50 -vuotiaille. Suomi24:n sokkotreffit
sekä muut chat-linjat ovat nuorten valloittamia. En ole chattaillut kauaa enkä tiedä internetistä paljonkaan - artic:n tiedän ja tämän.
sekä muut chat-linjat ovat nuorten valloittamia. En ole chattaillut kauaa enkä tiedä internetistä paljonkaan - artic:n tiedän ja tämän.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa tuon suhteen. Jopa tällä Café 45 -palstalla käy vierailijoita, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa tänne, paitsi tietysti nyt lukemaan ja oppimaan, miten aikuiset ihmiset voivat keskustella asiallisesti. Erityisesti minua tympivät elimensä koolla kukkoilevat ja kokenutta naista kaipaavat nuorukaiset, joiden sanankäyttö ei ole alkuunkaan humoristista, vaikka he itse toisin luulisivat.
Olen muutaman kerran kokeillut sokkotreffejä ja todennut, että rehellisesti ikänsä ilmoittavalle ei näytä treffikumppania löytyvän. Olisikohan niin, että ne toisen sukupuolen edustajat ovat turhan kriittisiä sen merkityn iän suhteen. Pelkistä numeroista ei voi kaikkea päätellä, ei ainakaan henkistä kypsyyttä.
Chattipalstan sen sijaan voisi helposti vallata takaisin. Siihenhän ei tarvita muuta kuin nimimerkkiin ikätieto ja sitten omalla nimellä hyviä jutunaiheita esille. Ne kerrat, jotka olen chat-keskustelua seurannut, olen kuitenkin havainnut sen olevan jokseenkin päätönsä repliikkien laukomista. Ei se missään vaiheessa ole keskustelun tasolle noussut. Lisäksi monen samanaikaisesti käynnissä olevan keskustelun seuraaminen samalla areenalla on mahdotonta. Sinne hukkuvat omat repliikit taustahälinään.
Eihän niitä monia palstoja tarvita. Yksikin hyvä riittää. Kaikki on kiinni siitä, mitä kirjoitetaan, onko mukana olijoilla jotakin annettavaa aiheeseen. Silloin hieman pitempi puheenvuoro on harkitumpi ja asia edistyy.
Suotavaa olisi myös se, että käytettäisiin samaa nimimerkkiä ainakin koko keskustelun ajan. On vaikea tajuta, mitä mieltä kukakin on ollut, jos nimimerkki on aina otettu ikäänkuin ilmasta.
pyrkiä yksityiskeskusteluun
silloin pääsee juttelemaan vaikka mistä, vaikka ongelmistaan
soneran chatti on ihan kiva ja
sitten saunalahden
ei niistä hörhöistä kantsi välittää
Kaiken kokenut kirjoitti juuri samaa mitä isekin olen ajatellut. Palstoilla liikkuu niin kovin nuoria ja kuitenkin pitäisi jo uskoa että on lukematon määrä hyvinkin iäkkäitä jotka tämän nettikeskustelun taitaa ja olisi todella kiva löytää oikeita puheenaiheita. Luulen että ikäihmiset ovat liian arkoja tällaiseen, mutta tämähän on vain kivaa. Kun yöllä ei nukuta voi mailailla.Toivonkin että aukaistaisiin kanava jossa olisi jotain sellaista kuin 60 niin eiköhän sävy muuttuisi ja aiheet sen mukana.Että ei muuta kuin reippaasti naputtelemaan vaarit ja mummot.
Ehdotuksesi on erinomainen. Lienee kuitenkin niin, ettei kanava aiheita määrää, vaan aiheet riippuvat kirjoittajista. Ruvetaan kirjoittamaan asioista, jotka eivät suuremmiten nuorisoa kiinnosta.
Mitäpä mieltä olette esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu maalliselle majallenne kuoleman jälkeen. Arkussa vai uurnassa hautaan vaiko, mihin uusi lainsäädäntö antaa mahdollisuuden, sirottelu maailman tuuliin, merelle tai maalle.
