Äidinkielen aine kissoista (vapaanapito)

eläintenystävä kirjoitti:

Nyt tuli sitten vihdoinkin täällä lukiossa kirjoittaa aine, jonka aihe oli täysin vapaa. Minähän sitten aloin raapustella taas tästä samasta tutusta aiheesta ja toivoisin kommentteja siitä (siis aineesta, ei aiheesta). Mitä voisin vielä lisätä loppuun ja olisiko korjattavaa. Koettakaa jaksaa lukea loppuun asti :)


Kissojen vapaa ulkoilu kielii välinpitämättömyydestä


Kevät on tulollaan, ja kissojen muorunta on jälleen alkanut. Monet kissanomistajat laskevat kissansa vapaaksi leikkaamattominakin. Naapurisopu rikkoontuu, kun kissat mellastavat ulkona ja merkkailevat reviiriensä rajoja. Kollien öiset tappelut näkyvät raivostuneina naapureina, kissan haavoina tai jopa katoamisena. Kesäkissojen hankkimiset aloitetaan ja kesän tullen alkaa löytyä yhä enemmän kuolleita kissoja teidenvarsilta. Vanhat, syvälle juurtuneet asenteet ovat edelleenkin suurin syy kissan vapaanapitoon.

Maalaistalojen isäntien ja emäntien kissanarvostus on heikoin. Monesti kuulee sanottavan: "Kyllä ne on aina pärjänneet", "Ennenvanhaankin pidettiin navettakissoja", "Mitä nyt yhdestä kissasta". Tällainen vanhoillinen ajattelutapa koituu monen maalaiskatin kohtaloksi sen lähtiessä "hieman tavallista pidemmälle reissulle" tai päätyessä ketun, ilveksen tai huuhkajan ruokalistalle. Hyvin usein myös naapurit päästelevät toistensa kissoja hengiltä. Kissaa on kautta aikojen pidetty yhtenä itsenäisimmistä eläimistä, usein ehkä liiankin itsenäisenä. Syyt siihen, miksi taajamissakin kulkee kissoja vapaana, on niiden huolettomuus, itsenäisyys ja viihtyminen seikkailu- ja saalistusmatkoilla. Tämän pidemmälle omistajat eivät sitten ajattelekaan. Tietämättömyys kissaa uhkaavista vaaroista ja kissan aiheuttamista haitoista kostautuvat ennemmin tai myöhemmin. Kissa vain yksinkertaisesti katoaa. Hyvällä tuurilla omistaja voi saada selville, mihin kissa katosi tai mikä sen turmioksi koitui.

Kissalla on hirvittävästi vaaroja kuljeksiessaan yksin ulkona. Vapaana kulkevan kissan keskiarvoikä onkin 2-4 vuotta, oli se sitten maalla tai taajamassa. Hyvin hoidettu sisäkissa saavuttaa usein 15-20 vuoden iän. Suurin vapaasti kulkevan kissan vaaroista on ihminen. Liikenteen uhriksi joutuu vuosittain suuri määrä kissoja. Yliajetut jätetään yleensä tienposkeen muiden huolehdittaviksi, oli eläin sitten elävä tai kuollut, jos nyt ylipäänsä vaivaudutaan pysähtymään ja katsomaan. Kissanvihaajat ovat toinen vaaranaiheuttaja kissoille. Ihmisillä on mitä hirveimpiä harrastuksia ja joillakin se on kissojen kiduttaminen ja tappaminen, mikä on täysin vastoin lakia, mutta harvoin näitä mielenterveysongelmaisia kiinni saadaan.

Kissojen vapaanapitäjät tulevat harvoin ajatelleeksi Suomen petoeläimiä — varsinkin ilveskanta on alkanut elpyä. Ilveksiä, kettuja sekä kanahaukkoja voi tavata lähistöillä, mutta eritoten maaseudulla. Huuhkajalle kissa on myös mieluinen saalis. Vaikka kissa tällaisen pedon hyökkäyksestä elävänä selviäisikin, olisi se todella huonossa kunnossa, eikä välttämättä pystyisi palata kotiin.

Eläinlääkäreille tulee jatkuvasti kissoja pahasti loukkaantuneina. Kissat tappelevat keskenään hyvinkin raivoisasti, varsinkin leikkaamattomat kollit. Alakynteen jäänyt kissa voi joutua karkotetuksi kotiseuduiltaan, eikä palaa kotiin.

