Lääkärit rikkovat tieten tahtoen potilaslakia, sen 6§.
Siinä siirretään dementoituneen tai muuten itseään puolustamaan kykenemättömän potilaan itsemääräämisoikeus lähimmälle omaiselle tai edunvalvojalle.
Jos omainen/edunvalvoja on eri mieltä lääkärin kanssa potilaan parhaasta lääkityksen ym hoidon suhteen, ei lääkäri saa tehdä tämän tahtoa vastaan.
Meidänkin sairaalassa lääkäri vain vouhottaa että lääkäri se määrää eikä välitä vähääkään omaisten tahdosta.
Miksi lääkäri saa rikkoa näin vain rangaisematta ihmisen perusoikeuksia?
Siinä siirretään dementoituneen tai muuten itseään puolustamaan kykenemättömän potilaan itsemääräämisoikeus lähimmälle omaiselle tai edunvalvojalle.
Jos omainen/edunvalvoja on eri mieltä lääkärin kanssa potilaan parhaasta lääkityksen ym hoidon suhteen, ei lääkäri saa tehdä tämän tahtoa vastaan.
Meidänkin sairaalassa lääkäri vain vouhottaa että lääkäri se määrää eikä välitä vähääkään omaisten tahdosta.
Miksi lääkäri saa rikkoa näin vain rangaisematta ihmisen perusoikeuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pitäskö omaisen saada määrätä mitä lääkkeitä potilaalle annetaan. Eiköhän ole parasta että lääkärit päättää hoidosta, mutta tietysti potilas pitää huomioida ja omaisetkin, ellei siitä ole potilaalle haittaa.
Voisit vähän kerota tarkemmin minkälaisesta tapauksesta on kyse.
Eiköhän ole parempi niin, että koulunsa käynyt lääkäri hoitaa ne lääkäröimisjutut ja edunvalvoja (omainen tai ulkopuolinen) potilaan rahajutut, niinkuin edunvalvonnassa on tarkoitettu. Edunvalvonta ei todellakaan tarkoita potilaan hoidosta päättämisen siirtymistä omaiselle tai ulkopuoliselle! Kyllä olisi pähkähullu ajatuskin. Edunvalvonta on potilaan omaisuuden hoitoon liittyvien päätösten tekemistä, ei sitä, jätetäänkö meidän mummulta sydänlääkkeet kokonaan pois vai ei.
Ei ne turhaan vouhota, että lääkäri määrää sairaalassa. Mieti vähän. Taitaa lääkäri pitää tämänkin kirjoittajan omaisen paremmin elävien kirjoissa kuin mihin kirjoittaja pystyisi.
Lääkäri päättää lääkityksestä ja hoidosta dementoituneekin kohdalla. Omaisille voi olla rankkaa, jos jokin hoito tai lääkitys lopetetaan, mutta ne päätökset lääkäri tekee pelkästän lääketieteeseen perustuen, ei tunteeseen niinkuin omaiset. Joskus jokin hoito tai lääkitys ei enää tuota tulosta, eikä kannata potilaan kohdalla. Toisaalta joskus taas määrätään rankkojakin hoitoja, vaikka omaiset toivovat vain, että pitkään kärsinyt vanhus nukkuisi pois ja tuskat loppuisivat. Ikuinen ristiriita on tunteiden ja kliinisen tiedon kesken. Jos asiallisesti haluatte keskustella lääkärin kanssa, niin hän selittää ja perustelee päätöksensä. Usein vain omaiset ovat lääkäriltä kysyessään sellaisessa mielentilassa, että asioita tivataan kiroillen ja kitapurjeet punaisina - lääkärikin on vain ihminen ja ansaitsee normaalin kohtelun. Tässä pätee se, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Se, että olet valittu dementoituneen vanhuksen holhoojaksi, ei anna sinulle oikeutta puuttua lääkärin hänelle antamaan hoitoon. Eiväthän vanhemmatkaan voi suurissa määrin puuttua lapsensa hoitoon. Kauheaksi maailma meniskin, jos hoito vain valittaisiin ja lääkäri toteuttaisi kaikki pienetkin maallikoiden oikut.
Hoitoon liittyvistä asioista ja linjauksista tekee aina päätöksen lääkäri, ja pelkästään lääketieteellisestä näkökulmasta.
Potilaalla, tai hänen ollessaan "estyneenä" eli oikeustoimikelvottomana lähimmällä omaisella / potilaan aiemmin ilmaistulla tahdolla / edunvalvojalla, on lähinnä lopulliseen toteuttamiseen liittyvä "kyllä vai ei" -valta.
Siis jos lääkärin mielestä antibiootti on tarpeen, niin lääkäri valitsee antibiootin ja potilas voi valita, ottaako hän hoidon vai ei. Jos potilas ei ota hoitoa, niin se on hänen ongelmansa.
Lähimmällä omaisella tai edunvalvojalla on periaatteessa tuo sama mahdollisuus päättää, aloitetaanko jokin hoito vai ei, ja tietyin edellytyksin myös että lopetetaanko jonkin tietty hoito. Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta valita mitään tiettyä hoitoa, taikka vaatia hoitamista jollakin tietyllä tavalla, koska silloinhan he syylistyisivät laittomaan lääkärintoimen harjoittamiseen.
