Eilen tv:ssä oli ohjelma, jossa keskusteltiin suvun salaisuuksista.
Ohjelmassa tuli selvästi julki, että kaikenlainen salaaminen on kova isku sille, jolta asia on salattu.
On surullista joutua elämään tietämättä isäänsä, vaikka äiti tietää. On myös surullista joutua elämään tietämättä sisarestaan, vaikka vanhemmat tietävät.
Tästä voi suoraan vetää ajatuksen siitä, onko AINA oikein synnyttää ja antaa adoptioon lapsensa. Varmasti näin menetellen jokainen lapsi/nuori joutuu jossain vaiheessa elämäänsä kokemaan ja käsittelemään sen surun, jota hylkääminen ja tavallaan asian salaaminen tuo tullessaan. Mikään ei olekaan kuten on luullut. Kumpikin ohjelmassa ollut sanoi, että se on erittäin paljon voimia vievä kokemus tämä elämänsä uudelleen järjestely.
Mistään ei voi etukäteen tietää, kestääkö lapsi/nuori tiedon adoptiostaan. Entä jos ei kestä?
Kenellä on vastuu, jos lapsi/nuori tekee itsemurhan kuultuaan asiasta tai myöhemmin? Onko se parempi vaíhtoehto kuin abortti? Vaikka ei itsemurhaan päätyisikään, monet heistä ovat erittäin epätasapainossa olevia ihmisiä koko ikänsä.
Sysätäänkö vastuu näin lapselle? Kun äiti ei pysty aborttiin eikä pitämään lasta, hän sysää "likaisen työn" lapselle, vuosien päähän...
Samoin käy, kun vanhinkolapsi synnytetään vain siksi, että halutaan kantaa vastuu, jota sitten ei kuitenkaan kanneta, vaan huostaanotto on edessä ja myöhemmin adoptio.
Ja millaista on elää valheessa? Mitä vaatii ihmiseltä salata menneisyytensä?
Tällaisia ajatuksia heräsi minulla, ohjelman jälkeen.
Ohjelmassa tuli selvästi julki, että kaikenlainen salaaminen on kova isku sille, jolta asia on salattu.
On surullista joutua elämään tietämättä isäänsä, vaikka äiti tietää. On myös surullista joutua elämään tietämättä sisarestaan, vaikka vanhemmat tietävät.
Tästä voi suoraan vetää ajatuksen siitä, onko AINA oikein synnyttää ja antaa adoptioon lapsensa. Varmasti näin menetellen jokainen lapsi/nuori joutuu jossain vaiheessa elämäänsä kokemaan ja käsittelemään sen surun, jota hylkääminen ja tavallaan asian salaaminen tuo tullessaan. Mikään ei olekaan kuten on luullut. Kumpikin ohjelmassa ollut sanoi, että se on erittäin paljon voimia vievä kokemus tämä elämänsä uudelleen järjestely.
Mistään ei voi etukäteen tietää, kestääkö lapsi/nuori tiedon adoptiostaan. Entä jos ei kestä?
Kenellä on vastuu, jos lapsi/nuori tekee itsemurhan kuultuaan asiasta tai myöhemmin? Onko se parempi vaíhtoehto kuin abortti? Vaikka ei itsemurhaan päätyisikään, monet heistä ovat erittäin epätasapainossa olevia ihmisiä koko ikänsä.
Sysätäänkö vastuu näin lapselle? Kun äiti ei pysty aborttiin eikä pitämään lasta, hän sysää "likaisen työn" lapselle, vuosien päähän...
Samoin käy, kun vanhinkolapsi synnytetään vain siksi, että halutaan kantaa vastuu, jota sitten ei kuitenkaan kanneta, vaan huostaanotto on edessä ja myöhemmin adoptio.
Ja millaista on elää valheessa? Mitä vaatii ihmiseltä salata menneisyytensä?
Tällaisia ajatuksia heräsi minulla, ohjelman jälkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.