Tulin töistä kotiin.
Olin väsynyt kuin vanha kolikissa.
Vaivuin vuoteelleni.
Nukahdin uneen.
Sinä tulit uniini.
Sinun silmäsi.
Loistivat kuin tähdet.
Kasvosi olivat kuin viattoman lapsen
kasvot.
Huulesi olivat ihanan täyteläiset.
Astuit viereeni.
Painoit huulesi huuliani vasten.
Minä tunsin kuinka ihoni kuumeni
kuin tulivuori.
Sydämeni pomppi kuin pieni pallo
erestakaisin.
Sieluni rupesi huutamaan kuin Tarzan
Aaaaoooouuuuiiii.
Ja se huutaa vieläkin.
Olin väsynyt kuin vanha kolikissa.
Vaivuin vuoteelleni.
Nukahdin uneen.
Sinä tulit uniini.
Sinun silmäsi.
Loistivat kuin tähdet.
Kasvosi olivat kuin viattoman lapsen
kasvot.
Huulesi olivat ihanan täyteläiset.
Astuit viereeni.
Painoit huulesi huuliani vasten.
Minä tunsin kuinka ihoni kuumeni
kuin tulivuori.
Sydämeni pomppi kuin pieni pallo
erestakaisin.
Sieluni rupesi huutamaan kuin Tarzan
Aaaaoooouuuuiiii.
Ja se huutaa vieläkin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
taas meni pieleen
voi s..tana kun sinä et opi
ei naista noin lähestytä
kirjoita naiselle kaikkea
esim. etelän matkoista
ja mersuista
johan lämpenee
ei pidä heti mennä
hekumastaan huutamaan
sulla ei kuitenkaan ole
kuin veltto luu antaa
naiselle käteen
En tiedä kuinka isoveli olet.
Mutta minä tiedä vähän muutakin
naisista.
Sillä on 20v aivioliitto takana.
Jatka vain, runosi on ihan jesss :)))
Huomasin unissani etsiväni jotain.
Etsin tuota.
Lapsenkasvoista niin viatonta.
Noita sinisä silmiä.
Noita täyteläisiä huulia.
Jotka saivat sieluni ulvomaan.
Kuin Tarzan AaaaOOOOiiiiUUUUU.
Löysin nuo kasvot.
Hyväilin niitä hellästi.
Katselin noita sinisiä silmiä hiljaa.
Suutelin noita täyteläisiä huulia.
Painoin tuon lapsenkasvoisen niin
viatoman pään.
Rintaani vasten toivoen että.
Se kuulisi kuinka sieluni ulvoo yhä.
Kaunis :)
Sytytin takaan tulta.
Raapasin tulitikkua josta kuului
suuuh kun se syttyi.
Heitin tikun takaan ja katselin kuin
tuli leimahti takassa.
Siten kuulin niinkuin joku olis puhunut minulle.
Käänsin päätäni.
Mutten nähnyt ketään.
Näin vain tuon nallen joka istui
kirjahyllylä jonka sinä annoit.
Kävelin nallen luo.
Katselin tovin nallea.
Huomasin että nallen silmistä tuli
Kyyneleet.
Pyyhin nallen silmistä kyyneleet
hellästi.
Nostin nallen syliini jolloin nalle
puhui.
Älä jätä minua tähän kylmään ja
kolkoon maailmaan olemaan yksin.
Minä kaipaan sinua.
Rakast sua enemmän kuin henkeäni.
Paljon enemmän kuin eläämääni.
Olet minun sieluni,koko elämäni.
Istuin takan viereen latialle.
Painoin nallen visusti syliini.
Suutelin sitä hellästi.
Oli hyvin hiljaista.
Kuului vain Rist Räst kun puut paloivat takassa.
Tunsin kuinka tuo lämpö joka hehkui
takasta.
Painoi silmäluomia kiini.
Pääni heilui erestakasin kun uni koetti tavoitaa sitä.
Vaivuin uneen.
Voiko tuollaista mies kirjoitta?
Mistä moisen löytää?
Misi ei mies voi kirjoitaa näin.
Miksi katsoit minua silmiin.
Miksi suutelit minua hellästi.
Mitä ajatelit suudellessasi minua.
Miksi annoit minun tuntea ihosi lämmön.
Mitä ajattelit tuona hetkenä.
