Tuli mieleeni taas tuollainen typerä asia ja aloinkin pistämään sitä tähän palstalle.(saan kai moitteita, mutta väläkö sillä)
Oletteko huomanneet kuinka useissa iskelmälaulujen sanoituksissa mainitaan sateenkaari ja sateenkaarenpää myös.
Meninpä kerran leikkimielellä kysymään yhdeltä minua viisaammalta henkilöltä, kuinka tuonne sateenkaarenpäähän pääsee?
Sain yhtä tökerön vastauksen kuin oli kysymyksenikin: "Mene kesällä metsään ja kun näet punaisen kärpässienen, maistele ja herkuttele, eikä kauaakaan kun olet löytänyt oman sateenkaarenpääsi.
Täällä on ollut niin hiljaista, että ajattelin että minunkin aloitukseni mahtuvat sivulle.
Oletteko huomanneet kuinka useissa iskelmälaulujen sanoituksissa mainitaan sateenkaari ja sateenkaarenpää myös.
Meninpä kerran leikkimielellä kysymään yhdeltä minua viisaammalta henkilöltä, kuinka tuonne sateenkaarenpäähän pääsee?
Sain yhtä tökerön vastauksen kuin oli kysymyksenikin: "Mene kesällä metsään ja kun näet punaisen kärpässienen, maistele ja herkuttele, eikä kauaakaan kun olet löytänyt oman sateenkaarenpääsi.
Täällä on ollut niin hiljaista, että ajattelin että minunkin aloitukseni mahtuvat sivulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en vain muista mitä minun piti kirjoittaa.
Täällä on niin etova lemukin...
Jokapäiväisen elämäni todellinen sato on jotenkin yhtä tavoittamatonta ja vaikeasti kuvattavaa kuin aamun tai illan värisävyt. Se on tähden hitunen tai sateenkaaren pala, jonka olen saanut kiinni.
- Henry David Thoreau
sateenkaari mainitaa kyllä aika usein lauluissa, mutta se on sanana niin kaunis ettei mikkää ihme.
sie liena kysyit sateenkaarta väärältä henkilöltä, surullista. mutta älä lakkaa kysymästä, sillä tuo on hyvä kysymys.
täs kerran vuosii sitte,eräänä kuumana elokuun illan alkaes hämärtyy,istuin pihalla lempi korituolissa raukeena päivän töistä.
aurinko oli melkee laskenu,taivaan ranta oli kauneimmillaa punaisena hehkuna,pellot oli sängellä kun vilja oli korjattu,ei kuulu ennää niitokonneenkaa eikä lintujenkaan ääntä,on hiljaisuus, niin mahtava näky ja ilman ääntä?
mie tunsin kummallisen rauhan itessäin, tiesin näin tuntuvan viimeisenä päivänä.aurinko laskemassa lämpimän työntäytteisen päivän jälkeen ,kaik on tehty mitä pitikin, on ikuisen levon aika.
se oli aivan mahtava tunne,jonka luonto näytti minulle,mie ko en ossaa tuota kaunokirjallisuutta, niin en pysty kuvaamaan sitä tunnelmaa mikä se oli, mutta luulen jonkuu muunkin kokeneen sammaa.
tämä mäni vähä satteenkaaren tuolle puolen, mutta kuuluu niihin luonnon näkymiin kute sateenkaariki.
heippa taas.