Olen isä joka juuri olen menettänyt lapseni.
Pyydän tarkkaavaisuuta kun kohtaatte isän jolta on otettu lapsi pois jo avioerossa ja annettu huoran hoitoon.
Nyt lapseni on kuollut olemme iäksi eroitetut toisistamme ja emme tule näkemään koskaan toisiamme.
Minulla on sydän joka tuntee ja ymmärtää ja rakkaus jota te sanotte puutteeksi on minun kyyneleissäni.
Minä rakastin lastani ja annoin kaikkeni mitä
uskova, eroitettu isä voi antaa lapsellensa.
Nyt on kaikki toivo rauennut kaikki esirukous on mennyt kuin hukkaan.
Sen palkaksi on jäljellä vain kyyneleeni ja silti minua ahdistetaan.
Enkö minäkin saisi olla isä joka rakastaa ja suree ja tulee suremaan ja minulla on kyyneleeni.
En saa lohdutusta keneltäkään, mutta iäkäs äitini tuli avukseni ja usko Jeesukseen auttaa meitä molempia.
Olen pettynyt myös saamastani kohtelusta suru aikana ja lapseni jonka menetin pari päivää sitten, eikö minulle anneta muuta kuin syyllistetään ja kovin sanoin kohdellaan.
Olen pettynyt ihmisten rakkauteen ja uskovien erityisestikin.
Mutta tois uskoisten rakkauden kyllä tiedän mutta haavoitettu ja itkevä ja iäkäs isän sydän kaipaa myös sitä rakkautta mistä paljon puhutaan, mutta jota koskaan en ole saanut kuin
vanhalta äidiltäni.
Jeesuksen rakkaus on se johon luotan ja vaikka suuri paha on tapahtunut sanon:Herra antoi Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.
Pyydän tarkkaavaisuuta kun kohtaatte isän jolta on otettu lapsi pois jo avioerossa ja annettu huoran hoitoon.
Nyt lapseni on kuollut olemme iäksi eroitetut toisistamme ja emme tule näkemään koskaan toisiamme.
Minulla on sydän joka tuntee ja ymmärtää ja rakkaus jota te sanotte puutteeksi on minun kyyneleissäni.
Minä rakastin lastani ja annoin kaikkeni mitä
uskova, eroitettu isä voi antaa lapsellensa.
Nyt on kaikki toivo rauennut kaikki esirukous on mennyt kuin hukkaan.
Sen palkaksi on jäljellä vain kyyneleeni ja silti minua ahdistetaan.
Enkö minäkin saisi olla isä joka rakastaa ja suree ja tulee suremaan ja minulla on kyyneleeni.
En saa lohdutusta keneltäkään, mutta iäkäs äitini tuli avukseni ja usko Jeesukseen auttaa meitä molempia.
Olen pettynyt myös saamastani kohtelusta suru aikana ja lapseni jonka menetin pari päivää sitten, eikö minulle anneta muuta kuin syyllistetään ja kovin sanoin kohdellaan.
Olen pettynyt ihmisten rakkauteen ja uskovien erityisestikin.
Mutta tois uskoisten rakkauden kyllä tiedän mutta haavoitettu ja itkevä ja iäkäs isän sydän kaipaa myös sitä rakkautta mistä paljon puhutaan, mutta jota koskaan en ole saanut kuin
vanhalta äidiltäni.
Jeesuksen rakkaus on se johon luotan ja vaikka suuri paha on tapahtunut sanon:Herra antoi Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ehkä osaa kuin laidasta hyvin vähän käsittää sitä eronikävää ja sitä surua, jota koet menetettyäsi lapsesi, mutta haluan vilpittömästi ja lämpimästi ottaa osaa suruusi ja ikävääsi. Ja haluan rukoilla sinulle voimia tämän kaiken keskellä, että jaksaisit ottaa tämänkin koettelemuksesi Jumalan kädestä ja luottaa siihen, että Jumalalla on kuitenkin hyvä tahto, vaikka sitä on varmasti joskus vaikea käsittää. Jumalan tahto on se, että pääsisimme, että sinäkin pääsisit kerran taivaan kunniaan.
