Terveisiä kaikille monikulttuurisille perheille!
Olen lukenut tätä palstaa sen ilmestyttyä. Aina välillä törmään seuraaviin ajatuksiin.
1) Ulkomaalaiset miehet haluavat naimisiin/lapsia oleskeluluvan takia
2) Ulkomaalaiset miehet pettävät helpommin (?)
Varmasti näitä kommentteja esiintyy myös ns. kansan keskuudessa eikä pelkästään tällä palstalla. Se laittaa ainakin minut ajattelemaan.
Olen yhdessä ulkomaalaisen miehen kanssa. Olen onnellinen. Olen rakastunut. Suunnittelen hänen kanssa tulevaisuutta. Pitäisikö itsesuojeluvaiston kellojen soida, koska liian moni ennen minua on pettynyt vastaavassa tilanteessa?
Mielestäni on mahdollista, että olisin yhtä onnellinen suomalaisen miehen kanssa, jos sitä haluaisin. Tarkoitan tällä sitä, että eikö molemmilla suhteilla ole samanlaiset mahdollisuudet onnistua?! Tuntuu, että näin ei tunnuta ajattelevan.
Mitä olette siis mieltä, onko turvallisempaa ottaa Paavo Pohjanmaalta kuin Urho Ugandasta? Mistä sen tietää, kumpi lähtee ennemmin.. Miksi maailmassa täytyy edes puhua tällaisista asioista? Mihin katosi ikuinen rakkaus?
Olen lukenut tätä palstaa sen ilmestyttyä. Aina välillä törmään seuraaviin ajatuksiin.
1) Ulkomaalaiset miehet haluavat naimisiin/lapsia oleskeluluvan takia
2) Ulkomaalaiset miehet pettävät helpommin (?)
Varmasti näitä kommentteja esiintyy myös ns. kansan keskuudessa eikä pelkästään tällä palstalla. Se laittaa ainakin minut ajattelemaan.
Olen yhdessä ulkomaalaisen miehen kanssa. Olen onnellinen. Olen rakastunut. Suunnittelen hänen kanssa tulevaisuutta. Pitäisikö itsesuojeluvaiston kellojen soida, koska liian moni ennen minua on pettynyt vastaavassa tilanteessa?
Mielestäni on mahdollista, että olisin yhtä onnellinen suomalaisen miehen kanssa, jos sitä haluaisin. Tarkoitan tällä sitä, että eikö molemmilla suhteilla ole samanlaiset mahdollisuudet onnistua?! Tuntuu, että näin ei tunnuta ajattelevan.
Mitä olette siis mieltä, onko turvallisempaa ottaa Paavo Pohjanmaalta kuin Urho Ugandasta? Mistä sen tietää, kumpi lähtee ennemmin.. Miksi maailmassa täytyy edes puhua tällaisista asioista? Mihin katosi ikuinen rakkaus?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eihän suomalaisenkaan kanssa seurustellessa ensimmäisenä ajatella, että "jospa tämä ei sujukaan". Miksi niin pitäisi tehdä ulkomaalaisen kanssa ?
Itse olen juuri muuttamassa yhteen ulkomaalaisen mieheni kanssa. Jos joskus eroamme, se on sitten sen ajan murhe. Nyt nautin onnestamme täysillä !
on myös ulkomaalainen mies ja olemme yhdessä olleet 5vuotta ja meillä 2 lasta.en voi muuta sanoa kuin että kyllä noita naisten pettäjiä,hakkaajia jne.löytyy yhtälailla suomalaisistakin.ja onhan noita ulkomaalaisiakin jotka menevät naimisiin vain sen takia että saavat oleskeluluvan!omasta liitostani voin mainita että menimme avioon Islaminlain mukaan melkein heti kun tutustuttiin ja en ole katunut hetkeekään,pidin miehestäni silloin todella paljon,on hyvä sydäminen,rakastettava luonne,kun suuttuu niin ei lyö mutta ei kyllä puhukkaan :))) harvoin tappelemme.kaikkein mahtavinta tässä liitossa on se että päivä päivältä enemmän minä opin rakastamaan miestäni!meillä minä taidan muutenkin olla tuo kovin puhuttu arabiluonne,äkkipikainen,ja tulinen kun taas mies hiljanen,rauhallinen suomalainen :)))
Missä tapasitte ulkomaalaisen miehesi kanssa? Muutitteko sitten yhdessä Suomeen vai mikä oli kuvionne. Itse olen naimisissa arabimiehen kanssa, ja odottelemme hänen Suomeen tuloaan.
