Jeps....
14.2 -ystävänpäivänä mä luulin että se päivä ei olisi paremmin voinut onnistua. Olin koko koulupäivän rakkaiden ystien seurassa ja pidin hauskaa pitkästä aikaa, masentuneisuudelleni vastakohtana. Mun koulussa oli juhlat... no sitten sain puhelun viimeisellä tunnilla, että sä olet tosi huono ja surkea -nytpä pidetään ens viikolla palaveri: sä, sun vanhemmat, lkv matikanope. Olen aika huono matikassa (5), ja tiedän mun ongelmat todella hyvin, mutta opettajat ei usko että en oikeastikaan osaa, vaikka yritän. En tiedä edes että näkyykö se... en vaan millään osaa. Se on ollut samanlaista jokaisena vuonna -pelkoa siitä, jääkö yhden ainoan aineen takia luokalle. Viimeaikoina mä en ole paremmin kylläkään ees jaksanu yrittää. Tuntuu ettei musta ole mihinkään. Tämä "kriisipalaveri" pudotti mut kuitenkin tosi korkealta. Mä elin haaveissa, että kai mä sillä vitosella nyt läpi pääsen... en tiedä saanko ehdot, vai mitä. Nyt koko vkl olen stressannut, suunnitellut että teenkö itsarin vaiko en. Matikanopeni kun sattuu ihan tunnetustikin olemaan todella henkilökohtaisuuksiin menevä -myös se ois tulossa palaveriin. Olen puhunut hänelle mun oppimisvaikuksista, mutta se vaan "lyö lyötyä". ("mikä sua oikein riivaa?!! susta ei tule ikinä mitään!!") Olen hermona, en tiedä mitä teen. Vielä kun oon masentunut (enkä vain vähän...) Onko kellään vastaavia kokemuksia?? Tää on ihan kamalaa... :'( Viel ku oon tosi herkkä ja näin stressaantuneena alan varmaan pillittämään siellä läpikuulusteluissa. ;/
14.2 -ystävänpäivänä mä luulin että se päivä ei olisi paremmin voinut onnistua. Olin koko koulupäivän rakkaiden ystien seurassa ja pidin hauskaa pitkästä aikaa, masentuneisuudelleni vastakohtana. Mun koulussa oli juhlat... no sitten sain puhelun viimeisellä tunnilla, että sä olet tosi huono ja surkea -nytpä pidetään ens viikolla palaveri: sä, sun vanhemmat, lkv matikanope. Olen aika huono matikassa (5), ja tiedän mun ongelmat todella hyvin, mutta opettajat ei usko että en oikeastikaan osaa, vaikka yritän. En tiedä edes että näkyykö se... en vaan millään osaa. Se on ollut samanlaista jokaisena vuonna -pelkoa siitä, jääkö yhden ainoan aineen takia luokalle. Viimeaikoina mä en ole paremmin kylläkään ees jaksanu yrittää. Tuntuu ettei musta ole mihinkään. Tämä "kriisipalaveri" pudotti mut kuitenkin tosi korkealta. Mä elin haaveissa, että kai mä sillä vitosella nyt läpi pääsen... en tiedä saanko ehdot, vai mitä. Nyt koko vkl olen stressannut, suunnitellut että teenkö itsarin vaiko en. Matikanopeni kun sattuu ihan tunnetustikin olemaan todella henkilökohtaisuuksiin menevä -myös se ois tulossa palaveriin. Olen puhunut hänelle mun oppimisvaikuksista, mutta se vaan "lyö lyötyä". ("mikä sua oikein riivaa?!! susta ei tule ikinä mitään!!") Olen hermona, en tiedä mitä teen. Vielä kun oon masentunut (enkä vain vähän...) Onko kellään vastaavia kokemuksia?? Tää on ihan kamalaa... :'( Viel ku oon tosi herkkä ja näin stressaantuneena alan varmaan pillittämään siellä läpikuulusteluissa. ;/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Et kerro millä kouluasteella olet. Itse olen yläasteella opona ja ollut järjestämässä monia samankaltaisia palavereita. Tarkoituksena näissä palavereissa on löytää apua juuri sinulle, ei niinkään ristikuulustella tai saattaa tukalaan tilaan kuten itse kuvaat. Tapaaminen järjestetään siis juuri sen vuoksi että oma koulunkäyntisi saataisiin helpottumaan. Vanhemmat kutsutaan koolle, jotta hekin tietävät missä mennään ja saattavat osata kertoa syitä oppimisvaikeuksiisi, esim. onko niitä ilmennyt jo lapsuudessa. En tiedä oletko aikaisemmin ollut palavereissa, mutta jos et ole, niin älä turhaan jännitä tapaamista, se menee varmasti ihan hyvin. Kerroit matikan opettajasta, on kurjaa ja väärin jos hän menee henkilökohtaisuuksiin, onko koulussasi joku muu jolle voisit kertoa oppimisvaikeuksista, esim. opo tai luokanvalvoja? Voit kertoa luokanvalvojallesi luottamuksellisesti, että pelkäät palaveria ja et vähimmiten matematiikan opettajan läsnäolon vuoksi. Voit myös kysyä etukäteen mitä palaverissa jutellaan.
