lapsen masennuksesta??
millaiset oireet, mikä laukaisee...
millaiset oireet, mikä laukaisee...
tietoa
onko kellään
63337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos on tapahtunut paljon muutoksia tai yksikin lapselle iso asia voi saada aikaan masennuksen. Esim. menetyksiä. Koulukiusaaminen tai yksinäisyys, ettei ole kavereita tekee mielen apeaksi ja syö itsetuntoa joka voi johtaa myös masennukseen.
Liiallinen vaatimus esim. koulutyön tai harrastusten kautta, esim. vanhempien "vaatimus" menestymisesta ja pärjäämisestä: lapsi voi siis kuvitella että häneltä vaaditaan täydellisyyttä vaikka sitä ei todellisuudessa vaaditakaan tai sitten hän itse asettaa itselleen tavoitteita jotka ovat täydellisyyden tavoittelua.
Masennus voi näkyä sillä tavalla, ettei enää käy missään, ei ole kavereita, on vaan kotona. Lopettaa kaikki harrastuksena, jos niitä on ollut siihen asti. Mikään ei kiinnosta. Sulekutunut, iloton. Tai on agressiivinen, saa hillittömiä raivareita.
Lapsella voi olla myös muistmisen kanssa vaikeuksia. Ei muista yhtään mitään, siis unohtaa asioita koko ajan, liikaa.
Tosin en ole alan asiantuntija, nämä ovat siis maallikkoneuvoja.
moi.
Mulla on kokemusta siltä kannalta että poden ite masennusta. Ja se on ollut mulla nyt 14 vuotta. Alkoi ala-asteella kun mua kiusattiin ja huomasin olevan yksin ja ilman kavereita. Se pisti mulle tunteen joka mulla on tänäpäivänäkin, et ei kukaan haluu olla mun kaveri ja kenenkään ihmisen elämä ei menis pilalle jos vaikka hyppäisin parvekkeelta. Mietin että onko mun mies ihan hullu ku on tämmöseen rakastunut ja että ensinmäinen lapsi joka on masussa tulossa, tulee ajattelee et hänel on huono tuuri ku tommosen äidin on saanut. Joten sanon teille et jos vähänkin epäilette et lastanne kiusataan koulussa ja/tai ihmettelette ku hän ei esim uskalla mennä kouluun jne... ottakaa opettajaan heti yhteyttä. Se on yksi konsti ehkäistä lapsen masennus. Ja pitäkää huolta et se opettaja myös puuttuu siihen kiusaamiseen.
En halua yleistää. Kerron siltä pohjalta mitä olen nähnyt ja kokenut.
Pienillä lapsilla ei kai yleensä masennusta ole,
Vähän vanhemmilla lapsilla se näkyy käytöksessä, jota yleensä vanhempien on vaikea havaita. Nuorilla taas se on "piilossa" usein.
Suuret muutokset ja koti olot vaikuttavat samoin koulukiusaaminen.
Läheisen kuolema esim. jos lapsi ei saa käytyä asioita läpi yhtälailla aikuinenkin masentuu.
Pieni lapsi saattaa käytöksellään näyttää että jokin on vialla, esim jos lapsi "rankaisee" itseään niin saattaa olla joku vialla. Yksi pari vuotias löi itseään ihan ihme syistä, ja rupesi itkemään hysteerisesti niin että koko kroppa oli siinä mukana, selvisi sitten että äidillä oli vaikeaa ja oireet näkyivät lapsessakin, äiti purki suuttumustaan lapseen ja löi joskus. Lapsi siis luuli että kun joku juttu ei miellytä ja hänelle sanotaan ei niin pitää lyödä. Mutta siitä selvittiin oikealla avulla. Äiti voi hyvin niin lapsikin voi hyvin.
Ja koululaisilla se on yleensä myös voimakasta oireilua kuten itsemurhayrityksiä.
Vaikea sanoa mitkä ovat oireita ja niin pois päin. Jokainen on kuitenkin yksilö ja jotkut käyttäytyvät muuten vaan vaikeasti. Eräs lapsi väitti kotona että hänen ope lyö koska oli suuttunut opelle. ja vanhemmat toki uskoi tälläisen valheen.