Mitä sulta sain.
Sain levottomia öitä.
Sain levottomia päiviä.
Sait sieluni huutamaan tarzanin
lailla Aaaaoooouuuuiiii.
Sydämmeni raastoit verille.
Sieluni heittit koiralleni revittäväksi.
Mutta silti kaipaan sinua.
Oi oma armaani.
Tottakai voi. Ei vain ole ennen
kohdalle sattunut, varsinkin jos
on sanojensa takana.
Minä seison aina sanojeni takana.
Vaikka tietäisin olvani väärässäkin.
Sillä olen joskus vähän itsepäinen.
On vaikeaa.
Yritän olla katsomatta.
En halua katsoa silmiin.
Mutta silti kurkistan.
Jos näkisin sen pienen hymyn.
Olisin onnellinen.
Hymyä on...
Ja sydän sykkyrällä...
Ojennan käteni...
Työni vuoksi en ole täällä
aina.
Mutta vastaan kyllä kun kerkiän.
Huomaan unessani että käteni hakee
jotakin.
Se etsii tuota.
Lapsenkasvoista niin viatonta.
Noita sinisiä silmiä.
Noita täyteläisiä huulia.
Joka sai sieluni ulvomaan.
Kuin Tarzan AAAAOOOUUUIIIII.
Ja nuo kädet löysivät.
Nuo kasvot.
Ja käteni hyväilee niitä helästi.
Katsoin noita sinisiä silmiä.
Suutelin noita täyteläisiä
huulia.
Painoin tuon lapsenkasvoisen pään.
Rintaani vasten toivoen että.
Se kuulisi kuinka sieluni huutaa
yhä.
Oletko aivan myyty sinisiin
silmiin?
Kysyt olenko myyty sinisien silmien
tähden.
Vastaus en.
Mutta kun on vaikea kirjoitaa
runoa jos ei tiedä naisen silmien
väriä.
Ja ylennsä käytetään sinisä silmiä
runossa.
Jos haluat vielä vastata.
Oletko tumma vai vaalea pliis.
Ja onko sinulla ruskeat silmät.
Nyt lähden töihin ja tulen myöhään
illalla.
Mistä nyt hoono soomi -porukan löytää, ehkä jostain vastaanottokodista. Kenties R. on Mohammedin nimimerkki?
Vaikutti suorastaan imelältä.
Alkoi toistaa liikaa itseään.
Mutta hyvä että mies kirjoittaa.
Ei siinä mitään.
Olen tumma ja ruskea silmäinen.
Entä itse?
Ettet vain olisi vähäsen kade?
Pistä paremmaks jos osaat.
Olen itsekin tumma.
Mutten kovin pitkä 170c.
Et arvakaan.
Mikä oli tuo päivä.
Jolloin sinut tapasin.
Taivas oli sininen.
Aurinko paistoi pilvettömältä
taivaalta.
Linnut lauloi omia laulujaan.
Tuulikin se soitti omaa sävelmäänsä.
Sinä saavuit.
Sinun ruskea tukkasi hulmusi tuulessa.
Sinun ruskeat silmäsi loistivat kui
tuo aurinko taivaalla.
Ylässi oli valkoinen pusero.
Päälläsi oli myös valkoinen hame.
Jalassasi oli valkoiset kenkät.
Olit kuin enkeli taivaalta.
Kun saavuit luokseni.
Sinun ruskeista silmistäsi.
Ei näkynyt kyyneleitä eikä murhetta.
Kasvosi olivat kuin lapsen kasvot niin
herkät ja viattomat.
Äänesi oli kirkas kuin puron solina
joka lipuu hiljaa.
Ja kun kävelit luokseni kävelysi oli
kuin viattoman karitsa.
Joka kirmaa ruohikolla.
En pitkä ole minäkään 163cm.
Mistä sinä ammennat tuota tekstiä?
Olen skorpiooni horoskoopissa.
Ja hieman herkkä luonteeltani.
Tulin töistä kotiin.
Huomasin että posti oli tuonut
postikortin.
Käänsin tuota postikorttia kädessäni.
Mutta en havainnut siinä muuta kuin
oman nimeni.
Aivoni teki työtä keneltä kortti oli.
Koska kortiin oli piiretty.
PS Toivotavasti ei kirjoitus virheitä
kiiru töihin.
