onneton

puhukaa yhdessä miehesi kanssa asiasta.kannattaa puhua jonkun ulkopuolisenkin ihmisen kanssa.jonkun ystävän tai sukulaisen.itse olen kokenut että asiasta puhuminen yleensä selvittää omia ajatuksia.itse olen voimakkaasti aborttia vastaan.en halua kuitenkaan nyt moralisoida. kyllähän aina yllätysraskaus on todellinen yllätys ja siihen päälle vielä raskaus oireet.voit lohduttautua siihen että on normaalia itkeä kun on raskaana ja varsinkin kun se tuli yllätyksenä. monilla, jotka toivoivatkin raskautta saattaa tulla välillä epävarma olo.pärjäänköhän lapsen kanssa tai miten rahat riittävät.useimpia joskus pelottavat lapsen mukanaan tuomat elämän muutokset.kukaan ei myöskään ole valmis äidiksi.äidiksi ja isäksi kasvetaan lapsen myötä.pystytkö elämään itsesi kanssa jos teet abortin?miten se taaas sinuun vaikuttaisi? mitä poikaystäväsi on ajatellut asioista?sinun kannattaisi selvittää miten lapsen tulo vaikuttaisi tuloihin mitä saatte ja millä tavalla joudut velkojasi maksamaan.selvitä myös onko tilanne työpaikallasi muuttunut edellisen äidin jälkeen.työn antaja ei saa lain mukaan potkia raskauden takia pelolle.yleensä kun itselleni tulee epävarma olo koitan ottaa asiasta selvää esim.kirjoista, lehdistä tai netistä.auttaisiko jos ottaisit selvää sikiön kehityksestä, vauvanhoidosta ja abortin teosta.tieto voisi tuoda varmuutta päätöksen tekoosi.ei kukaan voi tulla teille sanomaan mitä teidän pitäisi tehdä.teidän täytyy itse päättää mikä on parasta.yritin tässä tuoda näkökantoja joiden avulla voisit miettiä ratkaisua.itse olen kokenut että lapsen kanssa pärjää aika vähällä rahalla.meillä on nyt vasta 6kk vanha poika,mutta ei se ole ihmeitä tarvinnut.enemmin olen kokenut tärkeäksi että mies on mukana lapsen ja kodinhoidossa mahdollisuuksien mukaan.meillä mies opiskelee ammattikorkeakoulussa ja minulla on toisen asteen tutkinto.olemme olleet opiskelun ohella välillä töissä.nyt olen äitiyslomalla ja aloitan syksyllä opiskelut ammattikorkeassa, jos pääsen sinne.minuakin välillä mietityttää rahatilanne ja miten saa töitä tai jaksaa opiskella,mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.itse tyytyväinen päätökseeni tulla äidiksi.ei maailma tähän kaadu.toivotan onnea päätöksen teossa.

hyvä,lue se aatoksella ja mieti,ennenkuin teet hätiköityjä ratkaisuja.
Voitko jutella asiasta jonkun muunkin kuin lapsen isän kanssa,se lievittäisi toivon mukaan ahdistusta.Älä nyt syyllistä itseäsi enempää,elämässä kun tapahtuu yllätyksiäkin.
Minä en sinua tuomitse,toivon,että harkinnan jälkeen pystyt tekemään ratkaisusi,oli se sitten mikä hyvänsä.Murhaaja et ole,vaikka aborttiin sitten päätyisitkin.
Haleja sinulle paljon vanhemmalta (35v),ja lämpimiä ajatuksia.

osaisinpa antaa sinulle taikasauvan tai taikoa valoa elämääsi. Ei kellään meistä ole oikeutta tuomita sinua, luin nuo edelliset ja niissä oli tuumattavaa sanomaa. Mutta jos lapsen pitäminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, eikä isäkään "lämpeä" ajatukselle-oletko keskustellut hänen kanssaan?- niin vaihtoehdoksi jäänee abortti. Tällä murhaaja-sanalla on nyt niin paljon nimitelty...et ole murhaaja, vaikka abortti olisi ratkaisusi. Kuka olisi ystäväsi, luotettusi, jolle voisit antaa taakkaasi kannettavaksi? Anna anteeksi, ajatus ei kulje yövuoron jäljiltä, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää. Uskon, että päätöksen tehtyä tietyllä tavalla helpottaa, kumminkin.

älä sitä mieti ootko murhaaja vai et.
MItä jos menisit johonkin vaikka terapiaan keskustelemaan ahdistuksestasi? itelläni oli semmonen tilanne, että olin seurustellut n.muutaman viikon kun tulin raskaaksi ja oli muitakin elämänmuutoksia. Mies on ollut työtön siitä asti kun muutettiin yhteen, itellänikin oli vaan määräaikainen työpaikka. Olin siellä sentään äitiysloman alkuun asti.
Olen nyt pienen pojan äiti, eikä todellakaan ole kaduttanut. Päädyin itse tekemään abortin vähän aikaa sitten, kun tulin uudelleen raskaaksi ja oli todella vaikea ratkaisu. Kannattaa miettiä tarkkaan, jos tuntuu abortti kovin vaikealta, että kannattaako sitä tehdä.

Juu, eiku aborttia tekemään ja mummoja potkimaan.

...oli sama tilanne tossa viitisen vuotta sitten ja olin silloin "vasta" 20 vuotta.
Asuntolaina otettu ja vasta saatu vakituinen työpaikka. Ja huomasin olevani raskaana, juttelimme mieheni kanssa ja tulimme siihen tulokseen että vielä ei ole lapsien aika.
Ja sitten mentiin tekemään se abortti.
Koskaan minua ei ole kavereideni ja tuttavieni seurassa kutsuttu murhaajaksi enkä ole koskaan tuntenutkaan itseäni murhaajaksi.

Täytän kohta 26 ja vieläkään en tunne että olisi vielä lapsien aika, tietysti jonkinlaista vauvakuumetta on mutta ei kuitenkaan vakavaa!

Eikä sinua kukaan tuomitse tai jos tuomitsee niin älä ota siitä stressiä, näitä kaiken maailman hörhöjä liikkuu joka paikassa. Sitä paitsi sinä et ole se murhaaja vaan se lääkäri joka tekee sen abortin!!!

Ollessani itse nuori tyttö (17v) ja uusi määräaikainen työpaikka vasta saatuna ja seurusteltuna noin alta vuoden huomasin olevani raskaana. Lapsen isä lähdössä sovittamaan vankeusrangaistusta (1v1kk).Varasin jo itselleni ajan sairaalaan ja kävinkin siellä kerran keskustelemassa ja sovittiin raskauden keskeytykseen aika. Mutta kun olin miettinyt lastani iltaan asti päätin pitää lapseni,ja työpaikallakin vaikka saivat tietää raskaudestani niin minut vakinaistettiin ja sain jäädä hyvin mielin äitiyslomalle.Tänä päivänä pokani on jo 21v ja joskus vain tulee mieleen että voi kamalaa jos en olisi saanut tutustua tähän poikaani.Eli en tuomitse sinua oli päätöksesi mikä tahansa.Halusin vain kertoa että asioilla on vain useimmiten tapana järjestyä itestään.Voimia sinulle päätökseesi = )