Mieheni ex-tyttöystävä on kuoli heidän oltuaan yhdessä n. 5 vuotta. Asuivat myös yhdessä. Miehelläni oli hänen tavaransa KAKSI VUOTTA kuoleman jälkeen vielä paikoillaan, vaatteet hyllyssä, alusvaatteet lipastonlaatikossa, terveyssiteet ja hajuvedet vessan peilikaapissa jne. Se hermostuttaa. Mielestäni parhaassa tapauksessa hän ei ole yli exän kuolemasta, eikä täten valmis uuteen suhteeseen, ja pahimmassa tapauksessa hän on todella outo. Olisiko teillä jotakin järkeenkäypää selitystä moiseen... Kaksi vuotta on kuitenkin melkoisen pitkä aika. Mies itse väittää vain "säilyttäneensä" tavaroita, kunnes exän äidille, kun tämä ei ollut valmis niitä vielä käsittelemään/hakemaan. Minusta vain säilytys tapahtuu komerossa/varastossa ym... Tosi tympeää olla hänen kotonaan, kun tuntuu kuin siellä asuisi toinen nainen, kaikki valmiina paikoillaan, ihan kuin kohta kotiutuisi.
Exän tavarat
ahdistaa
61236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun ihmiset olivat köyhempiä, mitään ei heitetty pois. Uusi vaimo peri edeltäjänsä vaatteetkin.
Siitä ei nyt ainakaan tällä kertaa ole kysymys. On mahtunut harmittaa heitä ehkä.
Mies ei ole muuttanut mitään mikä rikkoisi hänen suhdettaan kuolleeseen kumppaniinsa. Vanhuksilla tuo tapa on ihan tavanomainen. Ja taitaapa se olla nuoremmillakin sama asia. Kuolema erottaa vain fyysisesti. Henkisesti ei eroa ole. Kuolema on sattunut mieheen tosi paljon, ja jos rakastat häntä hyväksyt hänen menneisyytensä. Jos mies on vähitellen valmis siirtymään takaisin tähän päivään hän ehkä saattaa olla valmis tavaroiden poispakkaamiseen. Kuka häntä voi auttaa siinä? En tiedä. Ehkä juuri hänen tyttöystävänsä äiti?.Miehen on saatava tehdä surutyönsä loppuun ja jos rakastat häntä voit auttaa häntä palaamaan tämän päivän elämään.
jos sinä sattuisit olemaan se kuollut puoliso. Haluaisitko että miehesi ei muistelisi ja surisi sinua ollenkaan vaan aloittaa heti uuden suhteen toisen kanssa ja hävittäisi samantien kaikki muistot sinusta. Et varmaan haluaisi, jos et kestä lopeta suhde ja anna miehen surra rauhassa. Kaksi vuotta on loppujenlopuksi aika pieni aika rakkaan kuolemasta.
Ymmärrän kyllä eri puolet asiasta. Jos olisin kuollut puoliso, toivoisin mieheni olevan onnellinen, jos hänelle siihen tilaisuus avautuu, eikä pilaavan sitä raahaamalla menneisyyttä mukanaan. Mutta ymmärrän myös oman puoleni; en halua olla mikään korvike! Mies hokee, ettei exällä ole enää minkäänlaista merkitystä hänelle. Tuo tavarapaljous kertoo muuta. Hän on nyt alakanut heittää niitä kerakaikkiaan pois, kai vakuuttaakseen exän merkityksettömyyttä. Hän sanoo myös olevansa kanssani onnellisempi kuin koskaan. Kaikki puhe kertoo meistä ja meidän suhteestamme, mutta käytäntö näyttää ihan erilaiselta. Enkä halua mitään surevaa leskeä palauttaa elämään, surut surraan ensin ja sitten vasta uusi suhde, minusta. Niinkuin sanoin, en halua olla korvike/lohduttaja, vaan täysipainoinen kumppani.
Anna sen kuolleen olla rauhassa äläkä puhu siitä kokoajan miehellesi. Siitä ei voi käyttää nimitystä ex! Hän on kuollut ja on hyvä että mies suree, tavarat lähtee, kun hän on valmis siihen. Luulisin kuitenkin, että hän jättää muistoja hänestä, joita saa vanhempana katsella. Kuollut on kuitenkin poismennyt, jota on ja rakastaa aina. Mutta voi sitä toistakin rakastaa joka on elossa.