mies yrittäjä, minä kotiäiti tällähetkellä 3:lle lapselle ja kahdelle miehelle. ruoat valmiina 2 kertaa/pv, asunto ilmainen apelle 5pv /vk, ei yksityiselämää enää, mikään ei riitä... kerran jo yh,en enää,yhden lapsen kanssa jo tarpeeksi hankalaa, kun eri isä, kuin muilla. ystäviäkin on, mutta onko samassa tilanteessa ketään? anna minulle pieni pala itsestäsi ja jaksan taas eteenpäin.
appiukko kalustoa, tilanne patti!
pipsa
62458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei. Kylläpä tuntui tutulta, mutta lisääppäs tuohon yhtälöön vielä maatila, anoppi sen apen lisäksi ja vielä poikamies lanko, ni jo soppa syntyy. Ja minä hyväkäs kun halusin mennä töihin koulutustani vastaavaan työhön = hoitotyö, ni hyvä tuli.
Pidin vain pääni ja kuljin töissä, mitä rutinaa tuli appivanhemmilta, huokaisin vain, ettäs eipäs se ukon ex- kään ole täällä kantturoita kaipailemassa ja hoivaamassa.Minä tuon taloon palkkapussin, ja ruoan, josta heillekin sopan keitän ja ommaa kortteeriaan remontoidaan, remppaan menivät minun lomarahat. kyllä tulee hiljaista.
Mutta mieheni ja minä pidämme yhtä, kyllä tämä tästä lutviutuu. Ja onhan lapsille hyvä, että mummila tulee tuohon pihalle, ei ole pitkä matka käymään, mutta asuvat omaa asuntoaan! Sitä minä odotan kuin kuuta nousevaa...
Lienenkö sitten huono miniä, kun tuon taloon rahaa ja siivoan ja ruoat laitan, kun anoppi on hienostisanottuna vähän väsynyt. Ei ole meillä tarvinnut tikkua ristiin laittaa, mutta motkottaa silti niistäkin muutamista kerroista, jos on lapsenlapsiaan joutunut muutaman tunnin katsomaan.
No kevättä kohti mennään, ja pikkupirtti valmistuu parinviikon sisällä... Ku vaan jaksas sinne asti...
Tsemppiä sulle ja koetetaan pitää häntä korkealla!
teille molemmille!! Itseäni stressaa suunnattomasti jo se,että anopin kanssa tarvitsee puhua (kuunnella samoja asioita..) joka ikinen päivä. HATUNNOSTO TEILLE JA PITÄKÄÄ PUOLENNE.
hu,huh,...miten sä jakSat kattoo oman perheen lisäks viel ape vanhempia..mul menis kyl hermo..jos kävisin tööissä ja joku motkottais,mä kyl saisin sellaset raivarit..noh,koita kestää hyvää vointia ja tsemppiä elämääs.5-lapsen äiti
moro!!
luvin kirjoituksesi mielenkiinnolla... Ja mielipiteeni on tämä: Parisuhteessa ei ole "palvelijaa" , joka tekee ruoan miehelleen, saatikka sitten appiukolle... Parisuhde vaatii kummankin panostusta, eikä pelkästään naisen... Eli suoraan sanottuna. Jos haluat viettää loppuiän miehesi kanssa, kannattaisi miettiä kolmannen osapuolen pois potkimista... Parisuhteeseen ei yksinkertaisesti mahdu kolmatta osapuolta... Ei kai sen nimi olisikaan "parisuhde"... Jatkoja..
Moi mulla vähän samanlainen tilanne kesti reilu 13 vuotta. Ei asuttu samassa talossa mut vierekkäin metsän keskellä. Meillä oli onneks oma talous jne. mut kaikki liikkumiset seurattiin ja kuinka moneen kertaan sain kuulla et et ole minkään arvoinen jne. vaikka kuljetin anoppia kauppoihin ja joka paikkaan. Meillä ei ollut minkäänlaista omaa elämää ja kun mies oli töissä en päässyt minnekkään kun ei ollut kun yksi auto. Tilanne muuttui n. puolitoista vuotta sitten kun mieheni veli joka asui kans naapurissa kävi mun päälleni ja hakkas mut meidän omassa pihassa vaikka olin juuri lähdössä töihin ja lapset olivat kaikki vieressä. Tilanne oli kauhea mutta ei niin pahaa ettei hyvääkään, tämän jälkeen lapset ei suostunut enää tuleen kotiin ja nyt olemme ostaneet talon kylältä ja olen saanut elää omaa elämää n. reilu vuoden ajan ja ihanaa on ollut.
Eli joskus tilanteet vaan vaatii suuria ratkaisuja mutta kyllä omaa elämää kannattaa vaalia ei me olla täälä kun kerran
ota vaan itteäs niskasta kiin..älä ihmees älä elätä muita..mulla on 5 lasta mies on kursseilla mä kotona..ei tulis mieleen apeja elättää..kirjottele mun sähköpostiin mistä päin [email protected]