
Miksi kukaan ei auta minua?
Haluaisin ulkomaanmatkan että piristyisin tai ai pitkän sairasloman.
Olen jatkuvasti väsynyt enkä pysty keskittymään.
En ikinä saa nukkua tarpeeksi kun pikkuveljen huuto herättää sunnuntainakin puoleltapäivin.Ja viikolla AINA koulu.
Tuntuu,että olisin paljon rumempi kuin muut.Rumemmat vaatteet minulla ainakin on enkä saa meikata kunnolla.
Vanhemmat puuttuu jokaikiseen asiaan.Mulla on jopa naurettavan aikainen kotiintulopakko.Ja kaikenmaailman pakkoja kuten siivouksessa auttaminen.
Miksi kukaan ei auta minua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ensiksi saisinko tiedustella että oletko sattumoisin yläastella sanottaisiinko 8 luokalla? minull atuli kauhea masennus yläastella 8 luokalla. minusta tuntui samalle kuin sinusta tuolloin. otan osaa suruusi, minuakaan ei voitu auttaa, minun piti itse selviytyä siitä ja siitä pääseminen pois kävi melkein kuoleman rajoilla. oikeasti vedin itseltä ranteet auki, ja yritin polttaa huoneeni. mutta kaikilla näillä kerroilla jokin esti minua viemästä prosessia loppuun asti. riitelin monet kerrat äitini kanssa.jopa että hän heitti minut ulos talosta.itkin koko ajan..minulla ei ollut ystäviä ja jos oli he eivät osanneet auttaa...kävin jopa psykiatrilla ja lopetin sen koska en kokenut saavani sieltä mitään apua...koulukin meni huonosti. nyt kun ajattelen mikä sai minut kaidalle tielle, voisin uskaltaa sanoa että uskoni jumalalaan..älä nyt käsitä väärin mutta en ole uskovainen, mutta tuolloin tein niin että otin raamatun ja laitoin silmät kiinni ja laavasin sivuja edes takaisin ja pysähdyin edelleen silmät kiinni johonkin raamatun sivulle ja siirsin sormeni johonkin kohtaan sivua ja aukasin silmät ja luin kohdan. muistan kun tein eka kerran niin siinä luki että jumala rakastaa sinua kuin pientä karitsaa ja plä plä plä, mutta sain siitä sellaisen tunteen että joku tuoll arakastaa minua vaikka se joku ei edes ole nähnyt minua eikä tunne. ja hän näkee sisälleni ja kokee sen tunteen kuin minä. ja hän on kanssani joka paikassa ja antaa voimaa..sain itseni pois siitä piiristä.. ja tänään olen 18 vuotta ja aika onnellinen tilanteeseeni....
Heipä hei pikkuystävä. Ei elämä sentään näin tylsää ole. Olet vain kasvamassa naiseksi pikkuhiljaa. Murrosikä tuo omat paineet ja kaikki tuntuu vähän olevan vinksinvonksin. Väsymys voi olla kevät väsymystä ja se menee kyllä ohi. Koitapa mennä nukkumaan ajoissa muutaman kerran viikossa. Itsenäistuminen on sitä aikaa kun sinusta muokataan vastuuntuntoista nuorta naista. Sinulla näyttäää olevan rakastavat ja vastuuntuntoiset vanhemmat. Huomioi että rajat ovat rakkautta sinua kohtaan,jos et nyt ymmärrä niin myöhemmin sitten. Yhteiset asiat kuten siivous ja muut taloustyöt kuuluvat perheen jäsenille, kun asutaan yhteisössä täytyy olla tietyt säännöt. Ei sinuakaan varmasti liikaa totuuden nimessa vaivata. Kaikki käyvät saman prosessin läpi ja varmasti jotain vaikeuksia on aina, mutta kaikkea kivaa ja hyvää toivotteleepi yksi "samanikäisen" tyttösen isä.
isältä ja varmaan oletkin.
Mutta vanhanaikainen koska luulet että "murrosikä" on edelleen muodissa ."Kevätväsymyksestä" nyt puhumattakaan,huh.(senhän voisi parantaa ihan ravinnolla,ilman pillereitä)
Tuleppa meille yhdeksi kuukaudeksi, niin luulen tietäväni, mikä sua vaivaa.
Kunnet vain olisi pikkasen saamaton, vai ei sunnuntaipäivälläkään saa nukkua, no ei meillä ainaskaan. Ja siivoomaan joutusit ihan tasan tarkkaan.
Tälläistä se sitten on nykyään, toisin kuin ennen, ehkä ennen oli paljon parempi elää, turvallisesti vanhempien ojennuksessa.
Sinulla on vielä paljon opittavaa ja vanhempien kunnioituksen opettelua. Ainakin tuon kirjoituksen perusteella.
aina automaattisesti kunnioittamisen arvoisia?
kulta pieni, ei vanhemmatkaan ole täydellisiä, mutta ajattelavat yleensä lapsensa parasta. pitää laittaa näitä rajoja, jotka sinusta nyt tuntuvat pahoilta, mutta myöhemmin varmaan ymmärrät niiden merkityksen.meillä aikusillakin on rajoja aina ei voi tehdä mitä haluaisi, vaik kuin tekis mieli. on lakeja ja sääntöjä. jos voisin en haluaisi mennä työhön aina. olis kivaa hakea kaupasta tavaraa noin vain , mutta rajansa kaikella. niin eivoi tehdä.mitä tapahtuisi jos saisi olla niinkuin sillä hetkellä hyvältä tuntuu. mutta kiva kun kerroit miltä tuntuu, ymmärrän taas nuoria entistä paremmin. kiitos sinulle!
Sinulle pikku enkeli!
Sinä olet juuri se pikku enkeli jota äitisi ja isäsi haluaa varjelle kaikelta pahalta.Sinä et varmaankaan ole ruma sillä kauneus ei ole päälläpäin se tulee ihmisen sisältä.Mene peilin eteen ja sano itsellesi useamman kerran että olet hyvä.kaunis ja vahva.Sillä vahva täytyy olla jotta voisi vastustaa kaikkea hölyn pölyä mitä ympäristö meihin yrittää pumpata.Sinä olet ihan ok.samoin vanhempasi.Älä töhri kauniita nuoria muotojasi meikkikerroksen alle.Sinä olet ok.ilman niitä.Itseluottamusta pikku enkeli.
Toi on vielä pientä kun verrataan syvään masennukseen.Huomaa että talvi on tulossa ja kaikki on ärsyttävää,harmaata...niinkuin kaikki varmaankin sanoo,että kaikki tuo "kiukuttelu" liittyy murrosikään,etkä voi sille mitään.Olen tottunut juuri tuollaisiin maaritteluihin kun kotona on kaksi 12 -ja 14-vuotiasta tyttöä!