HAUSKOJA synnytyskertomuksia!

Saavuimme synnärille sen verran viime tinkaan että pyytämääni epiduraalia ei enää voitu laittaa koska aika ei riittänyt. Kun ponnistusvaihetta oli kulunut kymmenisen minuuttia, mieheni huomautti että hänellä kyllä on aikaa ja voisikin ottaa sen epiduraalin saman tien. Kätilö katsoi tulevan isukin kädessä komeilevia hampaanjälkiäni ja lupasi hoitaa jäykkäkouristusrokotuksen jahka minut ja vauva oli saatu valmiiksi.

Esikoiseni synnyttyä kätilö kysyi jotta sopisiko minulle että synnytyksessä mukana ollut kätilö-harjoittelija kursisi pienen repeämäni kasaan. Hetken mietittyäni tiedustelin hiljaisen oloisen harjoittelijan käsityötaidon numeroa johon tämä varovasti vastasi:
"10. Ja mun äiti on käsityötaidon opettaja." Meinas puudutuksetkin unohtua kun hekottelimme hauskalle sattumalle.

Kun vastasin tohon "Lola huumorilla synnyttämään"-viestiin niin toivoinkin että tarinani lukisi joku jännittäjä ja sais siitä sit voimia omaan koitokseensa. Meidän naperon synnytyksessä ei ollut mitään hauskaa (siis sellaista hauskaa et se naurattais muitakin) mutta ei kyllä mitään traumaattistakaan.

Tiesittekö muuten että (no jos luit sen Lola jutun niin sit tiät) nauraessa aivot erittävät runsaasti endorfiinejä jotka tekevät hyvän olon tunteen ja lievittävää kipua? Oma synnytykseni sujui vaivattomasti ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Huumoria synnytykseen, muuten ei tuu lasta eikä p***aa, tulee vaan itku. 8)

Mielellään hauskoja juttuja kertoisin ja moni tuttunikin, mutta kun niitä ei kaikilla ole! Itsekin tekisin vielä lapsia, jos saisin takuun, että saisin inhimillisen kohtelun sairaalassa. Synnytyskivut kestän, sehän kuuluu synnytykseen ja on kuitenkin positiivista kipua ja sen unohtaa ennen seuraavaa raskautta, mutta en nöyryytystä ja syyllistämistä. Moni tuttu ja kaveri sanoi jättäneensä lapsiluvun yhteen ainoastaan kätilöiden ja henkilökunnan kohtelun vuoksi. Se nöyryytys jätti ikuiset arvet.

Mulle kävi odotusaikana aivan hervoton juttu! Eli menin ultraan ( niskapussi ) ja tosi tiukan oloinen mamma ei vilkaisekaan mua vaan komentaa tutkimuspöydälle selälleen ja survaisee uä-anturin sisään. sitten se alkaa voihkimaan, että kun on näin kurjat laitteet, ja vanhatkin ja kaikin puolin ihan surkeet, että ei meinaa millään hyvin yksityiskohtia erottaa... sitä se siinä hetken voivotteli ja harmitteli, kunnes sanoin sille, että varmaan näkyis paremmin jos se anturi olisi edes oikeassa reiässä!!! Se oli 30 vuoden kokemuksellaan suhauttanut sen mun pyllynreikääni ja olisittepa nähneet sen leiskuvan häpeän punan mikä hänen kasvoilleen puhkesi kun tajusi hirmuisen mokansa...
Itteeni onneksi vain nauratti koko tilanne ja olen monet kerrat tätä kertonut - varsinkin gynekologeille jotka eivät voi uskoa todeksi!!

