Mua inhottaa ja ärsyttää metrot.. Miksi ne on pitänyt tehdä sellaisiksi, että niissä istutaan toista vastapäätä?! Paljon helpompi olisi työ -ja koulumatkat matkustaa, jos metron penkit olisivat kuin bussissa. Yritä siinä sitten istua ja asettaa katse johonkin, kun vastapäätä istuva joko tuijottaa sinua, tai on yhtä ahdistunut sinusta, kuin sinä hänestä. Uutis100- ja metrolehdet ovat oiva keksintö, koska aamuisin useimmat ihmiset lukevat niitä metrossa, silloin on paljon vapautuneempi olo metrossa, mutta esim. päivällä ja illalla, kun ihmiset ovat lehdet jo lukeneet, niin ahdistus on taattu!
Ruuhkametrossa yritän päästä aina istumaan vanhempaa naispuolista henkilöä vastapäätä. Jotenkin se on paljon helpompaa, kuin istua nuorta naista tai miestä vastapäätä. En tiedä miksi. Itse olen nuori nainen.
Tiedän, ettei kukaan varsinaisesti tuijota, mutta heti kun joku tulee vastapäätä istumaan, en enää tiedä mihin katseeni laittaisin, kasvolihakseni saattavat alkaa nykimään (onneksi aika harvoin), ja valtava ahdistus tulee heti.
Ja seuraava kuulostaa varmaankin todella oudolta: Joka metromatka, kun istun jotakuta vastapäätä, toivon, että tarkastajat tulisivat, tai jotain muuta tapahtuisi (riitelevä pariskunta tai muuta). Enkä todellakaan tiedä miksi toivon, kai jotain alitajuista toivoa, että "huomio" kääntyisi pois minusta, vaikka tiedän, ettei se huomio alunperinkään minussa ole..Rasittavaa..
Mutta tulipas outoa tekstiä, kaikki varmaan ajattelee, että olen ihan hullu, mutta ihan normaalilla elämällä varustettu, normaali nainen olen :) Tosin ujohko sellainen.
Ruuhkametrossa yritän päästä aina istumaan vanhempaa naispuolista henkilöä vastapäätä. Jotenkin se on paljon helpompaa, kuin istua nuorta naista tai miestä vastapäätä. En tiedä miksi. Itse olen nuori nainen.
Tiedän, ettei kukaan varsinaisesti tuijota, mutta heti kun joku tulee vastapäätä istumaan, en enää tiedä mihin katseeni laittaisin, kasvolihakseni saattavat alkaa nykimään (onneksi aika harvoin), ja valtava ahdistus tulee heti.
Ja seuraava kuulostaa varmaankin todella oudolta: Joka metromatka, kun istun jotakuta vastapäätä, toivon, että tarkastajat tulisivat, tai jotain muuta tapahtuisi (riitelevä pariskunta tai muuta). Enkä todellakaan tiedä miksi toivon, kai jotain alitajuista toivoa, että "huomio" kääntyisi pois minusta, vaikka tiedän, ettei se huomio alunperinkään minussa ole..Rasittavaa..
Mutta tulipas outoa tekstiä, kaikki varmaan ajattelee, että olen ihan hullu, mutta ihan normaalilla elämällä varustettu, normaali nainen olen :) Tosin ujohko sellainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässähän se on niiden satasten suosion perusta, pääsee katseilta piiloon! Jos olet opiskelija, lue "tenttiin" iltapäivällä, vähitellen luet koko opuksen:) Tämä näyttää olevan monen keino.
Itse menen lähijunissakin mieluimmin seisomaan niihin ovilevennyksiin juuri samasta syystä
Metrot on suunniteltu olemaan kaikinpuolin epämiellyttäviä.
Minua taas "ahdistaa" metroissa se, että samassa tilassa on 200 ihmistä ja pahimmillaan siellä voi kuulla oman hengityksensä äänen. Siksi saatan usein katsoa vastapäistä ihmistä silmiin ja sanoa, että "hyvää huomenta. Miltäs päivä näyttää". Eipä ole juuri kukaan vielä purskahtanut itkuun tai joutunut paniikkiin... kaksi kertaa tosin on käynyt niin, että tuo vastapeluri meni yhden aseman pitkäksi.
Suosittelen sinullekin.
mä oon kans samanlainen jännäri. vihasin kulkee metroilla just tuon saman ongelman takia. vaihdoin sitten busseihin. :) mut miks jotkut bussitkin suunnitellaan niin että täytyy katsella toisen pärstää?! aarghh..raivostuttavaa...
mutta..ymmärrän sua toooodella(!) hyvin...
metroissa se, että siellä on jumissa. Vaikka pysäkkien väli on vaivaiset pari minuuttia, niin silti ehti paniikkikohtauksen ensi oireet hiipiä muhun.. kun on se mahdollisuus että metro jää pysähdyksiin asemien välille.
Muutaman kerran on näin käynyt ja aina tällaisten jälkeen olen kuukauden pari käyttämättä metroa. Jotenkin olen aina uskaltanut taas alkaa käyttää metroa uudestaan, mutta vaikeaa se on. Aina kun astun metroon, on ajatus mielessä, mitä jos!
...olemme kavereita :D. En ahdistu ollenkaan metrossa.
Aikas harvoin istun niillä oransseilla penkeillä, vaan mieluummin seison käytävällä oven kohdalla. Joskus olen törmännyt ilmiöön jossa metronpenkillä on kaikkii "elämänjätöksiä" ja josku (harvoin kylläki) ne haisee kuselle. Ikävää epäsiisteyttä :(
Metron liukuportaat on mulle ollut silloin, kun olin vielä uusi helsinkiläinen, kova pala. Huimasi.