OG 900

Yksi parhaista muistoista on varmasti se, kun eräs talvi Tampereen ja Oriveden välillä satasen nopeusrajoitusalueella Subaru veti letkaa 70-80km/h nopeudella, ihan kuin ilkeyttään ja eikä ketään uskaltanut ajaa ohi tuosta nynnijästä, koska tien keskellä oli räntäsateen ja aurauksen takia ihan hillittömän iso loskavalli. Taisin olla jonossa kolmantena tai neljäntenä. Sopivaa ohitushetkeä sai odotella sen verran, että lämmöt alkoi jo minulla päässä nousta. Sitten kun sopiva ohituspaikka näytti tulevan niin vähän väliä edellä ajavaan, kolmosta sisään ja kaasu pohjaan. Tasakaasulla vallin yli ja taas lämä tiskiin. Taisi Subaru kuskikin lisätä hivenen vauhtia kun huomasi jonkun yrittävän ohi, mutta turvallisesti päästiin takaisin taas sen ison vallin yli omalle kaistalle ja sen Subarun eteen. Mahtavan vakaasti og900 ylitti tuon vallin, että oikein itsekin yllätyin.

...mutta tässä yksi:

Suunnattiin viikonloppuvapaalle armeijasta wanhalla GLS:llä aika haipakkaa kuten tapana oli (ei kuitenkaan älytöntä kaahausta), mutta tällä kertaa poljentaa rauhoitti jo alkumetreillä ilmennyt pakoputken vuoto.
Puolessavälissä (60 km jäljellä) putki katkesi kokonaan pakosarjan liitoksesta (siinä keskitunnelin alussa missä putket liittyvät yhdeksi) putken pään töksäyttäessä kivasti asfalttiin. Onneksi parinkymmenen metrin peruutuksen päässä oli omakotitalo jonka pihassa oli ramppi(!). Romut takaboxiin ja meno jatkui hissuksiin suurimmalla vaihteella.
80km/h rajoitus... hyvinhän se meni kuuttakymppiä ajaessa, vaikka pakoäänet olivatkin jo aika "miehekkäät".
100km/h rajoitus... eihän siitä mitään tullut... mehän oltiin aivan tietukkona, eikun lisää nopeutta... innostuttiin jopa ohittamaan pari "tientukkoa".
Moottoritie... ei se melu mukamas voinut enää pahemmaksi muuttua. Kaveri kaivoi SA:n kuulosuojaimet laukustaan ja talla pohjaan.
Harvaan liikennöidyllä motarilla auto kulki parhaimmillaan yli 180km/t lasissa, lujempaa kuin koskaan ennen (tai sen jälkeen).
Mutta ne ilmeet... kukaan ei ihmeemmin osoittanut mieltään tai näyttänyt paheksuntaansa, mutta yksi ohitus olisi pitänyt saada nauhalle: Pari jätkää cruisaili hissuksiin vanhalla amerikkalaisella avo-maantielaivalla aurinkoisessa alkukesän säässä pitkin moottoritietä takapenkin pimujen istuessa selkänojalla jalat penkillä käsin takaluukkuun nojaten ja tukka ajoviimassa hulmuten. Katseet kyllä kääntyivät kun ohi paahtoi talla pohjassa vanha ruosteinen Saab ilman pakoputkea ja kyydissä pari finninaamaa armeijan tamineissa.
Motarilta poistuttaessa palattiin suurella vaihteella hissuksiin ajamiseen, jo siksikin että vauhdin hidastuttua ohjaamoon kulkeutui metka haju. Loppupään omakotialueilla rullattiin mahdollisuuksien mukaan vapaalla kone sammutettuna, ja kotiväkikin ihmetteli että kulkeepa tuo hiljaa kun ei kuulu muuta kuin renkaiden huminaa...
Kurkistus auton alle ja heti tajuttiin miksi ne cruisailijat niin tarkaan seurasivat menoamme, ja mikä siellä haisi... se mitä massauksesta oli jäljellä oli mustempaa kuin mitä se koskaan oli ollut...

Nykyään tuollaista pitäisi vähintäänkin tyhmänä, mutta tavattoman hauskaa oli silloin...