Itse en kannata tomumajani viimeisen sijaintipaikan muuttamista miksikään toteemipaaluksi, epäjumalankuvaksi. Sieluhan minusta karkaa kuoleman hetkellä, joten sen puoleen jäljelle jääneestä voitaisiin vaikka tehdä sitä lihaluujauhoa. Kun se on nyt kuitenkin saanut niin pahan maineen, niin pärempi mielestäni on polttaa tuhkaksi kuin pilata pohjavesiä hyvillä hiekkaisilla harjuilla - vaikkapa jonkun madon mielestä Toivossa onkin hyvä elää. Siksipä tuhkani levitettäköön Suomen metsiin, tarkemmin määrittelemättömään paikkaan, missä tuhkan mineraalit koituvat aikanaan uusien puusukupolvien hyväksi.
Näin on asian ainakin miettinyt
olen kaiken kokeen kanssa: tunkataan eikä täytetä hautausmaita omilla pienillä tai suurilla alueilla. En minä myöskään tykkää chattikanavista - keskustelut ovat ihan jees. Jos asioihin vastataan vain pilailumielessä tai ilkeillen - niin mitäs siitä tarttee välittää. Sellaiset tyypit vain etsivät syytä ärsyttää toisia, nautintoako sekin. Olisi kyllä kiva, kun keskusteluissa käyttäisimme samaa nimimerkkiä (rekisteröinti?) , tunnistai juttelijan vaikkei tuttu muten olisikaan.
Noista hautajaismenoista vielä. Olen sitä mieltä, että ainakaan minun muistotilaisuutta ei tartte järjestää - miksi itkeä yhdessä, syödä pipareita, laittaa mädäntymään kukkia ym.ym. lisäksi kehua (aiheellisesti tai ei) jälkikäteen, että olipa hyvä tyyppi. Kehuttakoon elävänä, silloin se on tarpeen.
Kyllä hautausmaat ovat minullekin tarpeettomia. Tuhkat mereen tai metsään. Hautajaisiin pistän hauskan videon omista toilauksistani ja surullisten virsien sijasta vaikka sitten Chaplinin juttuja, joka on pakko näyttää. Niin hauskaa, ettei voi pysyä vakavana. Iloiset pippalot. Jos eivät tenavat tottele tätä vainajan viimeistä tahtoa, tulen kummittelemaan vähintäänkin uniin. Hautajaisissa saapi keskustella minun kanssani, tekemäni keinotunneälyohjelman välityksellä, jos se on silloin valmis. Ehkä ensimmäiset hautajaiset, joissa vainaja keskustelee vieraiden kanssa henkeviä ja vähemmänkin henkeviä.
Suomessa meinaan. Tuhkan voi sirotella tai uurnan kätkeä miltei mihin tahansa. Se on vain valintakysymys. Sensijaan Kaiken kokeneelle sanoisin että ei se sinun sieluparkasi mihinkään hukkaan joudu, mutta se taudin runtelema ruumis kylläkin. Mitä taas tulee hautajaisseremonioihin niin siinäkin jo nykyään ollaan aika vapaamielisiä ja jokseenkin rehellisiäkin eli niin kamalasti kehuta sitä poismennyttä, kun se ei sitten kuitenkaan sen virheettömämpi ollut kuin kukaan muukaan.Mitä tulee vainajan kanssa puhumiseen niin siihen sanon että on olemassa ihmisiä joilla on kyky kommunikoida vainajien kanssa(allekirjoittanutkin) mutta se ei onnistu ennenkuin vainaja on ollut kuolleena vähintäin kolmisen kuukautta. Senjälkeen lepo on syventynyt niin että yhteys voidaan saada. Hämmentävää eikö totta mutta hyvin monelle ihan selviö.Kuitenkin muistutan että tähän ei liity mitään n.s. uskonnosta. Se on toinen juttu. Sitä henkilökohtaista tai pientä keskusteluryhmää minäkin kaipaisin, mutta en osaa sellaista luoda. Kuitenkin tiedän (ainakin ulkomailla) on eri alojen ryhmiä jotka keskustelevat keskenään ja kertovat kokemuksiaan ja antavat jopa hyviä neuvoja useinkin. Onko Suomessakin?
