Haluaisin jakaa tunteeni kanssanne siitä, että ahdistuskohtauksista voi parantua.
Itse kävin syvällä. Näin jälkikäteen kun sairauteni sai nimen, pystyn huomaamaan oireita jo vuosien takaa. Viimeinen niitti oli läheisen kuolema, joka kasasi yhteen kaikki työ- ja ihmissuhdeahdistukset.
Jouduin polille sydänoireineni, mitään ei löytynyt. Minut lähetettiin kotiin Propralin ja Oxaminin (rauhoittava) kanssa ilman mitään selittelyjä. Ajatuksiin jäi mm. kuolemanpelko ja jännitys. Kipuja kaikkialla. Sauraavana päivänä lääkärille ja kaikkiin veri- ja virtsakokeisiin. Sain viikon sairasloman, jolloin kärsin mm. nielemisvaikeuksista ja lihaskouristuksista. Seuraavat odottelupäivät olivat piinaavia. Halusin kuitenkin vastauksia ja sairaslomani aikana etsin oireilleni netistä syitä. Hakusanoilla päädyinkin paniikkihäiriö-sivuille.
Seuraavalla lääkäritapaamisella kerroin lääkärille ajatuksiani minua vaivaavasta sairaudesta ja lääkäri otti asiani hyvin vastaan. Kertoi mm. jännityksen aiheuttanmista oireista kehossa. Verikokeista kun ei löytynyt mitään. Oloni helpottui heti puolen tunnin jutustelun jälkeen ja sen jälkeen olen itse yrittänyt hakea syitä ahdistukseeni. Pikkuhiljaa kohtaukset ja jännitykset poistuivat.
Lääkkeitä en enää käytä. Vastaavia tilanteita varten minulla on lääkkeet valmiiksi (mm. Librax mahajännitykseen, sillä reagoin ensimmäiseksi mahallani) ja se rauhoittaa mieltä. Nyt tehtäväni on enää laittaa muut elämääni ahdistavat tekijät kuntoon ja hakea sisältöä elämääni. Onneksi kevät on tulossa.
Pyyhkeitä annan lääkärien välinpitämättömyydestä oireiden ilmaantumisvaiheessa. Mahtaako asiaa olla vieläkään selvitetty, jollen itse olisi ottanut aihetta puheeksi.
Mikäli haluat tietää lisää oireistani ja parantumisvaiheistani, kerron mielelläni, jos voin auttaa.
Itse kävin syvällä. Näin jälkikäteen kun sairauteni sai nimen, pystyn huomaamaan oireita jo vuosien takaa. Viimeinen niitti oli läheisen kuolema, joka kasasi yhteen kaikki työ- ja ihmissuhdeahdistukset.
Jouduin polille sydänoireineni, mitään ei löytynyt. Minut lähetettiin kotiin Propralin ja Oxaminin (rauhoittava) kanssa ilman mitään selittelyjä. Ajatuksiin jäi mm. kuolemanpelko ja jännitys. Kipuja kaikkialla. Sauraavana päivänä lääkärille ja kaikkiin veri- ja virtsakokeisiin. Sain viikon sairasloman, jolloin kärsin mm. nielemisvaikeuksista ja lihaskouristuksista. Seuraavat odottelupäivät olivat piinaavia. Halusin kuitenkin vastauksia ja sairaslomani aikana etsin oireilleni netistä syitä. Hakusanoilla päädyinkin paniikkihäiriö-sivuille.
Seuraavalla lääkäritapaamisella kerroin lääkärille ajatuksiani minua vaivaavasta sairaudesta ja lääkäri otti asiani hyvin vastaan. Kertoi mm. jännityksen aiheuttanmista oireista kehossa. Verikokeista kun ei löytynyt mitään. Oloni helpottui heti puolen tunnin jutustelun jälkeen ja sen jälkeen olen itse yrittänyt hakea syitä ahdistukseeni. Pikkuhiljaa kohtaukset ja jännitykset poistuivat.
Lääkkeitä en enää käytä. Vastaavia tilanteita varten minulla on lääkkeet valmiiksi (mm. Librax mahajännitykseen, sillä reagoin ensimmäiseksi mahallani) ja se rauhoittaa mieltä. Nyt tehtäväni on enää laittaa muut elämääni ahdistavat tekijät kuntoon ja hakea sisältöä elämääni. Onneksi kevät on tulossa.
Pyyhkeitä annan lääkärien välinpitämättömyydestä oireiden ilmaantumisvaiheessa. Mahtaako asiaa olla vieläkään selvitetty, jollen itse olisi ottanut aihetta puheeksi.
Mikäli haluat tietää lisää oireistani ja parantumisvaiheistani, kerron mielelläni, jos voin auttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa melkein minun sairas kertomukselta, sain terveyskeskuksesta primperan lääkkeitä ku verikokeissa ei löytyny mitään. Jotain pahoinvointi lääkeitä ovat, ja ne lisäsi vaan pahaa oloa. Oon vieläki jännittyny ajoin, ja nyt on diapam resepti(otetaan tarvittaessa, ei jatkuvasti). Mielenterveys toimistossa en oo käyny.
haluaisin ehdottomasti meiliä sulta jos mahdollista - kun kerran otit asian esille :)
mulla paha ahdistus, voimattomuus, väsymys ja masennus. Koko elämä ollut yhtä helvettiä.
[email protected]
kiitti.
Ei ne lääkäritkään aina tiedä kaikkea. Itse en ole koskaa syönyt lääkkeitä paniikkihäiriöön vaik on ollu tosi paha. Hyväksyn itseni näin. Kovaa aikaa se kyl on jos p.häiriö iskee. Seuraa syvä masennus ja haluaa vain tappaa itsensä. Eka kerta kesti puoli vuotta ja toinen yli vuoden...lopetin työn ja koulun. Annoin vain aikaa itselleni. Tämä nyky-yhteiskunta...kiireineen, stressaa ihmiset sairaiksi. Kofeiininkäytön lopettaminen autto toisel kerral.