Olen alkanut miettimään toimiiko tämä suhde vielä kauaa ja kannattaako tähän panostaa. Itse olen 17 ja jätkäkaverini 15. Ikäero ei ole ollut meille tähän asti mikään suuri ongelma mutta minusta on alkanu tuntua että haluan jo vakavaa seurustelua enkä ns. "teini-seukkaamista" eli et ollaan 2kk ja sit stop. Ollaan oltu reilu vuosi.
Tuntuu ettei jätkäni osaa laittaa minua asioiden edelle. Hän ei muka koskaan kerkiä juttelemaan kanssani puhelimessakaan, aina on jotain muuta tekemistä kuten pitää mennä syömään tai reeneihin. On itsekin myöntänyt ettei tämä suhde ole hänelle kovin vakava muttei halua kuitenkaan muita kuin mut. Tiedän rakasvani häntä ihan aidosti mutta epäilen hänen tunteittensa syvyyttä sillä hän ei ole ollut enemmin muiden naisten kanssa kuin mun. Tämäkin aiheuttaa ongelmia sillä tiedän asioista enemmän kuin jätkäni. Hän ei myöskään kehtaa sanoa vieraille ihmisille olevansa minun kanssa tms. aivan kuin häpeilisi. Minusta tämä on väärin sillä itse pystyn vilpittömästi ja iloissani puhumaan kullastani. Hänelle vakavasti puhuminen on vaikeaa eikä hän suunnittele tulevaisuuttamme. Olen aina se joka suunnittelee kaikki näkemiset tms. Hän myös huomauttaa aina jos ulkonäössäni on jotain poikkeavaa kuten ettei minulla ole kauheasti meikkiä.
Olen varmasti säälittävä kun jauhan tällaista täällä mut en oikein tiedä. Olen kerran yrittänyt jättää hänet muttei siitä tullut mitään. Rakastan häntä tosi paljon!!! Haluaisin vain että voisin luottaa häneen täysillä ja luottaa että tunteet on yhtä vahvoja ja omien tunteitteni arvoisia. Olen joutunut niin monta kertaa pettymään miehiin ja toivoisin että tämäkään ei kaatuisi. mutta.. en tiedä..
Tuntuu ettei jätkäni osaa laittaa minua asioiden edelle. Hän ei muka koskaan kerkiä juttelemaan kanssani puhelimessakaan, aina on jotain muuta tekemistä kuten pitää mennä syömään tai reeneihin. On itsekin myöntänyt ettei tämä suhde ole hänelle kovin vakava muttei halua kuitenkaan muita kuin mut. Tiedän rakasvani häntä ihan aidosti mutta epäilen hänen tunteittensa syvyyttä sillä hän ei ole ollut enemmin muiden naisten kanssa kuin mun. Tämäkin aiheuttaa ongelmia sillä tiedän asioista enemmän kuin jätkäni. Hän ei myöskään kehtaa sanoa vieraille ihmisille olevansa minun kanssa tms. aivan kuin häpeilisi. Minusta tämä on väärin sillä itse pystyn vilpittömästi ja iloissani puhumaan kullastani. Hänelle vakavasti puhuminen on vaikeaa eikä hän suunnittele tulevaisuuttamme. Olen aina se joka suunnittelee kaikki näkemiset tms. Hän myös huomauttaa aina jos ulkonäössäni on jotain poikkeavaa kuten ettei minulla ole kauheasti meikkiä.
Olen varmasti säälittävä kun jauhan tällaista täällä mut en oikein tiedä. Olen kerran yrittänyt jättää hänet muttei siitä tullut mitään. Rakastan häntä tosi paljon!!! Haluaisin vain että voisin luottaa häneen täysillä ja luottaa että tunteet on yhtä vahvoja ja omien tunteitteni arvoisia. Olen joutunut niin monta kertaa pettymään miehiin ja toivoisin että tämäkään ei kaatuisi. mutta.. en tiedä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
no onko järkee olla tollasen kanssa minä eroisin heti tollasesta mikä häpäilis mua tai muuta.
Mun poikaystävä on 19 ja mä 16,me ollaan oltu nyt 3kk yhdessä ja musta tuntuu välillä kans ihan samalta että mä olen se ainut ketä yritää tosissaan tehdä töitä tän suhteen eteen ja ajattelen mein tulevaisuutta..
sekään ei aina ehdi puhumaan mun kans puhelimessa kun vaan pari minuuttia,eikä vastaa kaikkiin viesteihinkään kun on muka niin paljon laskua.
Mut väittää silti että minä olen hänelle kaikkein tärkein ja rakkain..
Välillä kyllä tuntuu että haluaisin et mua kohdeltais vähän paremmin.Ehkä olen sitten vähän itsekäs...
Mutta tälläisiä sitten kai ovat ne miehet..vielä tuossa iässäkin.
Niin mitä me voimme tehdä??
Voimia :)
voisin luopua kaikesta muusta, jos muijan saisin!HETI!
ai voisit??
> olen 17 ja jätkäkaverini 15.
Mieti vielä tuota ikäeroa.
Eli olet vanhempi niin sinun pitää toimia
tuon nuoremman ehdoilla.
Viestistäsi sai sen käsityksen että oletat/haluat hänen olevan paljon itseäsi vanhemman !
Ehkä sorrun vaatimaan häneltä ikäistään kypsempää käytöstä mutta minkäs sille voi kun toinen on 18-vuotiaan näköinen mutta välillä aika lapsi henkisesti! En aio hänestä kuitenkaan luopua ja luulen että vaikka kultani olisi 18 hän voisi olla vielä kakarampi näissä asioissa nimittäin kokemusta on vanhemmista jätkistä mutta ne vasta lapsellisia ovatkin olleet!!! Olen tavallaan tehnyt itselleni selväksi että aion kestää noita "huonojakin" aikoja sillä niitä hyviä aikoja on kuitenkin paljon enemmän! :)
Kiitos kuitenkin vastauksista! Piti saada purkaa johonkin noita ajatuksia..
Tsemppiä kaikille! Uskon että pojat, ikää katsomatta, ovat joskus aika hankalia! ;D
sun pitää sopii sen kans joku tapaaminen jossai mis te saatte olla ihan kahdestaan ja siel sä kerrot sille milt sust tuntuu ja jos se ei ota sitä tosissaan ni uhkaa jättää se ja sit jos ei vielkää reagoi ni jätä se