Mummeliini puuttui mielenkiintoiseen asiaan - emmekö voisi ruveta keskustelemaan vaikka siitä, mitä uskomme kuolemassamme tapahtuvan.
Pienen ikäni olen miettinyt sitä, mitä on tämän tiedemiesten tunteman maailmankaikkeuden ulkopuolella. Onko muitakin "maailmankaikkeuksia"? Ovatko ainoat mahdolliset "luonnonlait" vain ne luonnonlait, jotka me voimme todentaa kokeellisesti tässä omassa ympäristössämme, vai voisiko olla olemassa järjestelmiä, joissa toimisivatkin aivan toisenlaiset luonnonlait?
Oikeastaan nämä tällaiset mietiskelyt ovat - kuten tiedemiehetkin sanovat - täysin turhia, koska ne menevät joka tapauksessa ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle. Samalla tavoin kuin maailmankaikkeuden raja on raja, jota emme voi ylittää, samalla tavalla myös atomihiukkasten maailmassa tulemme toiselle rajalle, jota "pienemmistä" ilmiöistä emme voi koskaan saada tietoa - vaikka jokainen tuollainen hiukkanen voisikin teoriassa olla vaikka oma maailmankaikkeutensa.
Siksipä uskonkin, että kuolemassani eteen tulee pimeys, koska näköhavaintoni häviävät, koska aivoni lakkaavat reagoimasta kaikkiin ärsykkeisiin. Ja sen jälkeen kaikki onkin samantekevää.
Minun on vaikea ymmärtää johdonmukaista ajatusta siinä, että siirtyisimme "tuonpuoleiseen" sellaisena kuin olemme. Ovatko toiset siellä "taivaassa" vanhoja ja ryppyisiä, joskin tietysti taivaallisuuden ansiosta kivuttomia, ja toiset aiemmin kuolleet nuoruutensa kukoistuksessa, jotkut pienenä menettämämme peräti vielä kehdossa jokeltelevia? Puhutaan vaan paljon "taivaan iloista", mutta kukaan (siis uskovaisista) ei yritäkään tulkita näitä taivaan käytännön pelisääntöjä.
Tämä "epäkristillinen" asenne ei kuitenkaan estä minua uskomasta siihen, että ihmisen tulee olla eläessään hyvä, tehdä hyviä tekoja, jotta hän voisi kuolla onnellisena, tyytyväisenä aikaansaannoksiinsa, hymy huulilla. Armosta ei tällaista kuolemaa mielestäni saa, mutta tietysti nuoruuden synneistä voi päästä vapaaksi katumuksella ja moninkertaisilla hyvillä töillä.
Kenelle kelpaisi tällainen taivas?
kuolen jälkeen ei mitään. Kyllä on minulta ainaskin karissut kaikki ajatukset siitä, että siirtyisimme jonnekin taivaasaan - aivan niinkuin Kaiken kokenut kirjoitti. En tiedä miksikä sellaisen asian tutkiminen ja selvittäminen on niin tärkeääkään. Tämä elämä on nyt ja tässä. Kun olen nyt tasapainoinen ja onnellinen - niin eikö se riitä. Tulevan elämän tai sielunvaelluksen suunnittelu vie turhaan energiaa siitä, mitä sinä voisit tehdä hyvää nyt tässä itsellesi ja läheisille.
on meidän ihmisten suurin este ymmärtää sitä mitä emme näe, kuule tai voi koskettaa, siksi yhtähyvin maailmankaikkeuden suuruutta ja sen rajallisuuttakaan emme ymmärrä.Sanoisin että taivasta ei ole olemassakaan -enempää kuin helvettiäkään- on vain n.s. henkitila, tai henkimaailma, ihan oikeaa nimitystä sillä tuskin onkaan koska sekin on aineetonta.Eikä siellä ole ruumista ryppyineen tai vauvan ruusuihoineen on vain henki, eli sielu.On samantekevää elätkö tässä elämässä miten tahansa, sinne jokainen kuitenkin päätyy ja siellä noin veratauskuvallisesti ovat kaikki nollatilassa eli täsmälleen samanarvoisina.Se kummempaa kilvoittelua ei sinne ole ja on onnellista jos jokainen voi luoda elävän elämänsä onnelliseksi.Valitettavasti se on lähes harvinaista, sillä ihmisen luoma systeemi on niin hankala että siinä systeemissä eläminen on tosi vaikeata. Mietitäämpä tätä. Pyydän en missään nimessä halua tuputtaa kenellekään mitään uutta "uskomusta" vaan nämä ovat minun ajatuksiani, joskin minulla on hieman konkreettistakin näyttöä.