Tuosta Jobin luottamuksesta meillä kaikilla on varmasti oppimista.
Kiitos sinulle huomaavaisuudestanne minua kohtaan.
Kirjoituksenne auttaa minua ja haluan lämpimästi syleillä sinua rakas veli.
Vanhalla isällä on sydän joka tuntee rakkautta menetettyä lastansa kohtaan.
Ja millä tavalla lapseni kuoli?
Kiitos veli otin eilen 4 isoa pulloa viiniä ja
ehkä se hieman auttoi.
Veljeni kävi luonani ja hän auttoi minua kovin ja
nyt otan kaljalastin ja sitten lopetan.
Olen huutanut suoraa huutoa jos se nyt auttaa.
Esirukoukset rakkauteni menetettyä lastani kohtaan on kovin suuri, minä olen se isä ja poikani on poissa.
Kiitos lohdutuksestanne se auttaa minua.
Terv. vanha isä.
Tuleeko suru suuremmaksi kaiken tämän jälkeen jos oman käden kautta oma rakas lapsi menee iäksi pois. Olen tyhjä ....suru vain
Kirjoititko aikaisemmin jokin päivä sitten tänne? Oletko sama ihminen?
Osanottoni suureen suruusi! Voin vain kuvitella ymmärtäväni tuskasi.
Tietenkin ex-vaimosi syyttää sinua lapsen (ja itsensä) hylkäämisestä avioerossa. Olenkohan väärässä. Ihmisten kohtalot tuntuvat niin pahoilta. Mutta vaikka olisit asunut yhdessä lapsesi kanssa, olisi sama voinut tapahtua. Älä syyllisty exäsi väitteistä. Sain kirjoituksestasi käsityksen, että ex olisi ollut syyllinen eroonne ("huora"). Jos niin on, olet siitäkin vapaa. Vaikeaa puhua, kun ei tiedä asetelmia.
Suru on vain jaksettava kantaa. Jumalan asia on mitä kenellekin tapahtuu kuoleman jälkeen.Eronne on voinut koskea lapseenne kovasti ja joskus epätoivoiset teot ovat seurausta mielen sairastumisesta raskaiden olosuhteiden jälkeen tai aikana. Jos sairaus on syynä johonkin epätoivoiseen tekoon, joka johtaa kuolemaan, ei siitä joudu edesvastuuseen. Ikävä sinulla varmasti on ja syyllisyyttä omasta takaakin, ilman, että sitä kukaan enää lisää.
Koeta jaksaa. Jumala antakoon voimia ja johdattakoon elämääsi niin että lopulta pääsisit taivaan kotiin lepäämään.
Olen sama vanha mies jonka lapsi kuoli oman käden kautta.
32 vuotta esirukousta ja isän rakkautta.
Poikani on mennyt iäksi pois.
Kiitos sini että kirjoittelet tämä on auttanut minua.
Herra antoi Herra otti siunattu olkoon Herran nimi.
Isä.
Sain elää 4 vuotta lapseni kanssa mutta 28 vuotta
vain muutaman hetken sain nähdä poikaani.
Nyt en näe häntä koskaan.
En vihaa ketään en niitä huoriakaan.
Kiitos lämpimistä sanoistanne teillä on tunteva sydän.
Pelkään, että menetän jonkun lankeemuksessa olevista lapsistani. Näin kyllä unen, jossa olin Jumalan (vanhan miehen hahmossa) istuvan tuolilla minun kanssani samassa kamarissa. Jumala istui toisella seinustalla ja minä vastapäätä. Jumalan puoleisessa seinässä oli ovi, mutta se oli kiinni. Kysyin Jumalalta unessa, mitä minun lapsilleni käy, sillä he ovat langenneet armosta. Kului pieni hetki, ovi aukesi. Sisään astui eräs lapsistani. Lapsi juoksi Jumalan helmaan. Lapsi oli unessa noin nelivuotinen, vaikka todellisuudessa lapsi on jo aikuinen. Ja niin tapahtui, että ovi aukesi yhä uudelleen ja uudelleen, niin usein, että viimeinenkin lapsistani juoksi Jumalan helmaan. Viimeisin tosin viivytteli pitkään, ja pelkäsin, jos ovi ei aukenisikaan.
