Kopioin seuraavan tekstin suoraan Lutherin Vähästä Katekismuksesta.
http://www.luterilainen.com/kroppi/luku5.htm
Tohtori Martti Luther
VÄHÄ KATEKISMUS
VIIDES LUKU
AVAINTENVALTA JA RIPPI
Niin kuin perheenisän tulee teroittaa tämä yksinkertaisesti perhekunnalleen.
Mitä on avaintenvalta?
Avaintenvalta on se erityinen hengellinen valta, jonka Kristus on antanut seurakunnalleen maan päällä. Sen nojalla seurakunta antaa katuville synnit anteeksi, mutta sitoo katumattomat synteihinsä, kunnes he katuvat niitä.
Missä tämä on kirjoitettu?
Johannes kirjoittaa evankeliuminsa 20. luvussa:
Herra Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne on anteeksi annettu; joiden synnit te pidätte, niille ne on pidätetty."
Mitä sinä uskot näiden sanojen nojalla?
Minä uskon, että kun kutsutut Kristuksen palvelijat hoitavat hänen jumalallisesta käskystään virkansa tehtäviä, erityisesti kun he sulkevat pois kristillisestä seurakunnasta julkisen ja katumattoman synnintekijän ja päästävät synneistä ne, jotka katuvat ja haluavat tehdä parannusta, että se on taivaassakin yhtä voimallista ja varmaa, kuin jos herramme Kristus tekisi sen itse.
Miten kristittyjä tulee opettaa käyttämään rippiä?
Mitä rippi on?
Ripissä on kaksi kohtaa: Ensimmäinen, että tunnustamme syntimme. Toinen, että otamme vastaan rippi-isältä synninpäästön eli anteeksiannon niin kuin itse Jumalalta, emmekä epäile, vana uskomme vakaasti, että synnit on tällä synninpäästöllä annettu anteeksi Jumalan edessä taivaassa.
Mitkä synnit tulee tunnustaa?
Jumalalle meidän tulee tunnustaa itsemme syyllisiksi kaikkiin synteihin, niihinkin, joita emme tunne, niin kuin teemme Herran rukouksessa. Mutta rippi-isälle meidän tulee tunnustaa ainoastaan ne synnit, jotka tiedämme ja sydämessämme tunnemme.
Mitkä ne ovat?
Tutki tässä kymmenen käskyn mukaan, oletko isä, äiti, poika, tytär, isäntä, emäntä tai palvelija. Oletko ollut tottelematon, uskoton, laiska, oletko loukannut toisen mieltä puhein tai teoin, oletko varastanut, lyönyt laimin jotain, ollut huolimaton tai saanut aikaan vahinkoa.
Lyhyt ohje yksityisripin käyttämistä varten
Kun tarvitset yksityistä synninpäästöä, mene sielunhoitajasi luo ja puhuttele häntä seuraavasti: "Hyvä pastori, pyydän teitä kuulemaan rippiäni ja julistamaan minulle Jumalan puolesta synninpäästön." Kerro sitten hänelle, mikä murehduttaa sydäntäsi ja painaa omaatuntoasi.
Kuuntele tarkoin, kun hän neuvoo ja lohduttaa sinua Jumalan sanalla sekä sitten Jumalan puolesta julistaa sinulle synninpäästön seuraavin sanoin:
Herramme Jeesuksen Kristuksen puolesta ja käskystä minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Mene rauhaan!
http://www.luterilainen.com/kroppi/luku5.htm
Tohtori Martti Luther
VÄHÄ KATEKISMUS
VIIDES LUKU
AVAINTENVALTA JA RIPPI
Niin kuin perheenisän tulee teroittaa tämä yksinkertaisesti perhekunnalleen.
Mitä on avaintenvalta?
Avaintenvalta on se erityinen hengellinen valta, jonka Kristus on antanut seurakunnalleen maan päällä. Sen nojalla seurakunta antaa katuville synnit anteeksi, mutta sitoo katumattomat synteihinsä, kunnes he katuvat niitä.
Missä tämä on kirjoitettu?
Johannes kirjoittaa evankeliuminsa 20. luvussa:
Herra Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne on anteeksi annettu; joiden synnit te pidätte, niille ne on pidätetty."
Mitä sinä uskot näiden sanojen nojalla?
Minä uskon, että kun kutsutut Kristuksen palvelijat hoitavat hänen jumalallisesta käskystään virkansa tehtäviä, erityisesti kun he sulkevat pois kristillisestä seurakunnasta julkisen ja katumattoman synnintekijän ja päästävät synneistä ne, jotka katuvat ja haluavat tehdä parannusta, että se on taivaassakin yhtä voimallista ja varmaa, kuin jos herramme Kristus tekisi sen itse.
Miten kristittyjä tulee opettaa käyttämään rippiä?
Mitä rippi on?
Ripissä on kaksi kohtaa: Ensimmäinen, että tunnustamme syntimme. Toinen, että otamme vastaan rippi-isältä synninpäästön eli anteeksiannon niin kuin itse Jumalalta, emmekä epäile, vana uskomme vakaasti, että synnit on tällä synninpäästöllä annettu anteeksi Jumalan edessä taivaassa.
Mitkä synnit tulee tunnustaa?
Jumalalle meidän tulee tunnustaa itsemme syyllisiksi kaikkiin synteihin, niihinkin, joita emme tunne, niin kuin teemme Herran rukouksessa. Mutta rippi-isälle meidän tulee tunnustaa ainoastaan ne synnit, jotka tiedämme ja sydämessämme tunnemme.
Mitkä ne ovat?
Tutki tässä kymmenen käskyn mukaan, oletko isä, äiti, poika, tytär, isäntä, emäntä tai palvelija. Oletko ollut tottelematon, uskoton, laiska, oletko loukannut toisen mieltä puhein tai teoin, oletko varastanut, lyönyt laimin jotain, ollut huolimaton tai saanut aikaan vahinkoa.
Lyhyt ohje yksityisripin käyttämistä varten
Kun tarvitset yksityistä synninpäästöä, mene sielunhoitajasi luo ja puhuttele häntä seuraavasti: "Hyvä pastori, pyydän teitä kuulemaan rippiäni ja julistamaan minulle Jumalan puolesta synninpäästön." Kerro sitten hänelle, mikä murehduttaa sydäntäsi ja painaa omaatuntoasi.
Kuuntele tarkoin, kun hän neuvoo ja lohduttaa sinua Jumalan sanalla sekä sitten Jumalan puolesta julistaa sinulle synninpäästön seuraavin sanoin:
Herramme Jeesuksen Kristuksen puolesta ja käskystä minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Mene rauhaan!
Vastaukset 28
Vanhimmat
puuttui tekstistä ja Jumalan valtakunta oli hukassa.
Lutherilla Jumalan valtakunta hukassa; muistat kai ML:n virren:"....jos veis he henkemme, osamme onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta".
Uuden Testamentin esipuheessa Luther toteaan evankeliumin, eli syntien anteeksi antamisen saarnasta sen, ettei olla mitenkään sidottuja tiettyihin sanamuotoihin:
" Niin evankeliumi voi olla joko lyhyt tai pitkä puhe, toinen voi kuvailla sen pitkästi, toinen lyhyesti."
Lähetyskäskyn mukaan uskovaisten tuli "hänen nimessään" saarnata kaikille kansoille.
Sovintosaarnan ydin on juuri Jeesuksen verenvuodatus meidän kaikkien edestä.
Tässä kohdin asiasta ei ollut mainintaa, mutta Luther on kirjoittanut kyllä asiasta toisaalla.
Kiitos sitaatistasi! Toivottavasti haluat käydä rakentavassa hengessä keskustelua. Mikäli pidäydymme asialinjalla, keskustelu ehkä onnistuu. Saapa nähdä.
Rippi. Jeesuksen valtuutus. Avuksi jokaisella heikolle syntiselle. Pyhän Hengen voimassa. Pätevä Jumalan Sanan lupausten perusteella. Syntinen tarkkaa Jumalan sanaa ripissä, ei ripin vastaanottajaa ja synninpäästön lausujaa.
