Olin käymässä tätini ja serkkuni luona vieraassa kaupungissa. Ollessamme kaupungilla, jouduin yks kaks eksyksiin tädistäni ja serkustani, ja jäin serkkuni kolmevuotiaan pojan kanssa kaksistaan.
Aikani siinä pyörin ja kävelin ees taas poika käsipuolessani ja koitin tähyillä minne sukulaiseni oiken katosivat, tuloksetta.
Lopulta ajattelin, että kohtahan tuokin laps parka menee ihan paniikkiin, kun äitiä ei ala löytyä, ja minä vaan harhailen täällä. (Siihen aikaan ei ollut kännyköitä juuri kellään.)
Aloin itse olla jo hätää kärsimässä ja sanoin pojalle, että, kuule, me ollaan nyt taidettu eksyä.
Poika katsoi minuun ja vankkumattomalla varmuuledda sanoi: "Ei meillä ole mitään hätää, ei me voida eksyä, kun sinä olet aikuinen".
Epätoivoni suli siihen paikkaan, olin kuudentoista, ja tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kukaan oli sanonut minua aikuiseksi. Kaappasin pojan syliin lähteäkseni kauemmas etsimään, mutta siinä samassa tätini jo huhuilikin minua.
Aikani siinä pyörin ja kävelin ees taas poika käsipuolessani ja koitin tähyillä minne sukulaiseni oiken katosivat, tuloksetta.
Lopulta ajattelin, että kohtahan tuokin laps parka menee ihan paniikkiin, kun äitiä ei ala löytyä, ja minä vaan harhailen täällä. (Siihen aikaan ei ollut kännyköitä juuri kellään.)
Aloin itse olla jo hätää kärsimässä ja sanoin pojalle, että, kuule, me ollaan nyt taidettu eksyä.
Poika katsoi minuun ja vankkumattomalla varmuuledda sanoi: "Ei meillä ole mitään hätää, ei me voida eksyä, kun sinä olet aikuinen".
Epätoivoni suli siihen paikkaan, olin kuudentoista, ja tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kukaan oli sanonut minua aikuiseksi. Kaappasin pojan syliin lähteäkseni kauemmas etsimään, mutta siinä samassa tätini jo huhuilikin minua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotenkin ihana juttu!