viljely

KORVASIENEN (Gyromitra esculenta) VILJELY HARRASTEPROJEKTINA



Korvasieni on yleinen lahottajasieni, joka on kevään ensimmäisiä ruokasieniä. Korvasieni on myrkyllisyydestään huolimatta arvostettu ja herkullinen ruokasieni. Tutkijat ovat kokeilleet korvasienen viljelyä sisätiloissa, mutta rihmaston kasvunopeus on liian hidas. Kilpailevat hajottajasienet ja homeet valtaavat liian helposti intensiivisen korvasieniviljelmän.

Korvasienelle on kuitenkin kehitetty menetelmiä, joilla luonnonsatoa voidaan lisätä ja varmistaa. Ensimmäiset kokeet tehtiin metsämaan aurauksilla, tai muuten maan pintaa rikkomalla. Vanhastaanhan on tunnettu, että maanpinnan rikkominen innostaa korvasieniä tuottamaan paikalla satoa. Suurimmilllaan sato on toisena vuonna maanpinnan rikkomisesta.

Sadon määrä luonnollisesti kasvaa, jos sienelle annetaan lisäravintoa. Korvasieni on hajottajasieni, jolle käy ravinnoksi puuaines eri muodoissa. Monet ovat havainneetkin korvasieniä löytyvän hyvin entisiltä sahaus- tai hakkuupaikoilta. Varmin tapa "ruokkia" korvasienirihmastoa on puuaineksen hautaaminen maahan. Käytännössä viljelmät on helpointa tehdä purusta, puunkuorista tai sanomalehdistä.

Korvasieni on hitaasti kasvavana huono kilpailija, ja siksi viljelmän muodostamisessa on muutama perussääntö, joita noudattamalla sato varmistuu. Maaperän pintaosan humuspitoinen maa on täynnä hajottajasienien rihmastoja. Jos tätä pintamaata sekoitetaan kasvualustaan, on todennäköistä, että jokin nopeammin kasvava sieni valloittaa sen ennen korvasientä.

Korvasieniviljelmän perusidea on lähtöisin vuosien varrella tehdystä havainnosta, kun suuria satoja on ilmaantunut kaivuutöiden jälkeen ja kun sopivaa ravintoa on joutunut maahan. Lisäksi ideaa tukee havainto, jonka mukaan korvasienen rihmasto kasvaa usein muita sienirihmastoja syvemmällä mineraalimaassa.

Paras viljelypaikka on luonnollisesti sellainen metsä, joka luonnostaankin tuottaa korvasieniä. Viljelmistä on kuitenkin saatu satoa, vaikka paikalla ei olisi ennen nähty korvasieniä. Rihmastoa on itse asiassa todennäköisesti kaikkialla metsissämme. Tuorepohjaisia kuusimetsiä pidetään kuitenkin parhaimpina paikkoina.

Korvasieniviljelmä tehdään poistamalla metsämaan pintakerros vaikkapa yhden neliömetrin alalta. Pintamaa kerätään omaan kasaansa kaivannon toiselle laidalle. Mineraalimaa on tavallisesti vaaleampaa, ja siinä saattaa näkyä hienoa tai karkeaa hiekkaa, mutta ei lahonneita kasvinjätteitä. Kaivannon toiselle puolelle laitetaan muovinpala, jonka päälle mineraalimaa kasataan. Varmuuden vuoksi mineraalimaata ei kaiveta aivan yhtä laajalta alueelta kuin mistä pintamaa on poistettu. Pintamaata ei saa tippua yhtään kaivantoon tai mineraalimaan sekaan. Muuten pintamaan sienirihmat valloittavat lisäravinnon ennen korvasientä. Kaivantoon tulisi saada sanomalehtiä tai muuta kasvualustaa ainakin 20 senttiä. Yli 50 cm syvä kaivanto on tehoton, sillä syvällä maassa on hyvin vähän hajotustoimintaan vaadittavaa happea. Kun täyteaineet on laitettu kuoppaan, ne peitetään syvimmältä tulleella mineraalimaalla 10 - 15 cm:n syvyyteen. Kuopan peittämisen jälkeen lyödään lapiolla parikymmentä reikää innostamaan maassa olevan korvasienirihmaston kasvua ja itiöemänmuodostusta.

Korvasieniviljelmät on paras perustaa keväällä tai kesällä ennen elokuuta. Satoa tulee harvoin vielä seuraavana vuonna. Useimmat onnistuneet viljelmät aloittavat tuotannon kahden vuoden kuluttua. Satoa saadaan 2 - 4 vuotta. Viljelmiä perustettaessa kannattaa ennemmin kaivaa useita pieniä kuoppia kuin muutama suuri. Metsähallitus on parhaillaan tekemässä kokeita suurimittaisesta korvasieniviljelystä. Kuopat tehdään kaivinkoneilla, ja koemetsiköt ovat jopa hehtaarien suuruisia.