Kopion osan Schmalkaldenin opinkohdista osoitteesta http://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/s/schmalka.html
Huomioitavaa, miten Luther mainitsee, ettei kasteessa saa syntejä anteeksi ja että tarvitaan hengellinen kaste. Tämä on ristiriidassa Vähä Katekismuksen joidenkin käännösten kanssa. Esim aloitustekstin Katekismuksessa oli, että saa synnit anteeksi kasteessa.
Hyvän ystävälläni on todella vanha katekimuksen käännös muistaakseni. Mikäli saan sen käsiin, kopioin sen tekstit tänne. On siis huomioitava, että Katekismusten kopioijat ovat välillä muuntaneet sen tekstiä mielensä mukaan. Näin väitän.
4. EVAKELIUMI
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keksinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
5. KASTE
Kaste ei ole mitään muuta kuin Jumalan sana vedessä, Jumalan itse siihen asettama - eli kuten Paavali sanoo: (Ef. 5:26) "vedellä peseminen sanan kautta", ja kuten Augustinus sanoo: "Sana liittyy aineeseen ja niin syntyy sakramentti" (Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum). 23 Siksi olemme eri mieltä kuin Tuomas ja dominikaanit, 24 jotka unohtavat sanan, Jumalan asetuksen, ja väittävät, että Jumala on pannut veteen hengellisen voiman, joka vedellä pesee pois synnin. Olemme myös eri mieltä kuin Scotus ja fransiskaanit, 25 jotka opettavat, että kaste jumalallisen tahdon avustamana pesee pois synnin, siten että pesemisen toimittaa yksin Jumalan tahto, ei ollenkaan sana eikä vesi.
LASTEN KASTAMINEN
Vakaumuksemme mukaan lapset on kastettava, sillä hekin kuuluvat luvatun ja Kristuksen kautta toteutuneen lunastuksen piiriin. Kirkon tulee tehdä heidät osallisiksi kasteesta ja lunastuksesta.
6. ALTTARIN SAKRAMENTTI
Vakaumuksemme mukaan ehtoollisessa leipä ja viini ovat Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sen jakavat ja vastaanottavat sekä hurskaat että kelvottomat kristityt.
Ehtoollista ei pidä jakaa ainoastaan yhdessä muodossa. Me emme tarvitse ylevää tiedettä opettamaan, että leipä yksin sisältää saman kuin leipä ja viini yhdessä, niin kuin sofistit ja Konstanzin kirkolliskokous meitä opettavat. Olkoon että yksi sisältää saman kuin molemmat; vain yksi muoto ei kuitenkaan riiitä kokonaan toteuttamaan Kristuksen asetusta ja säädöstä. Erityisesti me tuomitsemme ja kiroamme Jumalan nimeen ne, jotka eivät vain itse jätä käyttämättä ehtoollista sen molemmissa muodoissa, vaan jotka jopa tällaisen käytön itsevaltaisesti kieltävät, tuomitsevat ja sitä kerettiläisyytenä herjaavat. He vastustavat siten Kristusta, meidän Herraamme ja Jumalaamme, ja asettuvat hänen yläpuolelleen.
Mitä transsubstantiaation tulee, me emme piittaa hiukkaakaan sofistien saivarteluista. He opettavat, että leipä ja viini luovuttavat tai menettävät luonnollisen olemuksensa, niin että jäljelle jää vain leivän muoto ja väri, mutta ei oikeata leipää. Parhaiten Raamatun mukaista (1 Kor. 10:16 11:28) on sanoa, että leipä pysyy leipänä, joksi sitä pyhä Paavalikin nimittää: "Leipä, jonka murramme..." ja "...niin syököön tätä leipää..."
AVAIMET
Avaimet ovat Kristuksen kirkolleen antama virka ja valta sitoa syntiin ja päästää synnistä, se ei koske ainoastaan törkeitä ja julkisia syntejä vaan myös hienoja ja salaisia, jotka Jumala yksin tuntee. Näinhän on kirjoitettu: (Ps. 19:13) "Erhetykset kuka ymmärtää?" Paavalikin valittaa (Room. 7:23), että hän lihalla palvelee "synnin lakia". Ei näet ole meidän vallassamme vaan yksin Jumalan vallassa ratkaista, mitkä asiat ovat syntejä sekä kuinka suuria tai lukuisia synnit ovat. Sillä näin on kirjoitettu: (Ps. 143:2) "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi." Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4): "Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen perusteella ole vanhurskas."
RIPPI
Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta 26 on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan. Sen vuoksi rippiä eli absoluutiota ei mitenkään saa päästää kirkosta häviämään. Se on tarpeen erityisesti arkojen omientuntojen tähden ja myös kypsymättömän nuorison tähden, jolta tulee kuulustella kristinoppia ja jolle tulee sitä opettaa.
Syntien luetteleminen jääköön jokaisen itsensä ratkaistavaksi; kertokoon tai jättäköön kertomatta mitä haluaa. Sillä niin kauan kuin olemma lihassa, emme valehtele jos sanomme: "Olen viheliäinen ihminen, syntiä täynnä" ja (Room. 7:23): "Jäsenissäni tunnen toisen lain...". Koska yksityiselle ihmiselle lausuttu synninpäästö perustuu avainten virkaan, sitä ei saa halveksia, vaan sitä on pidettävä korkeassa arvossa, niin kuin kaikkia muitakin kirkon viran tehtäviä.
Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa. Niin teki Müntzer, 27 ja niin tekevät yhä tänä päivänä monet, jotka tahtovat tehdä tarkan eron hengen ja kirjaimen välillä, mutta eivät tiedä mitä puhuvat tai opettavat. Paaviuskin on näet pelkkää hurmahenkisyyttä, paavi kun kerskuu, että "kaikki lait ovat hänen sydämensä lippaassa" ja että kaikki mitä hän kirkossaan päättää ja käskee on oleva henkeä ja oikeutta, vaikka se menee ohi Raamatun ja suullisen sanan ja on ristiriidassa sen kanssa. Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha Perkele, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin. Silti sekin vaikutti ulkonaisin sanoin, aivan samoin kuin meidän hurmahenkemme kyllä hylkäävät ulkonaisen sanan mutta eivät kumminkaan itse vaikene vaan lavertelevat ja kynäilevät omia sanojaan maailman täyteen. On kuin Henki ei voisi ensinkään tulla apostolien kirjoittaman tai puhuman sanan välityksellä vaan yksinomaan hurmahenkien oman tekstin ja sanan kautta. Miksi he eivät jätä sikseen myös omaa saarnaamistaan ja kirjoitteluaan ja jää odottamaan, että Henki itse tulisi ihmisiin ilman ja ennen heidän kirjoittamistaan, kuten he kerskuvat hänen tulleen heihin ilman Raamatun sanan saarnaa? Tässä ei ole aikaa tätä laajemmin pohtia, toisaalla olemme puhuneet siitä aivan tarpeeksi. 28
Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä. Aivan samoin on täysi-ikäisen täytynyt ensin kuulla, että (Mark. 16:16) "se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", vaikka he alkuun jäisivätkin epäuskoon ja vasta vuosikymmenen kuluttua saisivat Hengen ja kasteen. Korneliuskin ( Ap.t. 10:2, 22) oli jo paljon aikaisemmin juutalaisilta kuullut tulevasta Messiaasta. Siten hänestä oli tullut vanhurskas Jumalan edessä, ja sellaisen uskon tähden hänen rukouksensa ja almunsa olivat otollisia. Sen tähden Luukas sanoo häntä varhurskaaksi ja jumalaapelkääväiseksi. Ilman sellaista edeltävää sanaa ja kuulemista hän ei olisi voinut olla uskossa eikä vanhurskas. Silti pyhän Pietarin täytyi ilmoittaa hänelle, että se Messias, johon hän siihen asti oli uskonut tulevana, nyt oli tullut. Hänen uskonsa tulevaan Messiaaseen ei saanut pitää häntä paatuneitten, epäuskoisten juutalaisten vankina, vaan hänen tuli saada tietää, että hänen nyt oli määrä pelastua läsnäolevan Messiaan kautta, jota hän ei saanut juutalaisten kanssa kieltää eikä vainota.