Ja jos koet olevasi masentunut niin koita hakea siihenkin nopeasti apua, esim. kouluterveydenhoitaja/joku opettaja/oma kaveri/perheenjäsen. Puhuminen auttaa aina! Ja muista että elämässä on paljon muutakin kuin koulu ja et ole ainoa joka kärsii oppimisvaikeuksista, omillanikin oppilailla on rutkasti todituksessa vitosia vaikka tekevät paljon töitä. Hakeudu jatkossa alalle jossa matikkaa et niin hirveästi tarvitse. Elämässä pärjää ilman matikkaakin. Kaikkea hyvää sinulle!
Moikka!
Varmasti se palaveri on vain sun omaksi parhaaksesi. Siellä on tarkoitus selvittää, miksi sulla on oppimisvaikeuksia ja miten jatkossa pitäisi menetellä, että pääset siitä matikasta läpi :) Uskon, että sulla on sen palaverin jälkeen paljon parempi olo, kun asiat saadaan selvitettyä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei kannata hirveästi stressata asioita, koska ilman stressiä on paljon mukavampaa :)
Kerroit, että olet suunnitellut itsaria ja olet masentunut. Sun kannattaisi varmaan yrittää tehdä jotain piristävää. Jos sulla on paljon rakkaita ystäviä, niin vietä enemmän aikaa niiden kanssa. En tiedä johtuuko masentuneisuutesi matikasta vai mistä, mutta yritä jotenkin selvittää se asia. Voin sanoa jälleen omasta kokemuksesta, että kannattaa puhua asiasta jonkun kanssa. En tällä välttämättä tarkoita mitään ammattiauttajaa, mutta jos sulla on joku todella rakas ystävä, jolle voit puhua kaikesta, niin sille puhuminen voisi auttaa sua tuossa masennuksessakin :)
Tsemppiä sulle ja nauti tulevasta keväästä! :)
Kiitti että vastasitte.
Laitoin juttua myös eräälle toiselle palstalle, mutta siellä ei voitu vastata asiallisesti. *huoh* kyllä tämä tästä... :P yritän vaan piristyä.... Pakko kai ottaa vain päivä kerrallaan.Toivotaan ettei tule ongelmia lisää...
Sulla ei ole tuon palaverin suhteen yhtään mitään stressattavaa. Jotkut opettajat voi olla ikäviä, mutta ne ei vaikuta loppujen lopuksi elämääsi yhtään vähää. Mun käsityksen mukaan oppilaan oma mielipide painaa ainakin peruskoulussa sen verran paljon, että jos oppilas itse vastustaa riittävän paljon luokallejättämistä, niin sitä ei tehdä. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Uskoisin, että sinun tilanteessasi on kyse opettajan aiheuttamista ongelmista, eikä sinusta lähtöisin olevista ongelmista. Oppiaksesi asiat tarvitset hyvää opetusta, etkä saa sitä nyt. Sinulle paremmin soveltuvassa opetuksessa saisit luultavasti itsestäsi irti vaikka mitä. Näin kävi esim. itselleni: yläasteelta lukioon siirryttäessä matematiikannumeroni nousi 6 -> 9, vain sen takia että sain minulle sopivaa opetusta!
Kannattaa muistaa myös se, että palaverissa käsitellään SINUA, ja ne ihmiset on siellä SINUA varten. Mun ymmärtääkseni voit ilmoittaa (etukäteen!) keitä haluat ja keitä et missään nimessä halua sinne paikalle. Jos kerrot, että et tule toimeen sen opettajan kanssa, niin jo se palaverin lähtöasetelma muuttuu täysin toisenlaiseksi.
Haluaisin sanoa vielä sulle sen, että sulla ei ole mitään hätää sen palaverin suhteen. Sun ei kannata alkaa lopettamaan elämääs tällasten pikkujuttujen takia, eikä tää ole edes stressaamisen arvonen. Onnea ja rohkeutta :-)!