minä asuin nuorna miehenä Tampereella osoitteessa Haarakatu 1 A 1, voitte uskoa, että osoitteen antamisen yhteydessä vastaanottajan suupielet nykivät.
Tässä samassa talossa eräs ystävällinen perhe pyysi kesälomansa aikana kastelemaan kukkia, koska olivat pohjoisessa pitemmän aikaa ja minä lupauduin.
Voitte arvata, että kesäaika Tampereella ja nuorimies aika kului kuin siivillä ja kasteleminen unohtui tyystin. Kun lopulta heräsin ja muistin luottamustehtävän oli kaunis sinistä kukkaa täynnäoleva kasvi, aivan pilalla.
Kaadoin purkin märäksi ja aivot kävivät samalla ylikierroksilla. Seurauksena oli kukkakauppakierros mutta valitettavasti apua ei ollut tarjolla. Illalla kävin vielä katsomassa voisko purkin pudottaa lattialle ja pahoitella sattunutta vahinkoa.
Hämmästykseni oli melkoinen, kun se kukka oli noussut ylös ja loisti koko komeudessaan.
Seuraavana päivänä perhe palasi lomalta ja minä sain runsaat kiitokset ja kalliin lahjan.
Pikkasen nääs omaatuntoa kaiveli.
Tässä samassa talossa eräs ystävällinen perhe pyysi kesälomansa aikana kastelemaan kukkia, koska olivat pohjoisessa pitemmän aikaa ja minä lupauduin.
Voitte arvata, että kesäaika Tampereella ja nuorimies aika kului kuin siivillä ja kasteleminen unohtui tyystin. Kun lopulta heräsin ja muistin luottamustehtävän oli kaunis sinistä kukkaa täynnäoleva kasvi, aivan pilalla.
Kaadoin purkin märäksi ja aivot kävivät samalla ylikierroksilla. Seurauksena oli kukkakauppakierros mutta valitettavasti apua ei ollut tarjolla. Illalla kävin vielä katsomassa voisko purkin pudottaa lattialle ja pahoitella sattunutta vahinkoa.
Hämmästykseni oli melkoinen, kun se kukka oli noussut ylös ja loisti koko komeudessaan.
Seuraavana päivänä perhe palasi lomalta ja minä sain runsaat kiitokset ja kalliin lahjan.
Pikkasen nääs omaatuntoa kaiveli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin kerran Ouluss paikkojani heirottamas ku kaverit tykkäs jotta lähäretähän hyppöölle.
Menimmä Merikoskehen. Täälä hakoo naiset, kauhistelimma jo porstuas.
No, menimmä sisälle ku oli oman maakunnan flikka laulamas.
Eipä ollakka ku joku fröökynä tuli pöyrän vierehen ja niiata niksautti kysyen;"Saiskos luvan?"
Valssi oli mukavaa ja flikka koria ja mukava toimettelohon. Teatteri kiinnosti. Kehuu menevänsä
seuraavan ehtoona kattohon jotki näytelmäkappalesta. "Mäki tuun", sanoon. Flikka sano, jottei oo enää pilettiä. Kattoo mun naamavärkkiä ku meni vähä muikiaksi.
"Mulla on kaksi lippua, tuukko sä mun kans?"
Kyllä sitä kelepas.
Mä vain ihimettelin ku kaverit oli loppuehjtoon vähä totisella naamalla.
Minkähä takia?
Joskus valokuvaja linssinäkin touhunneena kuulin sanottava, että yksi kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Oma mieli sait utkea kun luin juuri
Ulkopolitiikka 3-4/03 jossa kerrottiin sotakuvista.
Meille on tullut uskomukseksi, että mitä lehdessä seisoo, on totta. Tuossa lehdessä kerrottiin miten valtava määrä kuva-aineistoa tuli Irakin sodastra.
Vanha totuus pitänee edelleen paikkansa. Sodan ensimmäinen uhri on -
t o t u u s !
Kuvissakin !
Ostimme saarimökin ja ensimmäinen kesä oli aurinkoinen ja kaunis.
Odotin ensimmäistä lastamme ja vietin koko kesän saaressa kasvatellen leppoisasti auringon avulla vatsaani.
Tutustuin naapurin isäntään joka yleensä liikkui yläruumis paljaana shortseissa tai uikkareissa.
Tuli talvi ja menin kaupunkiin joillekkin messuille, erään standin edessä oli liuta ihmisiä ja menin mukaan, iloinen karvahattu heppu tervehti mua ja minä kuumeisesti mietin, että tunnenko hänet ja vihdoin mulla välähti ja kirkaalla äänellä huudahdin: voi kun en meinannut tuntea, kun sulla on vaatteet päällä!
Ja vielä näytin vatsarepussa olevaa vauvaani, että tämmönen sieltä tuli.
Kaikki ihmiset katsoivat hymyillen. Kesti hetken ennenkuin tajusin miksi :-))
Kun joskus 60-luvun lopulla menin synnyttämään esikoistani.Alkuhaastattelussa kysyttiin miehen ammattiakin ja kun sanoin muusikko ,kätilö kohotteli olka päitään ja kulmiaan en tiedä miksi.
Kun lapsi oli syntynyt ylpeä isä halusi esitellä lapsen työkavereilleen jotka muutenkin olivat ystäviä. Eräänä iltana he tulivatkin työhön menessän katsomaan meitä.
Siihen aikaan lasta näytettiin vaan lasin takaa.
Kun minä sitten 4n samanlaisiin vaatteisiin pukeutuneen miehen kanssa pyysin vauvaa nähtäväksi
hoitajan ilme oli näkemisen arvoinen.
Käytävällä kulki samaan aikaa toinen hoitaja kun pojat arvailivat kenen näköinen vauva on.
Taas hoitaja katseli silmät suitsirenkaina.
Meitä nauratti ,että luulevat varmaan ,että arvuuttelen kuka rupeaa isäksi.