Kannattako nykymaailmassa enää ruveta opiskelemaan kääntäjäksi ja tulkiksi? Vieraiden kielten taidon jatkuvasti lisääntyessä, ei vain meillä, vaan myös ulkomailla, on kääntäjien ja tulkkien tarve vastaavasti vähentynyt.
Poikkeuksena ovat englanti ja meillä ruotsi.
Kannattaako kouluttautua varta vasten kääntäjäksi tai tulkiksi, jos tuleva työ onkin vaikkapa lähihoitajana toimimista?
Poikkeuksena ovat englanti ja meillä ruotsi.
Kannattaako kouluttautua varta vasten kääntäjäksi tai tulkiksi, jos tuleva työ onkin vaikkapa lähihoitajana toimimista?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eri Aasian kielten tulkeilla ja kääntäjillä on töitä enemmän kuin laki sallii.
EU tarvii isot kasat kääntäjiä ja tulkkeja. Luulisi esim. ranskan ja saksan hallitseville riittävän hommia sinnekin suuntaan.
EU:n vaatimukset ovat melkoisen suuret, joten ihan jokainen kääntäjäksi opiskellut ei sinne voi edes päästä.
Konekääntäminen paranee koko ajan. Kenties softa ei käännä Harry Potteria 95% tulevaisuudessa, mutta kylläkin tekniset dokut ja asiakirjat. Kääntäjän tehtäväksi tulee entistä enemmän koneen paapominen sen kääntäessä.
Siinä tuli Mairen sanomana suuri totuus.
Käännöskoneet kehittyvät jatkuvasti ja "kääntäjä" vain valvoo niitä. Tämä koskee muuten myös EU:ta, johon loppujen lopuksi päätyy muutenkin ani harva kääntäjistä.
Aikoinaan oli räätäleitä tai ainakin ompelijoita kylässä kuin kylässä.
Ei ole enää. Voihan kunnassa olla yksi sellainen. Nykyajan "räätäleitä" ja ompelijoita on pääosin vain vaatetustehtaissa, ja heitä on vain pieni osa siitä, mitä kyseisen ammattikunnan edustajia oli sanokaamme 50 vuotta sitten.
Nyt on vain kehitys paljon nopeampaa. Kuinka paljon tarvitaankaan kääntäjiä 20 vuoden kuluttua?
Tietysti tarvitaan vieraiden kielten taitoa, mutta sehän lisääntyy koko ajan, kaikkialla. Ei siinä tarvita kääntäjiä ja tulkkeja.
Kiina voi olla vielä yksi poikkeus. Sen taitajia meillä on ollut varsin vähän.
>Vieraiden kielten taidon jatkuvasti lisääntyessä, ei vain meillä, vaan myös ulkomailla, on kääntäjien ja tulkkien tarve vastaavasti vähentynyt.
>Poikkeuksena ovat englanti ja meillä ruotsi.
Sattuvasti todettu. Herra Ahlströmillähän oli tapana Ruotsissa asioidessaan käyttää englantia, etteivät paikalliset hyppisi nenille. Oliko sillä oma tulkkikin mukana. Herra Ahlströmin kotikieli oli tietysti suomenruotsi.
Opiskelijamäärät ovat alalla vähentyneet. Opintojen keskeyttäminen ja siirtyminen muihin aineisiin on yleistä.
Tysiä kursseja tuskin löytyy alan laitoksissa.
Pääsy on suhteellisen helppoa.
Mielestäni tämän keskustelun taso on sen verran alhainen etten jaksa puuttua kuin erääseen asiaan jonka voin tilastoin todistaa:
Vuonna 2003 Tampereen yliopistoon, Englannin käännöstieteeseen pääsi hakijoista 7,4%.
Vertailun vuoksi: Lääketieteeseen vastaava prosentti oli 13,3.
Muiden yliopistojen prosenteista en tiedä, mutta kuvittelisin ettei Helsingin yliopistoon ole ainakaan yhtään helpompi päästä.
Itse pääsin oppiaineeseen sisään vasta kolmannella kerralla. Joko minä olen harvinaisen tyhmä (3xlaudatur) tai sitten sinne vaan onkin SUHTEELLISEN VAIKEA PÄÄSTÄ.
Tänä vuonna englannin käännöstieteeseen mahtui tasan kaksi sivuaineopiskelijaa, sillä kurssit ovat niin täynnä.
Kun taas saksan käännöstieteeseen pääsee helposti, mutta porukka vähenee usein jo ekan vuosikurssin jälkeen. Itse vaihdoin pääaineeni aikoinaan siihen, mutta säälittävä paskanjauhaminen ja nöyryyttävä arvostelukulttuuri sai minut ottamaan hatkat ko. aineesta, tai no olenhan siinä näemmä kirjoilla vieläkin.
Tuohon on sanottava, että englanti on poikkeus. Sen kääntäjiä tarvitaan ja kiinnostusta on koulutukseen, joka on korkeatasoista, koska opiskelijatkin ovat sitä.