Olen pahoillani, jos asia on kohdallasi tuottanut epäselvyyksiä. Asian pitäisi olla yksiselitteinen, ja olisi tietysti toivottavaa että asiallisesti keskustelemalla asiat selviäisivät myös hoitavan henkilökunnan kanssa.
Niin kauan kuin olet täysipäinen voit aina itse valita lääkärisi ja hoitosi.
Sama oikeus siirtyy suoraan dementoiuneen henkilön puolesta hänen lähiomiselleen/edunvalvojalleen.
Lue sinäkin ihan rauhassa tätä Potilaslakia, niin sinäkin opit että näin on asia.
Tämä laki on tehty juuri lääkärien mielivaltaa vastaan kun kysymyksessä on dementoitunut tai muuten itseään puolustamaan kykenemätön henkilö.
Siis Potilaslain tarkoituksenakin on vähentää lääkärin mielivaltaa ja ylivaltaa puolustuskyvytöntä ihmistä kohtaan ja antaa vata lähiomaiselle/edunvalvojalle.
POTILASLAKI 6§.
Tässä laissa ei ole tulkitsemisen varaa, vaikka lääkärit kovasti sitä kiertää ja kovasti omaista kiusaa.
Tuo alla oleva pykälähän nimenomaan antaa harkintamahdollisuuksia. Tavoitteena on aina selvittää, mikä on taikka olisi ollut kyseisen potilaan oma tahto asiasta. Mikäli tämä jää epäselväksi tai asiasta saadaan ristiriitaista tietoa, on potilasta hoidettava niin kuin lääketieteelisesti perustellen on parasta.
Myöskään tuo mainintasi, että potilas saisi itse valita lääkärinsä ja hoitonsa, ei tarkaan ottaen pidä paikkaansa. Kuten aiemmin kirjoitin, potilas saa valita ottaako hän jonkin tietyn läkärin ehdottaman hoidon vai ei. Mikäli muita lääketieteellisesti perustelavissa olevia päteviä hoitokeinoja on olemassa, voi lääkäri seuraavaksi esittää jotakin niistä. Sen sijaan mikäli potilas esittää itse hoitokeinoa, joka ei ole lääketietelisesti perusteltavissa, niin sitä lääkäri ei voi eikä saa toteuttaa.
Esimerkiksi terveyskeskus- tai sairaalaoloissa potilaan mahdollisuus valita lääkärinsä on hyvin rajallinen. Omalääkärijärjestelmnissä omalääkäriä voi tyyppillisesti vaihtaa kerran, mutta jatkuva vaihtaminen ei ole mahdollista. Tietysti potilas voi aina omalla kustannuksellaan hakeutua yksityisen tereydenhuollon piiriin, jolloin hän voi huomattavasti paremmin päättää kenen lääkärin potilaaksi haluaa. Julkisen terveydenhuollon puolella tällaista mahdollisuutta ei juurikaan ole, eikä tuo laki sitä edellytäkään.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
6 §
Potilaan itsemääräämisoikeus
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
Tapauksissa, joita 2 momentissa tarkoitetaan, tulee hoitoon saada potilaan laillisen edustajan taikka lähiomaisen tai muun läheisen suostumus. Laillisen edustajan, lähiomaisen ja muun läheisen tulee suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa. Jos laillinen edustaja, lähiomainen tai muu läheinen kieltää hoidon antamisen tai hoitotoimenpiteen tekemisen potilaalle, potilasta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä suostumisesta kieltäytyvän henkilön kanssa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. (9.4.1999/489)
Potilaslaki 6§ on harvinaisen selvä kaikille muille paitsi lääkäreille, jotka eivät sitä noudata.
Siis sinulla normaalipäisenä ja kykyisenä on oikeus valita pois lääkäri ja hoito jos et niistä pidä ja ne ovat mielestäsi sinun terveyttäsi huonontavia.
Tätä kutsutaan ihmisen perusoikeudeksi ja pakkohoitoa sinulla ei ole.
Ei edes dementoituneena.
Kun et itse pysty puoliasi pitämään, pitää lähiomainen tai edunvavoja puoliasi huonoa hoitoa vastaan ja sen antajaa lääkäriä vastaan.
Tämä Potilaslaki 6§ siirtää dementoituneen ihmisen oikeuden määrätä itsestään lähiomaiselle tai edunvalvojalle.
JA LÄÄKÄREITTENKIN ON TÄTÄ LAKIA NOUDATETTAVA.
Lääkäri voi tietenkin kieltäytyä yhteistyöstä omaisen tai edunvalvojan kanssa, mutta silloin hän rikkoo lakia.
Lääkäri ei ole itsevaltias potilaansa kanssa vaan potilas tai tämän edustaja PÄÄTTÄÄ mitä hoitoa otetaan, ja lääkärin on tehtävä yhteistyötä.
On se kumma, että koko ajan yritetään lääkäria vapauttaa laien noudattamisesta.