Jos kissa eksyy talvella, se voi paleltua ja nääntyä nälkään. Varastot, tallit, navetat ynnä muut ulkorakennukset ja puut ovat paikkoja, joihin kissa helposti jää loukkuun. Rotanmyrkkyä syömällä tai jäähdytysnestettä juomalla kissa järjestää itselleen nopean eläinlääkärikäynnin, mikäli omistajat sen tajuavat viedä. Sananlaskun mukaan kissalla on yhdeksän henkeä, mutta näistä vaaroista ei välttämättä selviäisi edes sillä yhdeksällä, saatika sitten yhdellä.

Vapaastikuljeksivista kissoista aiheutuu kaupunki- ja taajama-alueilla suoranaista haittaa naapurustolla, mikä ilmenee yhä leviävänä kissavihana. Paitsi, että kissat ovat haittana naapureille, ne myös verottavat Suomen harvinaisten, luonnonvaraisten eläinten populaatioita joillakin alueilla suuressa määrin. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat Suomessa vuosittain yli 6 miljoona lintua, mikä näkyy jo varpus- ja fasaanikannoissa. Kissa ei kuulu Suomen luontoon ekosysteemiä horjuttamaan!

Madot ja ulkoloiset ovat ulkona liikkuvien kissojen riesa. Madotus onkin tehtävä ulkoilevalle kissalle vähintään kolmen kuukauden välein. Loisten taltuttama kissa ei ole kaunis näky.

Kun rakas kissa katoaa, sen kohtalo vaivaa luultavasti monia omistajia. Useimmat ottavatkin opikseen, kun yhden kissan omaa typeryyttään menettää, mutta toiset toistavat samaa kierrettä aina vain ajatellen katoamisen kuuluvan kissan elämään jossakin vaiheessa. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu vastuu lemmikistä kokonaan. Tuskin he pientä, noin 3-vuotiasta lasta yksin ulos päästäisivät, mutta kissan kohdalla on tilanne toinen. Koiratkin ovat jo saavuttaneet suuremman arvostuksen. Harvemmin yksinjuoksentelevia koiria näkyy, ja ne muutamatkin ovat yleensä karkulaisia.

Eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan ulkoa löydetyistä kissoista. Suurin osa näistä on leikkaamattomia, arkoja ja huonokuntoisia. Selviä lemmikkikissojakin yhdistykset saavat haltuunsa, mutta ei niitä kukaan käy kyselemässä. Ellei omistajaa ilmaannu 15 vuorokauden sisällä, kissa leikataan, madotetaan ja rokotetaan sekä sille aletaan etsiä uutta kotia, mieluiten sisäkissaksi.

Viime syksynä tuli voimaan uusi laki, joka kieltää kissan päästämisen toreille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille ja toisten pihoille. Tätä lakia voi noudattaa ainoastaan kissan valvotulla ulkoilulla. Kissaa pitävät vapaana noin puolet omistajista. He eivät piittaa laeista, kissan terveydestä, luonnosta eivätkä muista ihmisistä. Kissan pitäminen vapaana koskee muitakin kuin kissanomistajaa. Kissaihmiset onkin yleisesti nimitetty itsekkäiksi. "Eihän meidän Mirri mitään tee!", sanovat vanhat mummotkin.

Sisäkissojen onnellisuus mietityttää monia. Miten on mahdollista pitää sisällä niin voimakasviettistä eläintä, jota on iankaiken ulkona pidetty? Kissasta kuin kissasta saa sisäkissan, jos sitä on pennusta asti sisällä pidetty. Vanhemmankaan kissan totuttaminen sisälle ei ole vaikeaa, vaikka omistajan kärsivällisyyttä vaatiikin. Miten kissan sitten saa viihtymään sisällä? On omistajan tehtävä järjestää kissalle virikkeitä — erilaisia kiipeily- ja raapimapuita sekä kiipeilytasoja leikkimistä unohtamatta. Leikkiminen laukaisee kissassa samaa mielihyvän tunnetta kuin oikeasti saalistaessa. Mikäli kissa pitää ulkonaolemisesta, sille voi rakentaa ulkotarhan virikkeineen tai totuttaa valjasulkoiluun. Ulkoilu ei ole kuitenkaan kissalle välttämättömyys. On vain omistajan laiskuutta päästää kissa huolettomasti virikkeellistämään itse omaa elämäänsä.

Kotikissojen arvostus on vähitellen nousemassa, ja yhä useampi tekee valinnan kissansa kohdalla kohti sisäkissuutta. Paljon on silti vielä tehtävää, jotta kotikissojen arvostus saataisiin rotukissojen tasolle. Yhtä arvokkaita lemmikkejä luulisi kummankin olevan, mutta valitettavasti raha taitaa ratkaista tämänkin asian.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä