Minä muistan kun äiti antoi omaksi osuusteurastamo-lehden. Se tuntui kivalta.
Sanomalehdestä luin pakinat. Menin niitä lukemaan uunin päälle. Sitten setä tilasi minulle Villi Länsi- lehden. Se oli kiva. Posti tuli kauppaan ja kauppa-apulainen halusi lukea sen ensin. Minun piti odottaa kaupassa.
Mitä lehtiä sinä muistat?
Sanomalehdestä luin pakinat. Menin niitä lukemaan uunin päälle. Sitten setä tilasi minulle Villi Länsi- lehden. Se oli kiva. Posti tuli kauppaan ja kauppa-apulainen halusi lukea sen ensin. Minun piti odottaa kaupassa.
Mitä lehtiä sinä muistat?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sanan ja Kotilehden sekä Yhteishyvän.
Yhteishyvässä oli piirrossarja Sattuman Ville
Sattuma Villestä yhden lapsuusajan jutun.
Asuimme työv:n talon yläkerrassa ja arka lapsi kun olin, pelkäsin kaikkia niitä alakerran kopperoita , jos niissä vaikka olisi joku kauhea otus.
Posti tuli meille juhlasalin toiseen päähän enkä millään sitä muina päivinä uskaltanut mennä hakemaan. Mutta sinä päivänä kun Yhteíshyvän tiesin sinne kolahtavan juoksin kyllä tuon salin poikki saadakseni sen ensimmäisenä luettavakseni.
---Pahat peikot ja muut oliot kyllä seurasivat siihen saakka kunnes pääsin huoneeseemme--
Mutta tämän olen kertonut täällä varmaan ennekin, kuinka vain sellaiselta tuntuu------
Vaikka eihän se pelkääminen niin kivaa ole.
Minä muistan, kun koulussa lainasin toiselta
pojalta repullisen seura-lehtiä. Pojat kielivät siitä opettajalle, mutta tämä tuumi, että saa niitä lainata. Kun tulin kotiin ja huomattiin että pojan isä oli meidän isän vihamies, niin palauttaahan ne seurat piti.
Luokkatoverille, joka oli poliisin poika, ostin aseman kioskilta ohimennessäni viikottain Tex Willer ja Kädet ylös! -sarjakuvajulkaisut.
Joka poika luokalla luki ne, minä tietysti ensimmäisenä.
Avussa oli hauska sarjakuva, nimeltä Sortin sakki. Sieltä jäi mieleen vuoropuhelu: - Minä rakastan Teitä!- Niin minäkin, maanteitä ja rautateitä!
oli Tex Willeriä enemmän minun mieleeni. Viidakossa seikkailivat Tarzan ja Jane, jotka olivat hyviä.
Tarzan, sekä Tarzania ymmärtäneet ja auttaneet apinat ja gorillat heilahtivat puusta toiseen liiaanin avulla. Tarzanin ja Janen sukua oli Englannissa ja Jane olikin välillä poissa viidakosta.
Tex Willerissä oli valkoihoisten uudisasukkaiden ja intiaanien välisiä kahakoita. Niistä lehdistä opin tietämään, mitä ovat Manitu, puhveli, kanjoni, toteemi ja skalppeeraus.
Niistä lehdistä väärinopin sen, että Texasin valkoihoiset olivat hyviä ja punanahat pahoja raakalaisia.
Fakta: Alun perin myös skalppeeraus on tarkoittanut hiusten kaljuksi leikkaamista. Intiaanit kehittivät hiusten leikkaamisesta maansa ryöstäjiin sopivaksi katsomansa sovelluksen.
Villi Länsi-lehti oli samantapainen kuin Tex Willer.
Erään sarjakuvalehden nimi oli muistaakseni Robin Hood, josta muistan Novgorodin, Sherwoodin metsän, lainsuojattomat ja pappi Veli Tuckin. Juonessa oli muutakin, eikä vain rikkailta köyhille varastaminen. Kiinnostaisi muistaa siitä enemmänkin, mutta kun ei muista, ei... Robin Hood ei ollut veljeni lehti, eikä minun tarvinnut maksaa sen lukemisesta. Niinpä sitä ei tullut päntättyä mieleen koko rahan edestä. Harmi!
Keitä ne lainsuojattomat olivat? Ja oliko sillä edes mitään yhteyttä historian tositapahtumiin? Onko palstalla kirjoittavista kukaan muu lukenut sitä?
Karjalainen tuli vanhemmilleni. Äitini, joka oli käynyt vain muutaman viikon kiertokoulua, luki siitä tärkeimmiksi katsomansa uutiset ääneen. Äidille tärkeintä elämässä oli neuvoa meitä tyttölapsia karttamaan pahoja ihmisiä ja oppia tekemään talous- ja käsitöitä.
Kaipa varoitukseksi hän luki lehdestä ääneen mm. Tulilahden murhista. Susista ja karhuista kertovia uutisia en muista luetun ääneen, mutta neuvottiin kyllä mitä pitää tehdä jos karhu tai susi ilmestyy eteen.
