Hassua.
Nyt minäkin kirjoitan tänne,äitien ja isien palstalle,vaikka olen ihan lapsi :D
Mutta haluaisin teiltä vinkkiä,apua.
Minä olen siis tällainen 13 vuotias pieni
peikko tyttö.
Me muutettiin äitin kanssa,kesän alussa Helsinkiin,Oulusta eli suuri muutos.Oulussa,olen asunut koko pienen ikäni.No täällä on kiva asua,mutta heti muuton jälkeen on ollut ongelmia.Itkettää,masentaa,on paha olla.Mistään ei äiti tiedä mitään,koko ajan on töitä ja kiirettä.Alkoholi on lisääntynyt ihan liikaa,kun on löytänyt jonkin näkösen miehen itsellensä,kai.
Pelkään hirmusesti,että äidille sattuu jotain.
Haluaisin liiankin usein vaan mennä pois,jonnekkin kauas.Kuraattorille ei ole rohkeutta mennä puhumaan,ehkä siksi että pelkään suhtautumista.Eli vaikka sitä ehdotatte,sinne en uskalla mennä.
Mutta kertokaa.
mitä voisin tehdä.kauan en jaksaisi enään tällaista.
Nyt minäkin kirjoitan tänne,äitien ja isien palstalle,vaikka olen ihan lapsi :D
Mutta haluaisin teiltä vinkkiä,apua.
Minä olen siis tällainen 13 vuotias pieni
peikko tyttö.
Me muutettiin äitin kanssa,kesän alussa Helsinkiin,Oulusta eli suuri muutos.Oulussa,olen asunut koko pienen ikäni.No täällä on kiva asua,mutta heti muuton jälkeen on ollut ongelmia.Itkettää,masentaa,on paha olla.Mistään ei äiti tiedä mitään,koko ajan on töitä ja kiirettä.Alkoholi on lisääntynyt ihan liikaa,kun on löytänyt jonkin näkösen miehen itsellensä,kai.
Pelkään hirmusesti,että äidille sattuu jotain.
Haluaisin liiankin usein vaan mennä pois,jonnekkin kauas.Kuraattorille ei ole rohkeutta mennä puhumaan,ehkä siksi että pelkään suhtautumista.Eli vaikka sitä ehdotatte,sinne en uskalla mennä.
Mutta kertokaa.
mitä voisin tehdä.kauan en jaksaisi enään tällaista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
varmaankin hyödyt keskustelusta jonkun ulkopuolisen aikuisen kanssa. mitenkä olisi kouluterkkari, sellainenhan varmaan koulussasi on? toinen vaihtoehto on sitten koulukuraattori tai vaikka koulupsykologi, entä vaikka luokanvalvojasi?
en kyllä ymmärrä mitä pelkäämistä on mennä juttelemaan asioistaan jonkun ulkopuolisen kanssa. ensinnäkin he ovat juuri sitä varten siellä koulussa, eli auttavat nuoria. toiseksi heillä vaitiolovelvollisuus. kolmanneksi ovat koulutetut auttamaan nuoria.
ei asiat parane yksin murehtimalla, eikä aina vaan kaverinkaan kanssa pohtimalla. tietysti on hyvä jos on hyviä kaveeita tukena, niitä ei korvaa mikään. kaverin avussa on vaan se, että kaverikin vielä nuori, eikä välttämättä osaa auttaa niinkuin joku aikuinen jolla tietoa miten oikeasti pitää toimia.
tsemppiä matkaan!!
sinä ottanut ensimmäisen askeleen kuitenkin. Jos sinua pelottaa puhua esim. kuraattorin kanssa, oli varmaan myös hankala aloittaa kirjoittamaan tänne?
Mielestäni olet oikealla tiellä ja harvinaisen fiksu, kun haet apua mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin, vaikka sitten täältä ensin.
Minä kyllä kallistun edellisen vastaajan kanssa samoille linjoille, että kannustaisin sinua menemään kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin tms. ammattilaisen luo. Ajattele: he ovat halunneet kouluttautua ammattiin, jossa he saavat auttaa juuri sinua ja muita ikäisiäsi.
Jos et pysty puhumaan, kirjoita. Ja näytä sitten kirjeesi paikan päällä. Siitä se juttu lähtee. Muista, että ensimmäinen askel on se vaikein askel. Esim. kun olet sopinut tapaamisen, voi alkaa jo kummasti helpottamaan. Älä kuitenkaan peru tapaamista, vaan rohkeasti vaan ja vaikka se kirje mukaan.
Ethän sinä häviä siinä mitään? Voit vain voittaa, jos haet apua tilanteeseesi.