noista Sinun ajatuksistasi ja henkimaailman kokemuksistasi olisi mukava saada tietää enemmänkin, nuo asiat ovat sellaisia jotka ovat minuakin kiinnostaneet jo kauan, mutta harvassa ovat ne ihmiset joiden kanssa tällaisista asioista voisi keskustella. Minulla ei itselläni ole mitään kovin erikoisia kokemuksia, mutta vankka usko on siihen, että tämä silmin nähtävä ja käsin kosketeltava ei ole "se ainoa oikea" maailma. Esim. juuri kuolemanjälkeisen elämän mysteeri on mietityttänyt kovasti sen jälkeen kun parhaan ystävättäreni mies kuoli suht nuorena muutama vuosi sitten.
Näistä asioista on kovin vaikea keskustella tulematta "leimatuksi", siksi minullakin on vain aivan muutama ystävä jotka tietävät.Yllättävintä oli että kuultuaan asiasta he kaikki huudahtivat "miks et ole ennen kertonut".
Katsos kaikki ihmiset ovat jossainmäärin mediaalisia ja kuten hyvin tiedät on olemassa selvännäkijöitä, selväkuulevia jopa transsiin vaipuvia j.n.e. Näillä on voimakkaampi mediaalisuus kuin joillain muilla. Kerron esimerkin. Tapaat vieraan ihmisen jonka kanssa keskustelu heti lähtee käyntiin, on tuttavallinen olo.Tämän tilanteen tunnet varmasti.Tällaisessa tapauksessa voi sanoa, että olette samalla mediaalisella tasolla. Tässä yksi pieni esimerkki siitä että ihminen koostuu paitsi fyysisestä myös henkisestä elementistä. Näille kaikille merkityksille löytyy hienoja tieteellisiä nimiä, mutta minä en ole kirjanoppinut, ymmärrän vain kansanomaista ilmaisua ja näin minulle myös asiat kerrotaan.Muisteleppa elettyä elämääsi löytyykö sieltä tällaisia edelläkerrottuja tapauksia.
Kiitos sinulle Mummeliini ja te muut. Olen myöskin odottanut/hakenut tällaisia keskustelukanavia. Kun luin juttuasi niin sydämestä ihan kosketti kuinka joku muukin voi tuntea samalla tavalla. Siihen tuntemukseen kasvamme - mikään ei tapahdu kenelläkään hetkessä - uskonnosta ei ole kysymys, on henkinen tila, yhteys johonkin, joka on jossakin. Me olemme toisaalta eri "luokilla" täällä kasvamassa, siksi käsityksemme/suhtautumisemme on erilaista.
Minullakin on kokemuksia siitä, kuinka täällä on muutakin kuin se jonka näemme jos vain pidämme kanavamme auki.
Mutta mikään ei tule halvalla. Siksihän meille vaikeudet on annettu, että selviäisimme niistä, kasvamme niiden yli, kasvamme ihmisinä. Vaikeuksien kautta käy tie voittoon….. "Vanha kansa" ennen kauan sitten on tiennyt paljon enemmän kuin me nyt. Monista sananlaskuista ja loruista henkii enemmän kuin nykyajan ihminen ennättää ajatella.
Pitäisiköhän minun luoda omille terveyteen liittyville sivuilleni jonkinlainen keskustelupalsta aiheesta. Siellä kuitenkin voisi hallinnoida paremmin ja suodattaa kaikenlaisen epäasiallisen pois.