Hirsiaita joka seisoo nurmella.
Hirisiadan viedessä sisoi koivu.
Hirsiaidan päällä istu tyttö nojaten
koivuun.
Tytön suusta nousi pieniä punaisia sydämmiä.
Sitten välähti kuin salama kirkaalta
taivaalta.
Kortti oli sinulta.
Sillä tämä kortti oli sinulta sanaton
rakkauden viesti.
Sinä viestität näin.
Minä rakastan sinua!
Minä kaipaan sinua!
Haluaisin suudella sinua!
Haluaisin kansasi onenmaahan jossa ei
tunneta kyyneleitä eikä murhetta!
Minä suutelin tuota tyttöä hellästi.
Menin vuoteeleni otin tuon postikortin
mukaani.
Laitoin sen tyynylleni pääni viereen.
Kun aamulla herään näen sen ensimäisenä ja muistan sinut.
Silmäsi?
Rauhallista viikoloppua!
Kaunista, niin kaunista
elämä tehty runoista
rakkaudenlauseista
-oon sukulaissielunne!
Tiedätkö kun olen kirjoitanut.
Jolekin muutaman kirjeen.
Niin jostain syytä kiinostus lakkaa.
Ainoastaan maksullisia naisia löytyy.
Mutta ne ei valita.
Tänään VALO iski tajuntaan
unohtanut oonko kokonaan
miltä elämä maistuu!
Huomaan, sä YSTÄVÄÄ kaipaat
ja päätäsi vaivaat
uskoa saat:
YSTÄVÄS JOSSAIN SUA ODOTTAA
ELÄMÄ HÄNEN LUO SUT JOHDATTAA!
En usko ystävää että se odottaa.
Kapakasta häntä en etsi.
Kaupajonossa hän ei ole tullut vastaan.
Kadulla hän ei ole minuun päin kävellyt.
Täälä netissä ei käy muut kuin selaiset naiset jotka hakevat.
Rikkaita miehiä.
Pitkiä miehiä.
Vilmitähti miehiä.
Täältä ei löydy tavalliselle perusumalaiselle miehelle seuraa.
Koska olen jäänyt koukuun.
Näihin Runoihin? niin kirjoitelen vain.
Sen jälkeen kun tulen töistä.
Tämä on sulle jos olet nainen.
Tuo itku kuuluu läpi.
Tyhjän kaupunkin.
Tuon itkun omistaa.
Tuo hento poika.
Joka istuu kyyryssä.
Pienessä sateen suojassaan.
Tuo poika nousee hitaasti ylös.
Kuivaten poskiltaan kyyneleet.
Hän tarrautuu ensimmäiseen ihmiseen
Kääntää hänet ympäri.
"Anteeksi"hän mumisee.
Tuo kiireinen ihminen.
Vilkaisee vain poikaa.
Avaa sitten sanomalehden sujakseen
sateelta.
Poka vain katsoo.
Ensin toisen perään.
Sitten toisen perään.
Ja mietii sitten.
Miksi HÄN tulutkaan.
HÄN lupasi.
Ei kai lupauksia ole rikotavaksi tehty.
Ei kai?
Niin jää tuo poika.
Pusipysäkille itkemään.
Ja odottamaan lupuksen pitäjää.
Mutta ilta jo ehtii.
Aamukin jo valkenee.
Seisoo tuo poika yhä
Pusipysäkillä kyyneleet silmissä.
Ja odottaa lupauksen pitäjää.
Tulin kotiin kuin.
Pyöremyrky valkotornaaro.
Seihsahduin ovellein hetkeksi.
Kuunteli kuinka tuuli vinkui.
Kuin lapsi olisi itkenyt.
Astuin sisään.
Seisoin hetken hiljaa.
Kuunellen kuuluisiko sinun heleä
naurusi.
Naurusi oli kuin puron solina jaka
virtaa hiljaa.
Talo oli hiljaine autio ja tyhjä.
Ainoa mikä kuului oli tuo vanha.
Seinä kello joka raksutti
TIK TAK TIK TAK.
Istui vuoteelleni.
Kyyneleet valuivat silmistäni.
Sydämeni löi epätahtii.
Sieluni ulvoi kuin susi kuutamolla.
Painoin pääni tyynylleni.
Ja itkin itseni uneen