Lyhyesti: hurmahenkisyyden tauti on Aadamissa ja hänen lapsissaan piilevänä maailman alusta sen loppuun, vanha lohikäärme on sen itiöt heihin istuttanut. Se puhkeaa voimallisesti ja väkevästi esiin kaikenlaisena kerettiläisyytenä, kuten paavilaisuutena ja muhamettilaisuutena. Meidän täytyy siis pitää lujasti kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä. Mooseksellakin Jumala ilmestyi ensiksi palavana pensaana ja suullisen sanan kautta. Yksikään profeetta, Elia sen paremmin kuin Elisakaan, ei ole saanut Henkeä erillään Kymmenestä käskystä. Johannes Kastaja sikisi vasta kun Gabriel oli sanonut sanan, ja hän potkaisi äitinsä kohdussa vasta kuultuaan Marian äänen. Ja pyhä Pietari sanoo, että profeetat ovat Jumalan pyhinä ihmisinä (2 Piet. 1:21) ennustaneet, ei ihmisten tahdosta vaan Pyhän Hengen johtamina. Mutta ilman ulkonaista sanaa he eivät olleet pyhiä, ja mahdotonta on, että Pyhä Henki olisi pannut heidät puhumaan, kun he vielä olivat epäpyhiä. Sanoohan Pietari, että he olivat pyhiä, kun Pyhä Henki puhui heidän suullaan.
Voisitko osoittaa tarkemmin kohdat, joissa Luther sanoo, ettei kasteessa ole syntien anteeksiantamusta ja missä hän puhuu "hengellisestä kasteesta"? En itse löydä sellaista tästä lainaamastasi kohdasta.
Martti Luther:
Ei siis tule sanoa, että kaste ei poista kaikkia syntejä — tosiasiallisesti se ottaa pois kaikki synnit, ei substantiaalisesti (non secundum substantiam), mutta enimmäkseen substantiaalisesti ja täydellisesti siinä olevan vaikutuksen mukaan (secundum vires eius), samalla se ottaa ne pois päivittäinkin substantiaalisesti, niin että ne todella poistetaan.
Enkä minä suinkaan ole ainoa ihminen apostolien jälkeen, joka näin sanon. Augustinuksen sanoja ovat nämä: »Kasteessa annetaan kaikki synti anteeksi, ei niin etteikö sitä enää olisi, vaan niin että sitä ei enää lueta syyksi.»
Kuuletko? Syntiä on olemassa kasteen jälkeenkin, mutta sitä ei lueta. Eikö sinua tyydytä tämä Jumalan sanomaton armahtavaisuus, että hän kokonaan vanhurskauttaa sinut kaikesta synnistä ja pitää sinua aivan kuin synnittömänä, mutta kuitenkin vaatii, että jatkuvasti kuolettaisit sitä, mikä jo on tuomittu ja minkä hän jo on vienyt aivan kuoleman partaalle? WA 8, 93.
-------------------------------------------------
Martti Luther:
Tähän vastaa Augustinus näin: Perisynti annetaan kyllä kasteessa anteeksi, ei kuitenkaan niin, etteikö se meissä yhä vaikuttaisi, vaan sen tähden, ettei Jumala sitä enää lue meidän syyksemme.
Samoin ei samarialainenkaan, joka kaatoi öljyä ja viiniä ryöstetyn haavoihin, tehnyt häntä heti terveeksi, vaan vei hänet sisälle majataloon sekä antoi isännän hoitaa häntä, kunnes hän parantuisi.
Kaikki synnit saadaan siis kasteessa anteeksi, mutta kuitenkin siten, ettei Jumala enää lue niitä meidän syyksemme.
Syntiä ei siis ole kokonaisuudessaan otettu pois, vaan se tarvitsee jatkuvaa parantamista, koska parantuminen on jo kerran alkanut.
Mutta jos me nyt kuolisimme, olisivat syntimme täydellisesti parannetut. WA 17 II, 285. A. H.
Jumalan armon hylkääminen on siis raskain ja yleisin synti; sen tekevät kaikki tekopyhät. WA 40 I,304.
23 Siksi olemme eri mieltä kuin Tuomas ja dominikaanit, 24 jotka unohtavat sanan, Jumalan asetuksen, ja väittävät, että Jumala on pannut veteen hengellisen voiman, joka vedellä pesee pois synnin. Olemme myös eri mieltä kuin Scotus ja fransiskaanit, 25 jotka opettavat, että kaste jumalallisen tahdon avustamana pesee pois synnin, siten että pesemisen toimittaa yksin Jumalan tahto, ei ollenkaan sana eikä vesi.
