Voisiko joku raamatuntuntija selvittää, miksi jokaisessa raamatunkäännöksessä (1776,1933/38,1992) on esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 25:37-38 käytetty sanaa 'vanhurskas'
"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?(1992 mukaan)
kun taas alla keskustelun aiheena olevassa Luukkaan kohdassa (14:14) on käytetty sanoja 'hurskas' ja 'vanhurskas'?
"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (1992 mukaan)
Onko alkukielen teksteissä käytetty samoja sanoja kuvaamaan hurskautta/vanhurskautta? Vai onko MAtteuksen kohdassa kyseistä asiaa kuvaava sana eri kuin vastaava sana Luukkaan kohdassa?
"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?(1992 mukaan)
kun taas alla keskustelun aiheena olevassa Luukkaan kohdassa (14:14) on käytetty sanoja 'hurskas' ja 'vanhurskas'?
"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (1992 mukaan)
Onko alkukielen teksteissä käytetty samoja sanoja kuvaamaan hurskautta/vanhurskautta? Vai onko MAtteuksen kohdassa kyseistä asiaa kuvaava sana eri kuin vastaava sana Luukkaan kohdassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Agricola lisäsi van sanan hurskas eteen.
Koska hurskas tarkoitti jollain suomen murteella jotain negatiivistä.
Miksi tässä yhteydessä sanoilla ei olekaan sama merkitys kuin toisaalla? Ei kai kieli sentään niin nopeaa ole muuttunut, että käännöstyön aikana on tullut uusia sanamerkityksiä.
1776
1 Yksi mies oli Utsin maalla nimeltä Job; ja se mies oli vakaa ja hurskas, ja Jumalaa pelkääväinen, ja vältti pahaa.
1933/38
1 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
1992
1 Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.
Tässä sanat "VAKAA JA HURSKAS" on käännetty -> "nuhteeton ja rehellinen" sekä "kunnon mies ja rehellinen"
siellä Publikaani vertauksessa oli taas käännetty:
HURSKAAMPANA(1776) -> Vanhurskaampana(33/38) -> Vanhurskaana(1992)
Johtopäätös: Käännöstyössä sovelletaan sopivaa ajatusta, jolla kirjan oppi menisi kaupaksi viisaille ja ymmärtäväisille.
vanhurskas, teol. kielenkäytössä Jumalan ominaisuus, joka tarkoittaa oikeamielisyydessä ja pyhyydessä täydellistä. Pelastusopissa ihmisen vanhurskaus on kelvollisuutta Jumalalle.