Olen sitä mieltä, että kysymys on enemmänkin kulttuurista tai sen yhteiskunnan säännöistä josta tullaan. Itselläni ja monilla tuttavistani on ulkolaiset miehet, eikä kysymys ole siitä ettemmekö olisi onnellisia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että onnemme perustuu siihen, että hyväksymme erilaisuuden ja erilaiset käyttäytymisnormit. Mikäli vaatisimme miehiltä täsmälleen samanlaista käytöstä kuin Suomessa on tapana eli viideltä kotona oloa ja kuudelta makaronilaatikon syömistä perheen kanssa jne. emme ehkä olisikaan enää naimisissa.
Ehkä avioliitto ulkolaisen kanssa vaatii taidon sulkea silmänsä oikeissa kohdissa.
Minulla on myös ollut tämän 17 avioliittovuoden aikana mahdollisuus vapaasti käydä ystävien kanssa ulkona, elokuvissa jne. Tosin uskottomuutta on meillä esiintynyt lähinnä vain miehen puolelta.
22 vuotta tuli täyteen afrikkalaisen mieheni kanssa. Kertaakaan ei ole erottu,tai oltu erillämme. Meillon 2 poikaa 15v ja 12 v. Ollaan asuttu Afrikassa, Ranskassa ja nyt täälä Suomessa 8 vuotta. Ollaan töissä, maksetaan asuntolainaa ja ollaan ihan tavallisia ihmisiä. Mieheni ei ole islamilainen. No, meillä on ehkä kakarat kovemmassa kurissa kun perussuomalaisten pennut.Oon kirjotellut aika paljon tonne rasismi-palstalle, mm. rasismista Afrikassa.
Mistä sen rasistipalstan löytää?
Täältä :Yhteiskunta ja sitte siitärasismi. Varo, on oikea uusnatsien pesäpaikka, saattaapi tulla paha mieli
jäi vaivaamaan, avioliitto on kompromissien tekemistä, mutta ihan mitä tahansa ei pidä sallia. Tarkoitatko silmien sulkemisella löperöä suhtautumista pettämiseen. Luepas vaikka kirja Karma, joka kertoo omaa karua kieltään ja yhden mahdollisen näkökulman monikulttuuriseen liittoon. Kirjan tekijä ( marianne Bäcklen ?)huomasi, että monikulttuurisissa liitoissa suomalaiset naiset hyväksyvät miehiltään sellaista käytöstä mitä eivät sallisi suomalaisilta miehiltä. Esimerkiksi pettämistä, ei kotitöihin osallistumista ...
Bäcklen huomasi myös sen kuinka monisyinen ilmiö rasismi on, monet naiset osoittivat esimerkiksi kiinnostusta hänen mieheensä yksinomaan tämän ihonvärin takia. " Karma" - kirja kertoo monikulttuurisista liitoista, joiden toisena osapuolena on useimmiten Jamaikalainen mies, kirjassa saavat äänensä kuuluviin miehet, naiset, jotka kuuluvat Bäcklenin lähipiiriin. Suosittelen lukemista!
todella suositeltavaa! Vaikka taas tietty se, ettei kaikkea voi yleistää!
saat jopa käydä leffassa?? sillä aikaa ku ukko juoksee huoraamassa??? ja suhde toimii koska sä tiiät olla odottelematta makaronilaatikon kanssa... äijälläs on varmaan kissanpäivät mut tyydyt sä oikeesti tohon? kyl varmaan monelle suomipojalleki kelpais tollanen kohtelu... mut joustaisit sä sille tolla tavalla?
Vastauksia kommentteihinne tässä. Olen lukenut myös Backlenin kirjan, joka on mielenkiintoinen, vaikkakaa mieheni ei ole afrikkalainen eikä arabi eikä muslimi vaan ihan tavallinen eurooppalainen. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että avioliitoissa on pakko joustaa puolin ja toisin, ketään ei voi omistaa. Myöskin suomalaisisten kesken. Erona on ehkä se, että suomalainen mies lähtee helpommin avioliitosta kävelemään kuin eurooppalaiset. Heille perhe on kuitenkin kaiken perusta. Hei haloo te ette voi väittää etteikö uskottomuutta esiintyisi kaikkialla, toisissa kulttureissa se on vaan ehkä normaalimpaa kuin Suomen luterilaisuuteen perustuvassa. Ja mitä siihen makaronilaatikkoon tulee, sille joka siihen viittasit, luit varmaan viestini väärin. Meillä sitä nimenomaan ei harrasteta. Siis minusta myös suomalaiset (huom! sekä miehet että naiset) ovat ihan samalla tavalla uskottomia kuin ulkolaisetkin, mutta joissakin kulttuureissa tämä tapa on vain hyväksyttävämpi ja perheestä ei kuitenkaan luovuta.
En kuitenkaan väitä, etteikö uskottomuus aina kosksisi, ainakin kun sen kokee eka kerran. En vain tiedä millä se nykymaailmassa vältetään jollei halua naimisiin vaikkapa lestadiolaisen kanssa.
