siis mikä helvetin villitys Suomeen on iskenyt, kun nykymuoti on antaa lapselle mahdollisimman persoonallinen nimi. Shalimar Ofelia Aurelie-Rosaline ei välttämättä kuulosta hirmuisen hienolta - varsinkaan jos sukunimi on esim. Möttönen. Sitäpaitsi miten muksut edes erottaa tulevaisuudessa, kun jokaisen nimi on niin omalaatuinen että sen lausuminen on vaikeaa.
En mä nyt tarkoita kaikkia muodissa olevia nimiä haukkua, esim. Jemina on mielestäni kaunis nimi. Se vaan tuskin kuulostaa niin kauniilta ja eksoottiselta kun edessä seisoo 20 Jeminaa.
Ehkä mun kanta johtuu siitä että itse olen elänyt kohta 20 vuotta nykyään erikoisen ja harvinaisen, vanhahtavan nimen kanssa eikä se tosiaan aina ole kauhean hienoa ja eksoottista.
En mä nyt tarkoita kaikkia muodissa olevia nimiä haukkua, esim. Jemina on mielestäni kaunis nimi. Se vaan tuskin kuulostaa niin kauniilta ja eksoottiselta kun edessä seisoo 20 Jeminaa.
Ehkä mun kanta johtuu siitä että itse olen elänyt kohta 20 vuotta nykyään erikoisen ja harvinaisen, vanhahtavan nimen kanssa eikä se tosiaan aina ole kauhean hienoa ja eksoottista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ole yhtä tyytymättömiä omaan nimeensä. Minulla on erikoinen nimi ja niin on lapsillanikin.Hekin vaikuttavat nimiinsä tyytyväisiltä. Erikoisen nimen ei tarvitse olla vaikea tai vierasperäinen. Lapsillani on kolme nimeä, joista molemmilla yksi nimi on sellainen, joka on kalenterissa. Juuri siltä varalta, että olisivat tyytymättömiä, mutta en usko niin käyvän. Ristiäisten aikaan asiasta ei voinut olla täysin varma, mutta näin vuosien jälkeen tiedän,että teimme oikean valinnan
täällä tuntuu olevan hyvin yleistä puolustella omia nimivalintojaan: lapsi/lapset on itse tyytyväisiä..
-minkä ikäiset lapset ovat tyytyväisiä nimeensä?
omasta lapsuudestani muistan, kuinka halusin aina olla jonkun muun niminen.. yleensä näin jonkun kauniin tai kivan naisen ja halusin saman nimen itselleni :-D ja teini-ikäisenäkin usein kavereiden kanssa mietittiin, miksi haluaisimme nimemme vaihtaa.
saman olen nyt huomannut omissa tyttärissäni. heidän nimensä löytyvät kalenterista, toinen on aika yleinenkin, joskei meidän tuttava piirissä. kumpikin haaveilee ihan utopistisista nimistä, kuten susalie ja violenia ;-D kaveritkin usein haukkuvat omia nimiään. ainakin yksi tyttö, jolla on erikoinen nimi, kadehtii meidän tyttömme nimeä ja moittii vanhempiaan..suosikki nimi hänellä tosin olisi paula -neiti etsivän mukaan ;-D
en siis muista törmänneeni lapseen, joka olisi nimeensä tyytyväinen, vaikkei nimessä loppujen lopuksi mitään vikaa olisikaan.
tosin ihan finaalissa tuskin minäkään olisin nimeäni mennyt muuttamaan, jos se mahdollisuus olisi suotu. aikuistuttuani olen ollut ihan tyytyväinen "tusinanimeeni", spesiaalia on lempinimi, jolla erotun kaimoistani.
On Mira ja hänen mielestään ei voisi typerämpää nimeä olla. Valmakin olisi hänen mielestään parempi.=D Silloin, kun hänelle keksittiin nimeä, oli Mira uusi ja kaunis nimi. En tuntenut silloin ketään muuta Miraa, mutta myöhemmin olen tullut tuntemaan kaksi Miraa oman tyttöni lisäksi.
Valitessamme lapsillemme nimiä perusteina oli käytännöllisyys. Nimessä tulee olla kaksi tavua, helpot kirjaimet ja lisäksi sen tulee olla sellainen, että siitä EI saa väänneltyä lempinimiä.Eduksi on, jos nimi tarkoittaa jotakin ja ehdottomasti on suomen kielinen. Itse olen yli 30-vuotias, enkä ole koskaan haaveillut nimen vaihtamisesta. Oma nimeni on myös erikoinen. Lapseni ovat 6- ja 8-vuotiaita ja ovat ylpeitä nimistään ja tyytyväisiä niiden harvinaisuudesta. Lapset kilpailevat keskenään, kumman nimi on harvinaisempi.Harvinainen ja yleinenkin nimi voi olla lapsen mielestä epämieluisa, tyytyväisyys tulee lopulta muista seikoista.
"lisäksi sen tulee olla sellainen, että siitä EI saa väänneltyä lempinimiä".
Miksi lapsella ei saisi olla lempinimeä? Meidän kaikilla lapsilla on useampi lempinimi, osa tulee etunimistä, osa muualta. Ja he kyllä pitävät lempinimistään, uskon että joku niistä jää käyttöön ihan aikuisikään saakka.
"lisäksi sen tulee olla sellainen, että siitä EI saa väänneltyä lempinimiä"
Sellaista nimeä ei ole keksittykään, mistä ei saa väännettyä lempinimeä. On erittäin köyhää, jos lapsi ei edes lempinimiä saa. Ja tämä siitä riippumatta, onko oikea nimi harvinainen vai tavallinen.
ihmeessä täytyy väännellä nimiä, jos ne ovat kunnollisia. Itsellänikin on sellaonen nimi, josta ei saa väännettyä mitään. Olen aina ollut siitä hyvin ylpeä. Kutsun myös muita ihmisiä heidän omalla nimellään, en lempinimellä. Eri asia on, jos lapsen ominaisuuden perusteella hän saa lempinimiä, joista hän pitää. Niitäkin käyttäisin vain hellittelytarkoitusessa.Olen tavannut lapsia, jotka eivät edes tunnista omaa nimeään, koska heitä on aina kutsuttu lempinimellä. Mitä virkaa on sillä virallisella nimellä näissä tapauksissa. Jos nimi on niin merkityksetön, miksi sen päättäminen täällä palstallakin tuntuu niin suurelta päätökseltä?...Eivät ole omat lapsenikaan valitelleet lempinimien puutetta. Monet ystäväni ovat kokeneet kiusalliseksi, kun lempinimi on käytössä vielä aikuisenakin. Miltä tuntuu olla Kisu, Hippu, Nuppu tms.
Minun aikuisen tyttäreni lempinimi on aina ollut Hippu. Nykyisin sitä käyttävät vain muutamat hänen läheisimmistään ja hän on hyvin onnellinen sekä tästä lempinimestään että oikeasta kasteessa saamastaan nimestä, joka oli pienelle aika pitkä ja hankala sanottavaksi.
Mutta ei Hippua ole todellakaan väännetty hänen virallisesta nimestään, vaan se on tullut ihan muuta tietä.
Toki lempinimen lisäksi käytettiin jo pienestä pitäen oikeatakin kutsumanimeä, koska se on kaunis.
Tarkoitan juuri sitä, että lapsi saa omien ominaisuuksiensa tms. vuoksi erilaisia lempinimiä, mutta vastustan sitä, että kaunis nimi pilataan vääntelemällä esim. Emiliasta Emppu tai Karoliinasta Karo. Tyttäresi on ilmeisesti ansainnut Hippu nimen ja on siihen tyytyväinen. Näin ei ole kaikilla lempinimiensä kanssa. Läheisille ihmisille lempinimet ovat suotavia, mutta itse joudun työssäni kutsumaan ihmisiä sillä nimellä, mikä paperissa lukee ja on todella inhottavaa, jos lapsi ei tunnista itseään yhdelläkään etunimellään.