Mua kiinnostaa tuo sosiaaliala ja kun niin kauheesti "haukutaan" amk-sosionomi-opintoja, aattelin yrittää (kai) yliopistoonkin...
Mutta mikä mun kannattaa ottaa pääaineeksi (sos.politiikka ei ainakaan) sos.työ, sos.psykologia vaiko sos.pedagogiikka KUN mua kiinnostaa kovasti esim. auttaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja psykologia on aina kiinnostanut ja lasten hoidossa olin "hyvä".
Olen aina tykännyt katsoa ohjelmia joissa ihmiset puhuu ongelmistaan ja mihin ratkaisuun he päätyivät jne. Mutta ihan "oikea psykologi" ei houkuta, siis mielisairaat jne. Ei muuten, mutta tuskin uskaltaisin työskennellä missään sellaisissa pisteissä.
Onko sillä pääaineella se suurin merkitys, tiedän että voi sivuaineilla vaikuttaa paljon sisältöön...mutta mikä noista olisi se "mun" juttu, osaisiko joku auttaa ratkaisemaan, kun en niin tiedän noiden sisällöstä kuitenkaan että mihin sitä suuntautuisi...kyselin joskus samanmoista, lähinnä ammattia, muttei tullut oikein vastauksia :(
Mutta mikä mun kannattaa ottaa pääaineeksi (sos.politiikka ei ainakaan) sos.työ, sos.psykologia vaiko sos.pedagogiikka KUN mua kiinnostaa kovasti esim. auttaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja psykologia on aina kiinnostanut ja lasten hoidossa olin "hyvä".
Olen aina tykännyt katsoa ohjelmia joissa ihmiset puhuu ongelmistaan ja mihin ratkaisuun he päätyivät jne. Mutta ihan "oikea psykologi" ei houkuta, siis mielisairaat jne. Ei muuten, mutta tuskin uskaltaisin työskennellä missään sellaisissa pisteissä.
Onko sillä pääaineella se suurin merkitys, tiedän että voi sivuaineilla vaikuttaa paljon sisältöön...mutta mikä noista olisi se "mun" juttu, osaisiko joku auttaa ratkaisemaan, kun en niin tiedän noiden sisällöstä kuitenkaan että mihin sitä suuntautuisi...kyselin joskus samanmoista, lähinnä ammattia, muttei tullut oikein vastauksia :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
eikä välttämättä missään mielisairaalassa.
tietenkään, en sitä tarkoittanutkaan. Mutta jos sen ammatin ottaa, voi olla sitten vaikeempaa rueta enää erittelemään työtilanteissa että en mä tonne ja tonne mee jne.
Tarkoitin sitä että en kuitenkaan haluaisi pelätä henkeni edestä (kyllähän paljon on todella sairaita (ja tuskin voi kieltäytyä hoitamasta) joilla on vaikka mitä salaliitto ja vainoamis-teorioita ja "käsky tappaa" jne. Että en ihan sellaista työkseni haluaisi vaikka tykkäänkin auttaa, mutta ehkä lievemmissä ongelmissa.
Ymmärsiköhän kukaan mitä meinaan??? En kirjoita tätä millään pahalla, mutta pelkään tuollaista, meillä on ollut kaksi häiriintynyttä naapuria (eri paikka) joista toinen uhkasi tappaa (linnakundi) ja toinen kävi oven takan muuten vaan vähän väliä. Saaden päähänsä olevan millon jumala, milloin yrittänyt tappaa vanhempansa.
Tosin tälläiset on kai vielä enemmän psykiatrin hoidettavia, mutta kuitenkin.
Kokeile vaikka sosiaalipsykologiaa, he ehkä eivät joudu samanlaisiin tehtäviin kuin ns. psykologit. Sosiaalityöntekijä joutuu paljon enemmän työskentelemään ns. hullujen kanssa kuin tavallinen psykologi. Jos opiskelet psykologia voit sitten valmistuttuasi valita millaiseen paikkaan haluat töihin. Kuka pakottaa sinne mielisairaalaan tai vastaavaan hakeutumaan?
Sosiaalipuolen ihmisten työskentelevät erittäin vaikeiden ja usein erittäin syrjäytyneiden ihmisten kanssa. Siinä ei välttämättä auta se, että pidät ihmisistä ja haluat auttaa. Se juttu ei edes ole "auttaminen".
Kun aikanaan hakeuduin vapaaehtoistyöhön pakolaisleirille Balkanille, minulta pyydettiin perusteluja miksi haluan sinne, enkä saanut käyttää perusteluissa sanaa "auttaa". Yritä perustella haluisi lähteä opiskelemaan ilman sanaa "auttaa". Huomaat kyllä itse mikäli perustelusi ovat hyvät.
Myöskin erittäin pienellä prosentilla on salaliitto- tai vainoamisteorioita. Suurimmalla osalla on ihan masennusta tai vastaavaa. Ja vaikeimmat tapaukset ohjataan yleensä psykiatrille joka antaa suoraan lääkkeitä.
se juttu ei ole edes "auttaminen"
No mikä se sitten on, kai sosiaalityöntekijäkin auttaa ihmisiä hädässä tai siis pitäisi.