Luther sanoo että kasteessa saadaan synnit anteeksi niinkuin esim ehtoollisessakin
usko se niin pelastut
Mutta juuri edellisessä lauseessahan Luther selittää, mikä kaste on eli vesi ja sana. Ja tässä hän sitten heti perään täsmentää, että se vaikuttava osa on juuri veteen liitetty sana, eikä mikään vedessä oleva maaginen voima.
Tässä se edellinen lause:
"Kaste ei ole mitään muuta kuin Jumalan sana vedessä, Jumalan itse siihen asettama - eli kuten Paavali sanoo: (Ef. 5:26) "vedellä peseminen sanan kautta", ja kuten Augustinus sanoo: "Sana liittyy aineeseen ja niin syntyy sakramentti" (Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum)."
Pikaisesti luin silloin kun kopioin tekstin ja kiinnitin huomioni edellämainittuihin teksteihin.
Siis olet oikeassa.
mitä opetetaan ehtoollisesta - että siellä saadaan sy´nnit anteeksi
Luin jo aiemmin ja katsoin. Muutamissa katekismuksen versioissa lukee tosiaan, että ehtoollisella saa synnit anteeksi.
Kysyn
Miksi Raamatussa kehotetaan sopimaan riitaveljen kanssa ennen ehtoollista?
Rekisteriraamatun selitysosassa uskovaiset saa synnit anteeksi Lutherin selityksen mukaan ehtoollisella. Mutta onko paikka oikeasti ripissä yleissessä tai yksityisessä ennen ehtoollista, niin kuin luterilaisissa jumalanpalveluksissa yleensä opetetaan. On vielä huomattava(minun mielestäni), että Raamatussa ei lue varsinaisesti syntien anteeksiantmisesta ehtoollisella, vaan se on muistoateria. Ja Raamattuunhan ei saa lisätä mitään, niin kuin siellä lopussa lukee. Pitäisi pystyä perustelemaan siis itse Raamatulla syntien anteeksisaaminen.
Itsekin joskus väitin, ettei sitä voida perustella Raamatulla, vaan että siinä on tukeuduttava isien perinteeseen, mutta sitten kerran välähti, että jos ottaa todesta Jeesuksen sanat, että se todella ON hänen verensä, niin silloin siinä täytyy olla syntien anteeksiantamus.
Matt. 26:28. "Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi."
Eli kyllä se perustuu ihan Raamattuun, myöhempien isien opetuksesta puhumattakaan.
Aivan, anteeksiantamus tulee siis USKON kautta ehtoollisessa.
Hyvä täsmennys. Eihän ehtoollinen tehtynä tekona mitään anteeksiantamusta vaikuta, vaan se edellyttää "aivan uskovaista sydäntä", kuten Lutherkin sanoo katekismuksessa.
"Monen tähden vuodatetaan..." viittaa myös muistotarkoistusta.
Minulle ehtoollinen on ennenkaikkea muistoateria ja sitä edeltävä syntien anteeksipyytäminen eli rippi vahvistaa uskoa.
Oikeastaan minulle ei ole pelastuskysymys, se ,että saako synnit todella ehtoollisella anteeksi, vaan että kaikki synnit on anteeksi ja Jeesus on ne sovittanut kerran ristinkuolemallaan.
Tuo veri on muuten hyvin vertauskuvallinen. Nimenomaan Jeesuksen veren vuodatus ristillä sovitti syntimme. Siksi sanotaan "Jeesuksen nimessä ja veressä." Tuosta verestä on monia Raamatun paikkoja. Oli puhetta eilen seuroissa.
Eihän se sinänsä pelastuskysymys ole. Pelastukseen vaikuttaa sinänsä ainoastaan se onko elävän uskon kautta Jumalan yhteydessä.
Mutta sen uskon säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi uskovainen tarvitsee Jumalan armoa sekä näkyvässä että näkymättömässä muodossa.
Lisään vielä, että sakramentti merkitsee salaisuutta. Eli jotain jää uskolle ja meille Jumalan salaisuudeksi näissä sakramenteissa.
teitä kaikkia tämän palstan kirjoittajia lukemaan Ap.t 8 luku , Vaikka vain 12sta 23jakeeseen. Siinä on usko ja kaste oikein ymmärrettynä ja vastaan otettuna, sekä väärin.
