Ongelmana on avomieheni alkoholin käyttö.Hän käy viikot töissä ihan kunnolla eli ei siinä ongelmaa.Viikonloppu kun koittaa hän tekee ihan mitä vaan saadakseen alkoholia.hÄN ON HERMOSTUNUT JA TIUSKII MINULLE.Joskus useinkin käymme vkonloppusin baarissa mutta mies ei voi lopettaa yhteen päivään vaan jatkaa putkeen joka pahimmassa tapauksessa jatkuu sunnuntaihin.Joskus hänellä tekee niin paljon alkoholia mieli että häviää johonkin eikä ilmota missä on.Jos soitan hän ei vastaa ja minun on joskus käytävä lähibaareissa katselemassa näkyykö miestä.Hän on myös joskus väkivaltainen kännissä ja lyö minua ja aamulla on katuvainen eikä ymmärrä itseään.Hän on aina krapulassa valmis lopettamaan juomisen mutta kun asiasta puhutaan myöhemmin hän ei ota asiaa vakavasti vaan syyttää minua ties mistä.Olen vain yrittänyt auttaa ja itseni mielestä olen hyvinkin ymmärtäväinen.Hän myös joskus sekoaa ja uhkaa jättää minut vaikka olisi edellisenä päivänä sanonut vaikka mitä kilttiä eli välillä tuntuu että hänellä olisi kaksi persoonaa.Yhtäkkiä hän on kiihtynyt ja voi hetki mennä niin oma itsensä...En ymmärrä.Mitä pitäisi tehdä?
Juoppohulluko?
Huolestunut
6976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tilanne ei ole avomiehesi kohdalla aivan kunnossa, hälyttävää käyttäytymista ja avun tarve mitä ilmeisin. siinä vain ongelma, miten avomiehesi itse ymmärtää tilanteensa ja onko valmis hakemaan apua. sitähän hän saisi vaikkapa työterveyshuollosta, tai hakeutumalla jonkun esim psykologin tai vaikkapa a-klinikan hoitajan juttusille.
tuo väkivaltainen käytös huolestuttavaa. aiotko jaksaa kuinka kauan? anteeksi antamalla jatkuvasti tilanne tuskin muuttuu. mieti myös omaa jaksamistasi tulevaisuudessa. käy itsekin juttelemassa asiasta jonkun kanssa.
vaikka sinä tekisit mitä.niin miehesi riippuvuus tuskin alkoholiin katoaa.joten älä pilaa omaa elämääsi.tämä on totuus
Suhtellisen "normaalia" alkoholismia, näin se menee viikonloppujuopoilla.
Lipeämisen vaara on olemassa pitempäänkin juoppoputkeen. Ilmeisesti työasiat toistaiseksi jarruttaa juopottelua.
Kymmenissä tuhansissa suomalaisissa perheissä ja suhteissa tälläinen alkoholin käyttö on tavallista.
Äkilliset vihamielisyys kohtaukset ovat normaalia alkoholistin mielenheilahduksia, johtuen tressistä ja väsymyksestä jota juominen aiheuttaa.
Työviikko ei riitä toipumiseen rankasta viikonlopusta, kun tulee jo uusi viikonloppu päälle..näin aivot ja keho on jatkuvassa tressitilassa. Kuukauden selvänä olo täytyisi saada ensin aikaan, sitten vasta asiasta voisi järkevästi alkaa keskustella.
Alkoholista voi päästä eroon ja pääseekin, mutta kynnys lopettamiselle voi olla korkea.
Koskaan ei pidä lopettaa yrittämistä, aina vaan uudestaan ja uudestaan. Jonain päivänä tulee hetki ,"ettei tämä voi näin jatkua"
Jotkut eivät ole päässeet viinasta eroon kuin vaihtamalla vaimoa ,autoa, asuntoa ja paikkakuntaa...valitettavasti alkoholistin epänormaalin sielunelämän taustalla on yleensä muutakin kuin viinanhimo. Sen oivaltaminen voi olla vaikeaa jopa mahdotontakin.
Joidenkin täytyy käydä "pohjalla" ennekuin tahto toipua syntyy. Se on rankka kokemus,josta ei henkisesti toivu koskaan...jos selviää hengissä!
Itse olen taistellut alkoholismia vastaan, vuosikymmenet, selvänäolojaksoja jää kaipaamaan, ja niihin pyrkii uudestaan.
Ota tavarasi tai pistä ukko pihalle siihen ei muu auta.Tiedän tilanteen.Aina pelko takamuksessa mitä on tulossa.Se parantuminen pitää lähetä itestään muitten puhuminen ei auta.Se ei koskaan muutu.
Katkeria neuvonantajia kyllä riittää...jokainen tekee silti omat päätöksensä!
Miehesi on alkoholisti. Pikkasen on edelleen normaalissa elämässä kiinni, koska on työpaikka, puoliso ja kotikin vielä...
Jos haluat asiasta muutakin keskusteluseuraa kuin tämän palstan kirjoittajat, tässä auttavien tahojen yhteystietoja
http://tukiasema.net/auttajat.asp
Jaksamista sinulle!