Nuorilla masennus on yleensä enemmän piilossa, saattaa näkyä viiltelynä käsiin, "ilottomuutena". Tosin edelleen jokainen on yksilö joten totisuus ei ole välttämättä merkki masennuksesta.
Toisiin lapsiin suuret muutokset vaikuttaa enemmän toisiin vähemmän. Tärkeää on puuttua asiaan ajoissa. Ja myös lapsi havaitsee ympäristön asioita, vaikka hänelle ei puhuta niistä lapsi kyllä tietää että joku on vialla. Joten ennalta ehkäisevästi asioista on hyvä keskustella lapsen kanssa, lapsen keinoin ja kyselemällä. Eihän lapselle varsin suoraan voi sanoa että isi ja minä erotaan piste ja se siitä, asiasta pitää puhua ja kertoa että se ei ole lapsen syytä ym.
Vaikeita ja yksilöllisiä asioita. Kannattaa ehkä lukea aiheen kirjallisuutta niin siellä sitä tietoa on.
Kirjoitat, että pienillä lapsilla ei ole masennusta. Väärin. Voi olla, jopa vauvoilla.
Vauva peilaa itseään hoitajistaan/äidistään. Jos äiti on masentunut eikä jaksa kovinkaan olla kiinnostunut vauvastaan, se näkyy vauvan käytöksessä. Vauva ei jokeltele, hymyile, ei sätki ja heiluttelele jäseniään, ei hae katsekontaktia.
Siis vauvan masennus on äidin masennusta. VAuva kokee, ettei hän ole mukava tms., koska äidin/hoitajan hyväksyvä hymy yms. puuttuu.
Olen tavannut tämmöisen vauvan. Ihmettelin, minusta vauva oli jotenkin kummallinen.. vasta myöhemmin kun mietin ja yhdistelin asioita tajusin, että siinä oli masentuneen äidin masenuntu vauva.
VAuva oli kyllä hyvin hoidettu, puhtaat vaatteet ja masu täynnä ja silleen. Mutta 3 kk ikäinen vauveli ei jokelellut, ei hymyillyt, oli vain sitterissä, ei heilutellut käsiä ja jalkoja, ei vastannut jutteluun, ei ottanut katsekontaktia. Hän oli passiivinen, paikallaan, totinen ja hieman itkuherkkä vauva.
VaUVAN äidillä oli omassa elämässään suuria kysymyksiä ja muutoksia ja vaikka hän hoiti vauvan "teknisesti" hyvin, hän ei jaksanut leikkiä ja kohdata sitä lasta. Ei siis hymyä ja lepertelyä ja leikittelyä vauvalle. Joten niitä ei ollut vauvallakaan.
VAuvat ovat tietysti yksilöitä ja toinen on rauhallisempi kuin toinen ja toinen herkempi kuin toinen, mutta tietyt perusjutut on kaikilla ja ne "vauvan perustoiminnot" puuttui tältä vauvalta.
Surullista se on, kyllä äiti siitä varmaankin toipui, ja vauvakin, mutta kun se ensimmäinen elinvuosi on tunnekehityksen (itsetunnon) kannalta niin kauhean tärkeä. Ja ensimmäiset 3 vuotta myös.
Minun vauvani on kolmen viikon ikäinen. Ensimmäiset viikothan vauva vain nukkuu suurimman osan ajasta eikä ota niin paljon kontaktia.
Olen kärsinyt masennuksesta ja pelkään, että se vaikuttaa minun ja vauvani väliseen vuorovaikutukseen.
Mistä iästä (viikot?) alkaen voin päätellä, että vauvan elekieli on mahdollisesti masentunutta/masennuksestani johtuvaa eikä johdu siitä, että hän on vielä niin pieni?
kannattaa lukea kirjat:
Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus/toim. Tuula Tamminen
Varhaiset vuorovaikutussuhteet ja niiden häiriintyminen/ Jari Sinkkonen
saa ihan kirjastoista!