Myös syntien anteeksiantaminen kätten päällepanemisen kautta ,uskosta uskoon, Pyhän Hengen voimalla ja vallalla .
Tässä on koko luku.
1 Ja Saulus oli myös mielistynyt hänen kuolemaansa. Niin sinä päivänä nousi suuri vaino seurakuntaa vastaan, joka oli Jerusalemissa; ja hajosivat kaikki ympäri Juudan ja Samarian maakuntaa, paitsi apostoleita.
2 Ja muutamat Jumalaa pelkääväiset miehet korjasivat Stephanin, ja valittivat häntä suuresti.
3 Mutta Saulus raateli seurakuntaa ja kävi huone huoneelta, otti miehet ja vaimot ja panetti vankiuteen.
4 Ja ne hajonneet vaelsivat ympärinsä ja saarnasivat Jumalan sanaa.
5 Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
6 Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista, kuullen ja nähden ne merkit, jotka hän teki:
7 Sillä rumat henget läksivät ulos monesta, huutain suurella äänellä ja monta halvattua ja saattamatointa parani.
8 Ja suuri ilo tuli siihen kaupunkiin.
9 Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
10 Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
11 Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt.
12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17 Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
18 Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19 Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
20 Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21 Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
22 Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
23 Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
24 Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, mitä te sanoitte, minun päälleni tulisi.
25 Mutta kuin he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanan, palasivat he Jerusalemiin, ja saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.
26 Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
27 Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
28 Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
29 Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
30 Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
31 Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.
32 Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa,
33 Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.
34 Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
39 Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten.
40 Mutta Philippus löydettiin Atsotissa, ja vaelsi ympäri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin hän tuli Kesareaan.
Ei evankeliumi muutu ihmisen silmillä nähtäväksi aineeksi.
Se vaatiikin uskovaisen sydämen. Oletpa ennen näkemättömän ylpeä ihminen? Mikä iankaikkinen vahinko sinulle siitä tuleekaan.
Matt. 26:26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini."
Matt. 26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
Matt. 26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Uskossa ja pyhässä hengessä, mitä on usko?
Tuossa SRK:n vuosikirjassa 2001 on uudesta Katekismuksesta ja kristinopista Voittosen Olavin kirjoittama artikkeli....olet varmaan lukenutkin?
Terkkuja Manseen!
...Vedota vain niihin kohtiin, joissa hän puhuu avaimista. Jätetään kertomatta se, että Luther KOROSTI suoraa suhdetta Jumalaan mm. rukouksissa.
On ymmärrettävää, että Luther tulkitsi ns. avainkohdan siten että kyseessä oli seurakunta. Tuo kohtahan on se, jolla Paavilaiset perustelevat valtaansa ja Luther oli Katolinen munkki!
Antoiko hän vallan seurakunnalle, vai oliko kyseessä vain Pietarin laittaminen opetuslastensa johtoon huolehtimaan helposti riitaantuvista opetuslapsistaan?
Oli miten oli, niin kyllä Lutherkin oli sitä mieltä että ANTEEKSIANNON VALTA ON JUMALALLA, EIKÄ IHMISILLÄ. Joka on oleellisin Raamatun opetus, jonka vanhoilliset kieltävät.
Luther EI MISSÄÄN sanonut, ettei ihminen voisi saada syntejään anteeksi uskomalla Jumalaan!
Lukekaapa, mitä Luther huonepostillassaan kirjoittaa:
"Vaikkakin SIIS SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN VALTA on YKSIN JUMALAN, hän käyttää ja JAKAA tätä VALTAANSA sen ulkonaisen viran välityksellä, johon Kristus apostolinsa kutsuu, käskien heitä hänen nimessänsä julistamaan syntien anteeksiantamuksen niille, jotka sitä pyytävät."
HUOM! Lutherin tekstissä: --> --> JAKAA TÄTÄ VALTAANSA.
on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
Ei taitoa eikä kiivautta, vain ulkoa opittuja sanoja toinen toisensa jälkeen, vailla mitään selitystä. Perustele asioita, äläkä vain toistele lauseita.