Toisin on laita muissa kielissä. Tuon mainitun laitoksenkin osalta muihin kieliin pääsy on helpompaa (se sanottakoon asiasta kiinnostuneille) ja on keskeyttämisiä. Näin ovat kertoneet asioista hyvin perillä olevat ja luotettavat lähteet.
Tuskinpa ne käännöstyöt ihan heti loppuu. Toisaalta esim. kielten opettajaksi kouluttautuminen ei liene kääntäjänkoulutuksen pohjalta kovinkaan kummoinen urakka, ja onhan kielen ammattilaisille muitakin töitä. Jos siis voi kuvitella tekevänsä jotain muutakin työtä kielten parissa kuin pelkkää kääntämistä tai tulkkausta, suurin osa opiskelusta ei varmasti mene hukkaan.
Voi kouluttautua tosiaankin opettajaksi, mutta niitä opettajia tulee jo muistakin tuuteista.
Se että pystyy menemään muihin ammatteihin, on jo toinen asia.
Tärkeää olisikin olla joustavasti työllistettävä ja avarakatseinen.
Eikö kääntäjän koulutus ole kuitenkin suunnattu vain määrättyyn ammattiin, nimittäin kääntäjäksi ja/tai tulkiksi?
Se on siis määrättyyn ammattiin suunnattu koulutus. Eikö sen pitäisi silloin muutenkin olla ammattikorkeakoulussa?
Kääntämisen ja tulkkauksen opinnot eivät ole mikään tiettyyn ammatiin tähtäävä putkitutkinto. Turun yliopiston sivuilla aiheesta kerrotaan näin: "Kääntäjän ja tulkin koulutus on monipuolinen, ja se antaa valmiudet hyvin monenlaisiin työtehtäviin. Tutkinnon suorittaneet ovat varsinaisen kääntäjän ja tulkin työn lisäksi sijoittuneet mm. markkinointi- ja myyntityöhön, toimistotyöhön, tuotekehitykseen, konsultointiin ja tutkijan työhön; yleensäkin työtehtäviin, joissa tarvitaan hyvää äidinkielen ja vieraan kielen taitoa sekä kansainvälisen viestinnän tuntemusta."
Varmaan on jokunen tuollainenkin tapaus. Riippuu nimenomaan siitä, mitä muuta on kielten ohella opiskeltu.
Olisi mielenkiintoista todeta, kuinka moni kääntäjänkoulutuksella on vaikkapa tuotekehittelijäksi valmistunut.
Useat luetelluista tehtävistä lienevät kuitenkin sihteerin tehtäviä, joihin valmistutaan myös sihteerin koulutuksella. Tosin kyseisilä henkilöillä on parempi vieraiden kielten taito, kuin normaalin sihteerin koulutuksen käyneillä.
Kyseisten sivujen tekijät saisivat tosin muuttaa tekstiä totuudenmukaisemmaksi muotoon: "Tutkinnon suorittaneita on ...".
Kääntämisen ja tulkkauksen vaihtoehtona ei todellakaan ole pelkkä pelleily sihteerinä. Vaihdetaan Turun yliopistosta Tampereelle, jonka sivuilla kerrotaan käännöstieteen opiskelijoiden sijoittumisesta työhön yksityiskohtaisemmin: "Käännöstieteestä valmistuneilla on monipuolisten viestintätaitojen, kulttuurientuntemuksen ja tiedonhakutaitojen ansiosta erinomaiset mahdollisuudet sijoittua kaikille työelämän alueille, joilla tarvitaan kulttuurienvälistä viestintää. Heitä työskentelee paitsi kääntäjinä ja tulkkeina myös mm. teknisen dokumentaation ja markkinointiviestinnän tehtävissä sekä toimittajina, tutkijoina, konsultteina ja kouluttajina."
Sitä paitsi se edellisessä viestissäni lainaamani virke, johon ehdotit muutosta, on täysin totuudenmukainen. Sehän sisältää kaksi maagista ämmää - muun muassa.
Se "myös mm." lienee huomattavasti alle 15 prosenttia.
Useimmiten niillä onkin muuta ko. alan koulutusta.
Ei ko. töihin kääntäjän koulutuksella mennä, ainakaan nykymaailmassa.
Muihin töihin tuskin edes pyritään kovinkaan ahkerasti, kun niitä kääntäjän ja/tai tulkin hommiakin löytyy. Miksi kukaan valitsisi käännöstieteen linjan, jos alan hommat ei kiinnosta? Filologiahan antaa laajemmat valmiudet kielten parissa työskentelyyn. Siitä huolimatta myös filologiassa sopivien sivuaineiden ja muiden opintojen puute rajoittaa työmahdollisuuksia erittäin tehokkaasti. Vastaavasti käännöstieteestä on mahdollista edetä vaikka mihin, kunhan valitsee sivuaineet huolella.