Minua ainakin nykyinen, eli ei-suomalainen mieheni on kohdellut paljon paremmin kuin yksikään kohdalleni sattunut supisuomalainen ex-poikaystävä. Siksi häneen lankesinkin. Olemme kihloissa, yksi lapsi, asumme yhdessä Suomessa. Ei ole vielä tarvinnut pettyä. Tai ehkä mun kohdalle sitten sattui harvinaisen surkeat exät...
sekä Suomeen...
eli en todella myöskään usko että vain se että on ulkomaalainen tai tietyn kulttuurinen mies pystyy määrittämään sen miten onnelliseksi liitto muodostuu.. Väittäisin jopa, että minun avioliitossani kovimmalla on ollut mies, joka muutti perässäni Suomeen ja joutuu asumaan täällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tosin mieheni on euroopasta, protestantti ja valkoinen, joten moni "ongelma" on ehkä jo sillä väistetty, mutta...
Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joten kummastakin se on kiinni!!
Ympäristö luo tiettyjä edellytyksiä ja riippuu näistä kahdesta miten he pystyvät niiden kanssa elämään!
Se vaan on niin YKSINKERTAISTA että tummat kasvatetaan erilailla...nainen ei ole yhtä arvokas ihminen ja naisia yleensä saa olla monta yhellä miehellä ym.Minulla on kaksi ystävää jotka ovat olleet tumman kanssa(toisella oli mies Afrikasta toisella Irakista)..toinen teki lapsen...jäi yksin kun vasta raskausaikana selvisi että mies haluaa oikeutensa moniin naisiin kun on kuulemma siihen kasvatettu.Nainen lähti.Toinen ystävä tuli raskaaksi mutta mies pakotti aborttiin,hillui viikonkin kerralla pois..monia öitä ym kertomatta missä on ja suuttui kun sitä kotiin palatessa kysyttiin.Suhde kaatui naisen alistamiseen ja yöllisiin reissuihin ties missä.Taas kerran kummankin näiden suhteiden alussa miehet tiesivät mitä vaalea nainen haluaa kuulla ja vannoivat uskollisuuttaan kunnes nainen oli rakastunut eikä voinut miestä enää noin vain jättää.
Mun afrikkalainen mies (kohta 22v yhdessä) on kasvattanut molemmat meidän pojat 15 ja 12 ihan kunnon miehix. Aika kovalla kurilla. Ja mää oon sitten se pehmeempi puoli.Minua ei ole alistettu koskaan. Mieheni ei olekkaan islamilainen.
Eipä ole totta ollenkaan nuo juttusi. Afrikkalaisen mieheni mielestä naiset ovat viisaampia kuin miehet ja hän on usein surkutellut sitä, kuinka maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos naiset olisivat aikaisemmin päässeet asioista päättämään.
Koskaan en ole tuntenut itseäni arvostetummaksi ja onnellisemmaksi kenenkään ihmisen kanssa kuin näinä vuosina rakkaani kanssa.
Mieheni odottaa pian syntyvää lastamme ihan yhtä paljon kuin minäkin eikä varmasti petä tai jätä minua.
Kusipäisiä miehiä tietenkin löytyy joka maasta. Jos ystäväsi ovat tällaiset miehet joskus itselleen valinneet, niin itsepä ovat itselleen hautaa kaivaneet.
Jos Paavo Pohjanmaalta pettää tai hakkaa, siitä ei nosteta numeroa. Sen sijaan jos Urho Ugandasta tekee niin, kaikki ugandalaiset miehet ovatkin yhtäkkiä suomalaisten mielestä vaarallisia.
Jos Paavo Pohjanmaalta matkustaa Ugandaan, avioituu, pettää ja hakkaa, niin eiköhän ugandalaisten mielestä tämä ole selvä merkki siitä että Suomessa on vallalla naistenhakkauskulttuuri ja uskottomuus.
Epäoikeudenmukaista yleistystä kummassakin tapauksessa.
Olit todellakin sanonut viisaasti. Yleistystä todellakin. Vaikka itse en halua yleistääkään laajasti niin pohdinpa vaan itsekseni, että jos olisin suomalaisen miehen kanssa niin tulisiko pohdittua näitä samoja juttuja.
Silmiin pistävää on, että ulkomaalaisesta, joka on islamilainen puhutaan aina islamilaisena. Tarkoitan tällä, että ei islamilaisetkaan kaikki ole moskeijassa käyjiä yms. Mielestäni äärimuslimimit ovat täysin eri juttu ja heillä käytökseen vaikuttaa myös uskonto. Pitäisikö meistä suomalaisistakin alkaa puhumaan luterilaisina, jos ulkomaalainenkin on yleisesti muslimi/islaminuskoinen? Kuvaisiko luterilainen meitä? Mielestäni ei..
Tämä siis ihan yleisenä pohdintana. Vaisnavalle pointsit järkeilystä:)!