Antakaapa kommenttia kannattaako sellainen liittää sivulle http://terveex.weebly.com
Käydäänpä kaikki kääkkänät uljaasti yhteisrintamaan nuorisoa "tyrkkimättä"Meillä ikäpojilla useimmiten taitaa olla jäykkyyttä asioiden ilmaisemisessa samoinkuin kirjoitustaidossakin. Kuitenkin pohjimmiltaan taitaa useinkin löytyä "se pikkupoika joka kaipaa samoinajattelevia plikkoja" ja mikseipä poikiakin.Kunhan joku kävisi vetäjän rooliin asioista ja keskustelupaikoista tiedoitellen.
Ei se edistä mitään keskustelua jos sanot että "keskustellaan". Jos olet lukenut edelliset puheenvuorot, olet kai muodostanut niistä oman mielipiteesi. Kerro rohkeasti puolesta tai vastaan. Siitä se juttu urkenee. Ei se kirjoitustaito tai ilmaisun lennokkuus niin tärkeää ole, kyllä se ymmärretyksi tulee. Asia siinä ratkaisee. Murrr....
Olit aivan oikeassa tajuttuasi (?)etten useampia vastauksia ole lukenut.Otin ainoastaan kantaa ikäihmisille mieluisesta kirjoituspalstasta.Kirjoituksethan,toden totta, liikkuivat aivan eri asioissa. Mielestäni uskon asiat ovat, ehkäpä useimmille meille,varsin varjeltu salaisuus, oman itsemme suhteen.Uskominen johonkin yliluonnolliseen on täysin, järjellä ajatellen,käsittämätön hepulijuttu.
Kuitenkin itse uskon maailmassa olevan muutakin mitä me tajuamme ja aisteillamme koemme.Ajatusmaailmani mukaan kuitenkin käsittämämme yläpuolella on oltava JOKU.Kuka, mikä, keitä? Myös omalta kohdaltani olen "yliluonnollisia tapahtumia ollut kokemassa." Mitä yllättävän paljon kirjoituksissa sivuttiin, oli lopullinen lepopaikka elämän loputtua.Onko sillä paljonkaan merkitystä? Lopetan, menee pitkäksi, mitään ei kuitenkaan selvinnyt. Terveisin!
Tulihan se sieltä -mielipide meinaan ja aivan tyypillinen epäluuloinen, niinkuin odottaa sopiikin. Lähes poikkeuksetta useimmat ihmiset vastaavat juuri noin kuin sinä. Tiedetään että jotain on, mutta mitä. Niin minäkin olen ajatellut koko ikäni ennenkuin sain "lahjan" seikkaperäisen selityksen kaikkeen. Nyt se on minulle niin luonnollinen asia kuin olla voi, mutta en missään nimessä tuputa tietoutta kenellekään vaan kerron mutta hyvin varoen, sillä en halua että kenenkään n.s. usko järkkyisi vaan jokainen uskokoon mitä haluaa tai minkä on itselleen omaksunut ja siitä avun saanut.Kuitenkin toistan sen minkä aikaisemmassakin puheenvuorossani olen sanonut, tällä ei ole mitään tekemistä n.s. kristinuskoon tai minkään raamatun lähteeseen pohjautuvaan uskoon. Voisin hyvin sanoa olevani ateisti, mutta ollakseni systeemin mukaan, kuulun kirkkoon eli tähän rituaalien kyllästämään yhteisöön. Kuitenkin niille, jotka nyt kauhistuvat että heiltä viedään usko johonkin herraan ja muuhun niin sanon: rukoile jos se sinusta tuntuu tarpeelliselta, kyllä se aina oikeaan osoitteeseen menee ja apu tulee. Mihin - se on eri asia.Terveisin
Todella hienoa, ei minusta loukkaavaa, olla todella todellinen tusinamies.Näin sitten voinkin kaikien tusinatuotteiden puolesta kysyä Sinulta sitä suurta totuutta joka valaistuneelle on selviö.Voisitko asiaa meille valaista? Tokkopa täältä kukaan lähtee ketään pakkohoitoon hakemaan. Terveisin.