Järjen käyttäminen ei ole tässäkään asiassa kiellettyä.
Kuinkahan paljon kääntäjiksi (ja tulkeiksi) valmistuneita mahtaa olla "mm. teknisen dokumentaation ja markkinointiviestinnän tehtävissä sekä toimittajina, tutkijoina, konsultteina ja kouluttajina"?
Kyllä siihen sopii perustellusti eteen lyhenne "mm."
Kuten äskeisessä viestissäni totesin, käännöstieteen opiskelijat haluavat useimmiten työskennellä ensisijaisesti kääntämisen ja/tai tulkkauksen parissa. Filologia on niitä varten, jotka haluavat pääasiassa muihin hommiin. Jako on kuitenkin kaikkea muuta kuin ehdoton ja lopullinen, kuten opiskelijoiden työhön sijoittuminen osoittaa.
Lyhenne "mm." tarkoittaa, että osa on sijoittunut myös muihin kuin listassa mainittuihin työtehtäviin. Prosentuaalisen määrän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Aivan, ne haluavat pääosin tulkin ja kääntäjän työhön.
Näiden ammattien harjoittajien tarve vähenee jatkuvasti.
Siinähän se ongelma on. Silloin pitää valita muuta. Sitä muuta taas ovat valitsemassa filologitkin, usein paremmalla onnella.
Työmarkkinoilla on erittäin vähän merkitystä sillä, onko opiskellut filologiaa vai käännöstiedettä. Sivuaineet ratkaisevat pitkälti sen, millaisiin töihin otetaan ja millaisiin ei. Käännöstieteen linjaa voi hyvin verrata kielenopettajalinjaan - kummastakin saa "eritysvalmiudet" jossain tietyssä ammatissa toimimiseen, muttei kumpikaan sulje muita mahdollisuuksia pois. Ainoa tapa, millä ko. linjojen käyminen rajoittaa tulevaa työnsaantia, on se että erikoistumiseen vaadittavat opintoviikot on helposti jostain muusta pois. Se on kuitenkin jokaisesta itsestään kiinni, kuinka paljon opintoviikkoja haalii ja mihin ne opintoviikot käyttää.
Sellaisiin työtehtäviin, "joissa tarvitaan hyvää äidinkielen ja vieraan kielen taitoa sekä kansainvälisen viestinnän tuntemusta" tarvitaan myös paljon muuta kuin kääntäjän ja tulkin koulutusta.
Niin, sitä varten on sivuaineet että tutkinnon voi räätälöidä mieleisekseen. Kuinkahan moneen ammattiin pääsisi suorittamalla yliopistossa pelkän filologian opinnot?
Siinäpä se.
On substanssiaineita ja apuaineita; viimeksi mainittuihin kuuluvat kielet ja kääntäminen.
Kyllähän kieli ja jopa kääntäminen monesti sivuaineeksi kannattaa valita.
Miksi tuhlata siis opintoviikkoja kääntämisen opiskeluun (ainakaan pääaineena), kun on hyödyllisempiä substanssiaineita tarjolla?
Useimmille on tärkeää päästä mieluisaan työhön, joten pääaine valitaan pitkälti kiinnostusten mukaan. Harva haluaa kääntäjäksi tai tulkiksi palkankaan takia, se kun jää helposti alle 2000 euron. Ainakin itse teen ennemmin mielenkiintoista työtä ja elän niukasti kuin kituutan 8 tuntia päivässä jossain tylsässä paskaduunissa saadakseni ylimääräistä käyttörahaa.
Tärkeintä on, että sitä työtä (=kääntämistä) on edes saatavissa. Näin onnellisestikaan ei ole kaikilla.
Vakituisen työpaikan saaminen kääntäjänä on vaikeaa, mutta freelancerina töitä kyllä löytyy kaikille ammattitaitoisille jotka jaksaa aktiivisesti hakea niitä. Kaikki eivät tietenkään saa freelancereina läheskään yhtä "hyvää" palkkaa kuin vakituisessa työssä olevat, mutta kuten sanottu, monen mielestä on parempi tehdä sitä mistä tykkää ja pärjätä niukasti kuin vetää jotain paskaduunia, vaikka siitä maksettaisiin paremmin.
Poikkeuksen muodostaa tietysti kaikki hatuvatukielet, joita ei edes opeteta Suomessa eikä muutenkaan käytetä oikein missään. Joidenkin kielten kohdalla töiden saaminen voi myös vaihdella hyvinkin rankasti, mutta esim. englanti-ruotsi-saksa-ranska-venäjä-linjalla kaikki on kiinni omasta itsestään.
Ei pelkästään helposti, vaan yleensä alle 2000 euron kuussa.
Käytännön elämässä, työssä muilla aloilla, voi rahalle kyllä ilmestyä suurempi merkitys. Silloin voi helposti päästä tuon ylikin.