Mutta tosiasia "tosiaan" taitaa olla vai hankaloittaa ennestään paperisodalla ja selityksillä ja se "sossu" vaan istuu ja käyttää määräysvaltaansa ja on v*ttumainen. Joo, varmaan väärä ala ihmiselle joka oikeesti tahtoo olla hyväksi ja avuksi.
Jos olet pelokas luonteeltasi, niin ei varmaan sosiaalityökään ole oikea vaihtoehto. Sosiaalitylöntekijätkin joutuvat vaaratilanteisiin, varmasti psykologeja enemmän.Suurin osa psykologeista sitä paitsi työskentelee muualla kuin mielisairaaloissa.
suosittelen sinulle hakeutumista sosionomiopintoihin amk:un. Sosiaalityöntekijä nimen omaan työskentelee monesti noiden kuvaamiesi "hullujen" parissa, saavat tappouhkauksia ym... sekä uupuvat työnsä alla, joka monesti on toimistossa istumista ja toimeentulotuen myöntämistä pääosin. Eli jos niitä hulluja vierastat, suosittelen sosionomin opintoja. Itsellä kokemuksia sosionomiopinnoista, pääset auttamaan ihmisiä konkreettisesti. Sosiaalityö menee vähän syvemmälle vähempiosaisten maailmaan.
jos ei tahdo olla "lähihoitajakaan" eikös ne amk-sosionomit pyyhi pyllyjä, näin täällä aiemmin on kerrottu. Mitäs kysyjälle sitten eteen, unohtaa koko sosiaaliala, ma luulen.
Kyllä ne pyllyjen pyyhkijät ovat usein kuitenkin noita oikeita lähihoitajia, joiden toimenkuvaan se kuuluukin. Mikäli ei ole saanut muita töitä ja haluaa työskennellä vanhainkodissa niin mikäs siinä, mutta on vähän liioiteltua sanoa että amk-sosionomit pyyhkivät pyllyjä. Minun tuntemani sosionomit työskentelevät esim. lastenkodeissa, vammaispalveluissa jne...
Kyllä sosionomi tekee myös perushoidollisia hommia esim. lastensuojelulaitoksessa, ihan niinkuin sairranhoitajakin tekee niitä hommia esim. vuodeosastolla. Perushoitaja tai lähioitaja vaan harvemmin lastensuojelulaitoksissa työskentelee, sillä siihen tarvitaan amk-tutkinto, niinkuin yleensä kaikkiin ohjaaja-loppupäätteellä varustettuihin virkoihin/toimiin/töihin. Tiedän sosionomeja, jotka tekevät ihan laidasta laitaan töitä lastenkodissa, ja tiedän myös niitä ketkä tekevät sosiaalityön viransijaisuutta. Eli paljon on itsestä kiinni mihin työhön päätyy/pääsee. Toisaalta, sosiaaltyön yo-koulutuksen saanut voi työskennellä myös muuaallakin kuin sossussa.
Hankalahan noita aloja on niin tarkasti alkaa vertailemaan ja kuvailemaan. Voisit surffailla vaikka netissä yliopistojen sivuille, ja käydä katselemassa mitä siellä eri aineista kerrotaan. Josko se auttaisi asiaa?
Kuten edelläkin on puhuttu, sosiaalityö tai -psykologia saattaisi olla sinulle mieleinen aine. Mutta oletko ihan varma, ettet halua ammattikorkeakouluun? Kuvauksesi perusteella sosionomi saattaisi olla sinulle ihan passeli koulutus.
"sosionomi sinulle passeli koulutus", meinaatko että tunnun liian yksinkertaiselta yliopistoon ja esim. sitä sosiaalipsykologiaa opiskelemaan?
Jaa, taidan yrittää kumpaankin ja mennä siihen mihin pääsee tai jos ei pääse...eipä tarvi pähkäillä *_*
haet molempiin ja jos yliopistolla tärppää, menet sinne, jos ei, niin ehkä amk:un joss katsot että sovitko alalle. Sama tietty yliopistossa, eihän sitäkään tiedä jos jo alussa alkaa tökkimään. Kun me ihmiset ollaan niin kummallisia, jollekkin amk-sosionomius sopii kuin nenä päähän ja ovat todella päteviä ohjaajia, joillakin se tökkää siihen ylpeyteen "en viitti pyllyjä pyyhkiä" vaikka saa (lastensuojelussa) olla tukemassa lasta parempaan ehkä pahastikin vaurioituneesta elämän alkutaipaleesta. Sosionomi työskentelee asiakkaan kanssa tiiviimmin ja läheisemmin kuin sosiaaltyöntekijä, joka pääosin näkee suuremman kokonaisuuden ja päättää tärkeimmät päätökset joiden mukaan toimitaan.