silitellään päätä, en todellakaan tarkoittanut että olisit tusinatuote vaan että vastauksesti oli TYYPILLINEN useimmille.... En ole valaistunut, en ollenkaan.Olen ihan tavallinen. Isken varpaani kiveen ihan niinkuin kaikki muutkin. Minulle vain on selviö ihmisen elämänkaari eli elävän elämän osuus ja sen jälkeen siirtyminen n.s. henkimaailmaan ja kaikki se mikä siihen liittyy, mutta vieläkin korostan siihen ei liity mitään uskontoa. -Sanoit itse kokeneesi jotain yliluonnollista. Kerro se tapahtuma. Ehkä sitten lopettelemme tämän "totuuden etsimisen".
Enpä tiedä mihin uskoisi.Olen nimittäin äidin puolelta sukua Selvännäkijä Aino Kassiselle.Äitini koki "jonkinlaisia elämyksiä",mutta itselläni ei ole ollut mitään "yliluonnollista".Luulen kyllä että sellaiset henkilöt ovat vaan varustetut erittäin vilkkaalla mielikuvituksella.Itse seison tukevasti jalat maassa,enkä usko oikeastaan mihinkäään muuhun kuin itseeni.Kaikki uskonnot ovat soopaa ja ainoastaan keinoja hallita toisia ihmisiä.Onhan se nähty maailman sivu mitä niillä saadaan aikaan. Hitlerit sun muut olivat nekin eräänlaisia uskontoja.Ja mitä on Lähi-itä tänäpäivänä,kysyn vaan???
Oli antoisaa keskustella,olen kuitenkin mieluusti edelleen tusinatuote,se antaa mielipiteilleni eräänlaisen "turvan." Olemme keskustelleet "50 nimimerkin" palstalla (kiitokset 50 mielenkiintoisesta aihevalinnasta) ja on tosiaankin aika päättää tähän.Ehkäpä tapaamme jollakin toisella palstalla? Toivotan hyvää jatkoa nimim.50 ja Mummeliinille.
täytyy olla hyvin vahva persoona, koska hän jotenkin imee vastaajia. Minäkin olen kuin pakotettu kirjoittamaan hänelle. Olisi hauska tuntea lisää mikä on nimimerkin "mummeliini" takana. Näin palstoilla ei se tietenkään ole paljoa mahdollista.
Mielenkiintoinen yhteen- tai kahteensattuma on eräs asia. Tämän keskustelupalstan ensimmäiseen kysymykseen löytyy vastaus: hyviä chattailukanavia ON OLEMASSA, ne OIKEAT on vain meidän itse löydettävä käyttäen tuntosarviamme apuna.
Etkö huomaa, etteihän tätä palstaa tarvinnut mistään ETSIÄ, vaan se SYNTYI paikan päällä, kun tuli ensin AIHE, joka kiinnosti riittävän monia meistä.
En ottanut kantaa itse asiaan, mutta seurasin kiinnostuneena keskustelua.
Nyt tämä viestiketju on täydenpuoleinen. Ei siis muuta kuin KEKSI UUSI AIHE ja kirjoita ensimmäinen viesti, aloita uusi keskustelu. Siitä se lähtee liikkeelle.
kaikille keskustelukumppaneille. Näillä palstoilla ei voi paljon enemmän puhua, aihehan on lähes mittaamaton. Tämä oli hauska "kerho" ja toi monta mukavaa hetkeä arkiseen elämään.
En kuitenkaan malta olla vastaamatta ATEISTILLE. Selvänäköisyys kuten muutkin alaan kuuluvat on perinnöllinen eli sekin onneton on geeneissä - niinkuin kaikki nykyään niin muodikkaasti on.
Hyvällä mielellä hyvää talven jatkoa.
Etkö nyt itke ongelmaas väärällä kanavalla? Tämä linkki on 40 . Yli 50 v löytyy oma pilttuu. Etkö tällä foorumilla esiintyessäsi syyllisty juuri samaan ongelmaan josta nuorempia syytät?
jouda jo kuuskymppisten pilttuuseen. :)