Karjalaisessa oli erilainen versio Viidakko-lehden Tarzanista ja Janesta. Kun isä luki Karjalaisen etusivua, me kolme tyttöä luimme polvillaan takasivulta Fantomia. Siinä oli myös Diana, sekä ilkeä ja lihava Wanda Dianan kilpailijana. He molemmat olivat rakastuneet Fantomiim. Joskus isä puhalsi tahallaan tupakastaan ison savupilven.
on minun muistini kadonnut. Meillekin tuli Karjala-lehti, enkä siinä muista olleen mitään tuollaisia sarjakuvia.
Vai oliko Karjala ja Karjalainen kaksi eri lehteä, en ole koskaan kuullutkaan Karjalaisesta.
lehteä, ellei kolme. Niistä jotka varmaksi tiedän, toinen oli muistaakseni Karjalanmaa. Se tuli joillekin naapureille.
Rajan taakse jääneillä suomalaisilla oli/on siellä ilmestynyt Karjala-niminen lehti. Se tuli tilaamalla myös Suomeen.
Karjalainen ja Karjalan Maa ilmestyvät edelleenkin Suomen puolella ja "Karjalainen sivu" -niminen lehti ilmestyy suomenkielisenä Venäjän puolella.
en ole huomannutkaan tätä kirjoitustasi.
Kuitenkin vaan tässä totean että kyllä mainitsemani Karjala-lehtikin vieläkin ilmestyy.
Olen jopa lukenut sitä internetistä.
Nämä toiset ovat minulle tosiaan vieraita, ovat varmaankin ilmestyneet jossain muualla päin karjalaa missä minä olen asunut.
Karjala on valtakunnallinen lehti. Se tehdään Lappeenrannassa. Karjala-lehti käsittelee karjalan väestön asioita mm. Karjala-takaisin teemaa.
Karjalainen joensuulainen maakuntalehti.
Joensuussa ilmestyy myös Karjalan Maa.
Karjala-lehti tehdään Lappeenrannassa. Se on ilmestynyt jo kohta sata vuotta. Se ilmestyy Suomessa. Minullekin tulee, kun teen siihen kirja-arvioita.
Minä muistan Kansan Kuvalehden,
se ilmestyi jo 1927 luvulla,
sitten toinen lehti,
Suomen Kuvalehti,
sellainen on minulla
vieläkin tallessa 1931
luvulta,ainakin on
paljon mainoksia.
Kansikuvana,kun
mestaruutta ratkaistaan.
Sitten oli Kuluttaja , osuuskaupanlehti. Se ilmestyi meille lauantaina . Siinä oli Pekka Puupää sarjakuvasankarina. Siinä oli myös jonkinlainen ,lukijoilta palsta, koska muistan isän kirjoittaman jutun olleen siinä.
Muistelen, että se oli nimeltään Kuluttajain lehti. Se oli OTK-lainen eli työväen osuuskauppaliikkeen julkaisu.
Yhteishyvä oli taas oikeistolaisen osuuskauppaliikkeen (SOK) lehti. Oliko sinä muuten Pekka Puupää?
Yhteisyvä oli SOK:lainen lehti kuten nykyäänkin.
Se ei kuitenkaan ole missään tapauksessa "oikeistolainen".Tähän pellervolaiseen eli Gebhardilaiseen osuustoimintaliikkeeseen kuuluivat myös paikalliset osuusmeijerit ja osuuskassat joiden asioista päättivät jäsenet osuuskuntakokouksissa. Mitään puoluejäsenkirjaa ei tietämäni mukaan ole juuri kyselty. OTK sensijaan on ollut hyvin leimallisesti työväenliikkeeseen sitoutunut,
mutta muuten myös jäsenten hallitsema.
Elanto oli nuoruudessani hyvin vahva pääkaupunkiseudulla.
Kun isältä kysyin, mitä tarkoittaa SOK ja OTK,
isä sanoi, että OTK tarkoittaa " ota tikku kerrallaan" ja SOK tarkoittaa " suat ottoo kakskii"
Erikseen olivat Kalle ja Cocktail, jotka sisälsivät kertomuksia naisista ja naisten kuvia, joissa yleensä harmittavan vähän jäi näyttämättä.
Kaikesta huolimatta niitä lukivat pääasiassa miehet. Kyllä ne kiinnostivatkin.
Ei ole sellaisia lehtiä enää paljonkaan luettavissa.
Eniten meitä poikia kiinnostivat lapsina pilapiirroksaet ja sarjakuvat.
Kahdessa savolaislehdessä, jotka koulusta palatessa otettiin mukaan kotiin ja naapureille vietäviksi, oli pilapiirros, jonka teksti oli savon murteella.
Toisen pilapiirrokset, jotka olivat hauskempia, olivat tunnetun pilapiirtäjän Oki Räisäsen tekemiä ja 1920- ja -30-luvuilta. Niinpä ihmisten asut ja niissä joskus esiintyvät autot olivat tuolta ajalta.
Jäivät mieleen virnistelevät hyväntahtoiset savolaiset. Yhtä hyvin niissä kuvastuivat yhteiskunnalliset erot, joissa aina savolaisuus peri voiton. - Kun palvelija ajoi maanteitä pitkin karjaa kotiin, tuli perästä auto. Ohitus ei onnistunut. Niinpä auto tuli palvelustytön kohdalle, ja mies huusi autosta olevansa johtaja se-ja-se. Silloin palvelustyttö tokaisi lehmille: Siinä sen nyt kuulitte!