Niin.
En tiedä,ujoutta kai se vain on,etten sinne ole päässyt.
Moni on sitä ehdottanut,mutta jotenkin se on vain vaikeaa.En tiedä miksi.En osaa,tai en vain tajua.
En mä edes tiedä.Hassua.
Mutta kiitos avusta.Yritän parhaani.
kaikille. Itsellenikin oli :). Minulla kävi tuuri, koska tapasin juuri oikean ihmisen oikeaan aikaan.
Itselleni ensimmäinen yhteydenotto oli vaikein sen takia, että koin jotenkin nöyryyttävänä avun hakemisen. Heti ekan käyntikerran jälkeen minua kadutti vaan, että en ollut aikaisemmin toiminut.
kirjeitä äidillesi jos sinusta on hankala puhua?
Yrittäisit ainakin ennenkuin sekoitat ketään ulkopuolisia mukaan.
Ai kirjoittasin kirjeitä äidilleni?
Mitä niihen kirjoittasin,minulla on sellainen
äiti että tuskimpa välittäisi kirjeistä.
Jos välittää,laittaa suoraan suljetuille osastoille.
Jotenkin tuohon on pakko sanoa ehdoton ei.
On sillä jo muitakin ongelmia,en viitsi vaivata.
Voit soittaa lasten-ja nuortenpuhelimeen. Siellä ne auttavat siunua ja se on ilmainen. Numeroa en nyt muista, mutta uskoisin sen löytyvän netistä...
Ymmärrän hyvin, miksi et halua kirjoittaa äidillesi. Siksipä kehoitan sinua kääntymään kodin ulkopuolisten auttajien puoleen.
Niin tein itsekin vaikeina aikoinani... Ja tykkäsin aina siitä, että ammattiauttajat olivat niin hyviä keskustelijoita, ja heiltä sai aina vinkkejä, mitä voisin tehdä asioiden eteen. Olen lopun elämääni kiitollinen heille.
Sinä pystyt siihen! Ottamaan sen vaikeimman askeleen. Sen ensimmäisen. Toinen kerta on jo helpompi.
Halaus sulle!
Saattaisi ainaskin olla utelias.
Kirjoittaisit niihin kuten tännekin,mikä vaivaa.
Itse en haluaisi ,että suoraan mennään jonkin ulkopuolisen puheille
Ilman yritystäkään kertoa murheistaan ensin kotona.
En viitsi vaivata,kirjoitat.
Miten pystyt muuttamaan tilannetta ettei äitisi huomaisi koska hänestähän se kysymys on????????
Ehkä olisi parempi vain mennä todellakin,kuraattorille vaikka puhumaan.
Mutta jotenkin se tuntuu niin hirveän vaikealta
mennä sinne,tai vielä enemmän vaikeaa,kun pitäisi kertoa asioista.
Mutta olen tässä miettinyt,että jos menisin ja sanoisin vaan että ahdistaa ja on paha olla,ehkä se siitä lähtee.Kiitos paljon neuvoista. :)
Hyvä ajatus aloittaa keskustelu kertomalla vaan, että sua ahdistaa ja on paha olla. Kyllä ammatti-ihmiset osaa kysellä, että mikäs sua ahdistaa ja saavat jutun luistamaan. Ehkäpä sitten myöhemmin on helpompi jutella äitisikin kanssa, kun olet ensin harjoitellut ongelman käsittelyä ulkopuolisen kanssa. Mene ja tiedä...
niin tai sit voit kirjottaa www.lastenjanuortennetti.net ja kirjottaa sinne, oon käyttäny ite sitä pari kertaa ja se on auttanu.
Hei!
Olen 24v tyttö pohjoisesta ja ajattelin että jos pystyt näin tänne tuntemattomille kirjoittamaan niin haluisitko puhua asioistasi sähköpostitse jonkun kanssa? Minulla on sinua hieman vanhempi pikkusisko ja veli joitten kanssa tulee juteltua yhtä sun toista. Kirjeestäsi ei käynyt ilmi onko sinulla sisaruksia.. niin ajattelin että jos sinusta olisi helpompaa jutella jonkun kanssa näin ei naamatusten!
[email protected]
Kuraattorille menossa ei ole mitään hävettävää.Heillä on vaitiolovelvollisuus,joten tällöin kukaan ei saa tietää mistä te puhutte.Kerää rohkeutesi ja varaa aika kuraattorille ihmeessä tai toisena vaihtoehtona on puhua asiasta suoraan äidillesi.Luulen että puhuminen luotettavan ihmisen kanssa auttaa.Tsemppiä!