...on todellakin hirvein sana minkä tiedän!Ystävänpäivä alkaa yksin ja varmaan päättyy yksin.Miksi olen näin yksin..?Kaikilla kamuilla on poikaystävät,mut ei mul...Mul ei oo koskaan ollu mitää vakavaa kenenkää poitsun kaa!Ja ei siin mitää,kyl mulle riittäis kamutkii,mut niitkää ei hirveest oo...Miten saisin elämäni taas noususuhdanteeseen?Anteeksi!
Yksinäisyys...
OnlyLonely
81190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kui et palkkaa jotai miestä ...se vois olla sun kaa rahast.? ja jos maksaisit extraa voisit päästä pukille
älä välitä tuosta paskaisesta! ole iloinen että sulla ainakin on ystäviä! (: kaikil ei ees oo niinpaljo ystävii kuin sulla, joillaki ei oo ees ystävän ystävää ja ovat aina yksin ei oo kenen kans juttelis ketään joka soittais aina yksin aina aina ja aina!! et koita ajatella vähän valosammin ja päästä tuosta itsesäällistä pois. lähe dickoon tai mihin vaan jossa voisit jätkiin tutustuu!! ei kun vaan menoksi!
Eksyin vahingos tänne sivuille ku OLI NIIN YKSINÄISTÄ eikä ollu muutakaan tekemistä ja toi otsikko iski heti silmään. Mulla ja mun exäl meni poikki n.3 viikkoa sitte, tajusin et se on täys kusipää mutta silti mulla on sitä aivan kauhee ikävä!! Ja mä tunnen itteni tosi yksinäiseksi vaikka mulla onki ihan hyviä kavereita... Musta tuntuu että kukaan jätkä ei oo tutustumisen arvoinen tai mä en oo niitten arvoinen =( Näköjään tässä kurjassa maailmassa on paljon yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä... Minkä ikänen sä muuten oot ku sain sellasen kuvan et oot aika nuori?
Tosiaan,kyllä se lohduttaa, kun tietää että on täällä muitakii yksinäisiä surusilmiä...Nää surut ja murheet vaa kai kuuluu mein elämään,mut toivottavasti ei liikaa...Oon siis kai aika nuori,18vee...:)Miksköhä en vaa elä ihan täysil,murehtimatta liikoja...?!Just niitten kamujen kaa sitä pystyis vaa harrastaa kaikkee,ja bailaa ihan täysil,mut ei mul oikeest oo ku pari semmost kamuu,joitten kaa hengailen...Mutku haluisin semmosen bestiksen,jonka kaa vois tehä mitä tahansa maan ja taivaan välil.Vähä niiku sillon joskus lapsuudessa...:)Mut tosiaa, must tuntuu ihan samalt ku sust, et en muka olis kenenkää jätkän arvonen,tai jotai...Sit jos joku muhun ihastuu,ni oon ihan ymmällä..Et niiku onks totta..!!??Pitää nyt kyl varmast lopettaa,ennen ku täst tulee liian pitkä elämänkerta...Sä kyl vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä kun oot vähän niigus kohtalotoverini!:)Kukas sä oikeestaa oot,tyttönen..?Muista että olet aivan ainutlaatuinen ja ihana!!!!Kyl me viel vallotetaa kaikki miehet!!
Puhutaan yksinäisyydestä, jota voi olla niin monenlaista. Olen kokenut, että voin paljon paremmin yksin. Yksin saat mennä ja olla siten kuten parhaimmaksi koet. Mutta kolikolla toinen puoli! Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Onko niin, että tämän hetken yksinäisyys on niin yleistä, että se jo vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Epäilen, että sitten kun kohtaat ihmisen, suhteesta tulee liian sitova ja ahdistava. Ainakin minulle on käynyt niin. En ihan tosi enää kaipaakaan ketään. Viimeisin suhde onneksi loppui puoli vuotta sitten. Nyt saan syödä silloin kun on nälkä, käydä uimassa kun jaksan, tupakoida jos haluttaa, nukkua, jos väsyttää. Kumpi parempi; yksinäisyys vai kahlehtiva ihmissuhde, mikä vain syö sinun psyykkisiä voimavaroja. Kaikesta huolimatta, uskon kuitenkin ihmiseen ja ihmissuhteeseen sen sopivan kanssa. Jotkut löytävät sen nopeasti ja toiset etsivät sitä koko ikänsä. Elämä opettaa, mutta se elämä on ensin ELETTÄVÄ. Tarkoitan tuolla sitä, että kohtalosisaret ja veljet; teidän on rohkeasti lähdettävä kokeilemaan sitä, mitä elämä on tarjoava teille. Elämänkokemukset tulevat näkemällä pikkuisen vaivaa. Siinä voi saada haavoja, mutta nehän ovat just niitä kokemuksia.
Joo..täällä on samainen ongelma yhdellä 27-vuotialla miehellä.
Minulla ei ole oikeastaa varsinaisesti Ystävää, kuin yks jonka näen muutaman kerran vuodessa ja toinen jonka kanssa olen kirjeen-,/e-maiin vaihdossa ollut kohta 5vuotta- ja ensitapaamista ei vielä ole ollut- ja välillä alitajuntaan alkaa tulla ajatus, ettei sitä kertaa koskaan tulekaan...aika näyttää...
Onhan minulla (onneksi) harrastuspiireissä jokunen tuttu, mutten tapaa heitä muulloin, kuin harrastusilloissa kerran viikossa muutaman tunnin ja joskus kilpailuissa viikonloppuisin.
Onhan sekin toki jotain, mutta kun on sitten vielä nämä 'epäsosiaaliset' (lue terveet) elämäntavat ettei oikein alkoholi/tupakka "maita" niin saa siinä sitten seuraa jostain.
Netistä tulee joskus deitti-ilmoituksiin vastattua, mutta hyvin hyvin HARVA tyttö viitsii ilmoitukseensa esittämääni vastaukseeen vastata edes sitä vähää, ettei ole minunlaisestani kiinnostunut.
Mikä edes em:n kertomisessa voi olla niin vaikeaa?
Viekö se liikaa aikaa tässä nykyään niin (liian) kiireisessä ilmapiirissä =(maailmassa).
Mukana ollaan! Itselläni ei ole ollut tyttöystävää jo kohta (herran isä!) kuuteen vuoteen.
En tiedä miksi; olen monen naispuolisen kaverini mukaan ihan hyvännäköinen, sivistynyt ja kiltti, muttei kukaan kuitenkaan ottaisi minua omakseen.
Ehkä mä vain yritän liikaa tai liian vähän, tai sitten en vain ole sitä mitä naiset hakee miehessä.
Eihän se yksinäisyys kovin kiva juttu ole. Ikää on kohta 20 ja ei näy vielä naitokaista vieressä, eikä kovin hyvältä näytä tulevaisuudessakaan sen suhteen.
Kapakistahan niitä ehkä löytäisi mutta kun sieltä ei todellakaan viitsi mennä hakemaan, kun himo kapakassa kävijä en todellakaan ole.