Sanoin kristityille ystävilleni, että vaikka itse piru olisi minulle tuon unen näyttänyt, niin minä lohdutan itseäni silläkin. Toivoani en heitä, sillä niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Osasi on kova. En tunne sinua etkä sinä minua. Olemme varmasti tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Mutta totean vain, että vain silloin, kun kuolema tulee lähelle, se riipaisee. Lapsen ja puolison menetys on monelle kestämätön paikka. Tulee kriisi, tulee trauma, tulee tarvetta hakea myös psyykistä hoitoa. On olemassa hyviä lääkkeitä, että saa ainakin nukutuksi yönsä. Surutyö vie pitkän ajan.
Taivaan Jumala sinua lohduttakoon! Olen hengessä rinnallasi.
Lapseni kuoli oman käden kautta.
Varoitin usein ja puhuin aina isän sydämellä.
32 vuotta esirukousta 32 vuotta kyyneleitä ja nyt
isän sydän on suurimmassa tuskassa.
Otin eilen 4 pulloa viiniä ja se vain herkisti tunteeni.
Unenne näyttää tulevan Jumalalta mutta minun uneni on kauheata ajatella.
Minun poikani jota rakastin, on poissa.
Kyllä käytän myös lääkkeita ne auttavat, mutta viinan kanssa pitää olla varovainen.
Viina ja lääkkeet tappavat....................
Älä hyvä mies tapa itseäsi. Jätä alkoholi heti pois ja mene häpeämättä psykiatrin luo. Sieltä saa oikeata apua tässä tilanteessa. Olen kokenut näitä asioita sangen lähellä. Vielä kerran, rukoilen siuna. Elämälläsi on suuri merkitys sinulle ja meille muille. Älä väsy. Olen kovia kokenut mies. En todellisuudessa jaksa enää pelätä mitään. Mutta ehkä asia kuitenkin on niin, että Jumala minua kantaa. Muuten minua ei ehkä enää olisi. Ihan itkettää nyt. Silmäni kostuivat. No, se vain lämmittää rintaa, vaikka sydäntä ahdistaa.
Siis elän.Mutta viini olisi hyvä lääkkeenä, mutta vanhan juopon ei pitäisi koskea pulloon.
Kun vielä on tälläisessa tilassa, ei sitä huomaakaan kuinka lasti on nielty kitaan ja se voi tappaa kyselemättä mitään.
Lääkkeitä on ja sen suhteen asiat ovat kohdallaan.
Kyllä sydän oli kovilla, mutta lääke auttaa ja
pitää ottaa joka päivä nappi naamaan että tuo sydän jaksaisi vielä.
Laittoikohan Herra vieraat avuksi kun erästä mustaa tyttöä pitelin kädestä kiinni koska se tuntuu helpottavan, vaikka en tiedä miksi?
Onko sitä tulossa vanhaksi ja onko tunteeni jotenkin herkistyneet vuosia jatkuneissa ahdistuksissa?Vaimokin karttelee(3kk)ennätys joten meillä ei seksillä melskata.
Muista asioista en halua puhua niiden arkaluontoisuuden vuoksi mutta toiste kyllä.
Kun on dokumentit tallessa ei yhteiskunnan petojen aiheuttamat tuskat tunnu ja minun on vain odoteltava koska Herra katsoo asiaansa ja
silloin Herran sana lyö?
Yritin eilen vastata mutta kalja vei ja varoitan sydänsairaita ja jokaista rakasta veljeä ja sisarta koskemasta pulloon.
Miten meille käy kun viinin hinta laskee?
Voi minua juoppoa.
Mietin kirjoitustanne. Siunauksin.JD