eroaminen

Luuk. 18

10. Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. 11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' 13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'

14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

zzz

kun omahyväisyytesi haisee suoraan sanoen paskalle!

Avioero on kielletty, joten sosiaalinen kontrolli estää joitain eroamasta. Joskus se voi olla vl-perheessäkin piinaa, mutta ympäristö painostaa, ettei saa erota. Pitää vain jaksaa antaa anteeksi, vaikka olis minkälainen tahansa puoliso.

Vaikka sinänsä en kannata avioeroa, olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa vl-perheiden olis parempi ihan lastenkin kannalta erota. Tiedän muutamia sellaisia perheitä, joissa perheolot on kammottavat.

Lisäksi mielestäni on julmaa kieltää avioituminen sellaiselta, jonka puoliso on lähtenyt toisen matkaan. Toinenhan se on huorin tehnyt.

Eikös Raamattu salli eroamisen joissakin tapauksissa? Jos puoliso ei ole uskova? Jos puoliso on tehnyt aviorikoksen? Mutta uudelleen ei eronnut enää saa mennä naimisiin.
Olenko väärässä?