Menin synnyttämään yksin. siinä sitten vetelin ilokaasua, täysin väärässä rytmissä..
Sanovat ettei ilokaasu "vaikuta", mutta minulle vaikutus oli kuin nousuhumala... soittelin kavereille, että oon tässä synnyttämässä, ja kova hihitys päälle... :)
Olin yliaika-kontrollissa saanut tietää lapsen sukupuolen, joten siitä ei epäselvää, kun vauva syntyi, kysyin pokkana kätilöltä, jotta onko sillä vauvalla häntää..? kätilö katsoi hiukan ihmeissään ja vastasi että "ei....", sitten kysyin että onko sillä suipot korvat? kätilö taas että "Eiii..." vastasin sitten että eipä taida olla peikon poika.. :)

lisää näitä!! :)

Mulla kävi niin, että kun rupesin ponnistelemaan tyttöä ulos (kesti vain 10 min), niin karjuin kurkku suorana. Kun tyttö oli sitten syntynyt, niin kätilö meni taukohuoneessa käymään ja tuli hetken päästä naureskellen takaisin ja totesi, että kollegat oli kuulemma kyselleet, että kuristetaanko sitä äitiä siellä...? Hehheh.

että onpas se isänsä näkönen ja sitten me naurettiin niin :D

En muista käyneeni kakkalla ainakaan viikkoon ennen synnytystä.No, siinä mä sitten punnasin silmät kierona ja kun olo yhtäkkiä helpotti kysyin vain et "tyttö vai poika?". Kätilö tuumasi vain naureskellen et "Tuskin sä tätä haluat kotiin viedä, eiköhän jatketa" kun olin vääntäny ainakin kahden kilon kakat synnytys pöydälle. Mieheni jatkoi vielä et "Pistä pakettiin et voidaan kotona vertailla". ;)))

Toisen synnyttäminen kävi aika nopeasti ja kätevästi. Mies sitten kuittaili siinä jotain, että nämä lapset meille riittääkin. Kätilö sanoi, että älkää luulko, kyllä te tänne vielä tulette: kätilöllä oli kuulemma itsellään jotain kymmenen lasta. Nauratti ja hirvitti yhtaikaa tämä ennustus.

Olen kahden synnytyksen kokenut äiti, molemmat meni "helposti" verrattuna kauhukokemuksiin.

Toisella kerralla ponnistin jakkaralla ja ilokaasuhöyryissä en tajunnut kun kätilö hoki vähän väliä "älä murise". Ajattelin vaan, että kenelle se oikein tuota tarkoittaa -- enhän minä murise mitään. Seuraavalla ponnistuksella tajusin, että tosiaan sellainen matala murina pääsi minusta! Ja se alkoi naurattamaan kesken ponnistuksen - kätilö katsoi minua kummissaan. Nauraa nyt kesken sen touhun :-)

No joo, kun siitä tokenin, niin pyysin päästä seisomaan ja tunsinkin heti lapsen "liukuvan" ihan kevyesti ilman sen suurempaa ponnistusta. Siinä tuli jo kätilöllä hätä saada minut takaisin jakkaralle ja kevyellä työnnöllä vauva syntyikin. Tunsin vain suurta helpotusta. Kätilö tuumasi, että se nauru taisi olla paras kipulääke!

- Mamix2

p.s. Toki synnytyksessä oli supistuskipua, mutta 1. synnytykseen verrattuna tämä ponnistus meni lähes kivutta...

Menin vessaan pissalle ja siellä alkoi tuntumaan, että viimeinkin alkaa tapahtua ja tuli kauhea ponnistamisen tarve. Palasin huoneeseen ja kätilö ehdotti katetrointia, ettei pullistunut rakko haittaa synnytystä. Kun pääsin sängylle toimenpidettä varten, tupsahti huone täyteen kierrolla olevia lääkäreitä. Näille oli ilmeisesti koulutuksessa korostettu, että potilaalle täytyy esittäytyä ja olla kohtelias. Siinä minä sitten kiemurtelin sängyllä, ponnistamisen tarve oli jo tosi kova, ja lääkärit esittelivät itsensä ja kättelivät minut vuoronperää. Tyttö syntyi 15 min myöhemmin ja jostakin syystä yksikään nimi, tai edes naama, ei jäänyt mieleeni:-)