Siis jos lähiomainen kieltää hoidon antamisen itseään puolustustamaan kykenettömälle läheiselleen, on lääkärin hoidettava potilasta tavalla, jonka lähiomainen voi hyväksyä.
Ja tämä siksi että potilaan ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS ON SIIRRETTY LÄHIOMAISELLE/EDUNVALVOJALLE.
Miten ihmeessä tämä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vai halutaanko tämä tahallaan ymmärtää väärin?
Lääkärit on saatava kuriin.
Rautalangasta väännettynä lääkäri tarjoaa mielestään parasta hoitoa, joka joko otetaan vastaan tai ei oteta vastaan, mutta omaiset eivät valitse itse hoitotapaa.
Potilaslain yhtenä tausta-ajatuksena on/oli poistaa etenkin vanhempiin lääketieteenharjoittajiin iskostunutta paternalismia, mutta ei suinkaan luoda mitään julkista lääkintävalintataloa.
Jos tarjotaan pullaa, voi ottaa tai olla ottamatta.
Jos tarjotaan pullaa tai munkkia, voi ottaa pullaa tai munkkia taikka olla ottamatta.
Jos etc.
Ehdotuksen jostain hoidosta voi tehdä lääkärille ja lääkärin sitä tulee harkita ja perustella mahdollisesti epäävä päätös.
Kun kyseessä on 2.momentin tapaus on potilaan ensisijainen etu määräävä ja tämän määrittelee lääkäri omaisia kuultuaan. Kehitysvammaista lasta ei jätetä kuolemaan vain koska vanhempia ei ns. nappaa.
Dementoituneen vanhuksen hoitoa ei lopeteta vain perikunnan varojen säästämiseksi jne. Pääsääntönä on noudatettava elämän säilyttämistä ja sen laatua parantavaa hoitoa.
Eihän tuossa pykälässä ole sinänsä mitään vaikeaa. Vaikka Taikapipari juuri tuossa edellä tiivisti asian erinomaisesti, kommentoin hieman lisää:
"Siis sinulla normaalipäisenä ja kykyisenä on oikeus valita pois lääkäri ja hoito jos et niistä pidä ja ne ovat mielestäsi sinun terveyttäsi huonontavia."
Kyllä, nimenomaan. Valita POIS. Ei valita hoitoa.
"Kun et itse pysty puoliasi pitämään, pitää lähiomainen tai edunvavoja puoliasi huonoa hoitoa vastaan ja sen antajaa lääkäriä vastaan."
Kyllä, nimenomaan. Pitää puoliaSI. Ei omaisen puolia.
"Lääkäri voi tietenkin kieltäytyä yhteistyöstä omaisen tai edunvalvojan kanssa, mutta silloin hän rikkoo lakia."
Lain mukaan yhteisymmärrykseen tulee pyrkiä, mikäli se on mahdollista. Aina näin ei ole, jolloin hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
"Lääkäri ei ole itsevaltias potilaansa kanssa vaan potilas tai tämän edustaja PÄÄTTÄÄ mitä hoitoa otetaan, ja lääkärin on tehtävä yhteistyötä."
Kyllä, nimenomaan. Päättää mitä hoitoa OTETAAN. Ei päätä mitä hoitoa on tarjolla.
Ja tässähän lääkäri on se aloitteentekijä tarjoamalla hoitovaihtoehtoja, joista potilas tai omainen valitsee, jolloin lääkäri on jo mukana yhteistyössä - omaisten ratkaisua odotetaan vielä.
"Siis jos lähiomainen kieltää hoidon antamisen itseään puolustustamaan kykenettömälle läheiselleen, on lääkärin hoidettava potilasta tavalla, jonka lähiomainen voi hyväksyä."
Kyllä, mutta vain edellyttäen että omaisen kielto perustuu potilaan tahtoon, joka on jostakin arvattavissa, ennakoitavissa taikka muutoin ennustettavissa. Sen sijaan jos kielto perustuu omaisen omaan eduntavoitteluun, hyötyyn, laiskuuteen tai vaikka vai arpapeliin, niin kiellolla ei ole juridista merkitystä. Ja jos on useampi omainen, joiden kannat ja arvelut ovat keskenään ristiriitaisia niin ettei saada pääteltyä mitä potilas itse olisi tahtonut, niin sitten hoidetaan lääketieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla.
Ja vielä, jos potilaan tahto on selvillä tai omaisen kautta pääteltävissä, niin sitä pyritään noudattamaan, mikäli sillä päädytään kyseisessä tapauksessa lääketieteellisesti perusteltavissa olevaan hoitoon. Jos potilas/omainen ei hyväksy mitään lääketieteellisesti perusteltavissa olevaa ja tarjolla olevaa hoitoa, niin hänellä/heillä on oikeus päättää olla ilman hoitoa. Sairaala ei anna kukkaterapiaa vaikka omainen miten sitä vaatisi - ei millään pahalla kukkaterapiaa kohtaan.
"Miten ihmeessä tämä on niin vaikeaa ymmärtää?"
Niinpä.