Olen vapautuneempi neljän kaverini kanssa. Mutta jos houdun olemaan kahdestaan jonkun kanssa, olo on todella vaivautunut. Silloin en keksi mitään sanottavaa ja pitkä hiljaisuus hermostuttaa.
Katsos kun joukossa ei ole mitään kohdetta, jonka kanssa jutella. Asiani kuuluvat kaikille ystävilleni.
Täällä on varmaan monia, joilla asia on toisinpäin?
Katsos kun joukossa ei ole mitään kohdetta, jonka kanssa jutella. Asiani kuuluvat kaikille ystävilleni.
Täällä on varmaan monia, joilla asia on toisinpäin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sulla päällä joku rooli silloin kun olette ryhmänä koossa? kun kaikki eivät ole paikalla ja varsinkin kun olet kahden jonkun kanssa tuolta roolilta putoaa pohja pois etkä oikein tiedä miten pitäisi olla kun et uskalla olla oma itsesi?
Kyllä tuo tunne on varmaan monille tuttu, itsellänikin ollut vastaavia kokemuksia, vaikka yleensä olen enemmän lukossa ryhmässä.
Kai se riippuu siitä missä tilanteessa on tutustunut näihin ihmisiin, jos on tutustuttu ryhmänä niin voi olla vaikea luoda henkilökohtaista läheisempää ystävyyttä/kaveruutta.
Todennäköisesti teidän kaveruutenne haihtuu siinä vaiheessa kun ryhmä jossain vaiheessa hajoaa elämäntilanteiden muuttuessa.
Kuules nyt sitruuna. Ei ole mikään pakko puhua jos ei keksi sanottavaa. On ihan ok olla ujo ja lukossa ja vaikka mitä. Ei tehdä asioista epänormaaleja, kun ne eivät sitä ole.
Ihan fiksua on kun vaan sanot että nyt meikä meni kipsiin.
oon ihan samanlainen.en voi olla kenenkään kaa kahestaan ja jos oon niin enkeksi mitään puhumista. et arvaa, miten ihana on kuulla,et jollaki on samanlainen ongelma,ku oon luullu olevani ainutjollasemmonen on. sit jos joku sanoo mun seurassa et onpas tylsää, niin masennun siitä.mut kuen vaan keksi kunnon puhuttavaa ja semmonen smalltak tuntuu niin tyhmältä!mua inhottaa jos ihmiset puhuu keskenään ja mä en oo asioista selvillä...