On syytä pitää hyvä itsetunto hengellisesti. Kuten K-kaupan Väiski julisti että "Hyvä lihatiski on meille ihan kunnia-asia", niin sama asenne sopii ihmisten väliin, vaikka Luojan edessä nöyriä ollaan.
Olemme hengellisesti varmoja esim siitä, että on oikein ja oikein hyvä, että rukoushuoneessa ei ole mariankuvia, kultamaalia tai suitsuketta. Ei myöskään anearkkua eikä tottelemattomus johda hoitokokouksien julmaan väkivaltaan tahi polttoroviolle. Eikä erottamisiin kuten jehovilla.
Olemme tietoisia siitä että kanssapuheperintömme on hienoa ja säilytettävää. Samoin osaavuutemme kestitsemisessä.
Näin voi ihan rehdisti tuntea, vaikka Jumalan edessä kiemurtelisi tuntien olevansa vaivainen mato matkamies maan ja tuntee että on aina heitettävää armon mereen. Itse tunnustan lisäksi senkin että ehtoollinen avaa minulle arkun joka ei olekaan täynnä sanoja, vaan suuria kysymysmerkkejä. Näin monien asiain kohdalla.
Kun eilen tuli TV:stä pelihimoisten kohtalokkaita tunnustuksia, oli pelattu jopa 330000 €, niin syvä kiitollisuus täyttää mielen että tästäkin Jumala varjelee saarnatun sanan kautta. Kaikki peli on syntiä - ja ensimmäisestä lantista oli jääty koukkuun, niin sääliksi käy. Siinä on maailman kirot, yksi aihepiiri.
Olemme hengellisesti varmoja esim siitä, että on oikein ja oikein hyvä, että rukoushuoneessa ei ole mariankuvia, kultamaalia tai suitsuketta. Ei myöskään anearkkua eikä tottelemattomus johda hoitokokouksien julmaan väkivaltaan tahi polttoroviolle. Eikä erottamisiin kuten jehovilla.
Olemme tietoisia siitä että kanssapuheperintömme on hienoa ja säilytettävää. Samoin osaavuutemme kestitsemisessä.
Näin voi ihan rehdisti tuntea, vaikka Jumalan edessä kiemurtelisi tuntien olevansa vaivainen mato matkamies maan ja tuntee että on aina heitettävää armon mereen. Itse tunnustan lisäksi senkin että ehtoollinen avaa minulle arkun joka ei olekaan täynnä sanoja, vaan suuria kysymysmerkkejä. Näin monien asiain kohdalla.
Kun eilen tuli TV:stä pelihimoisten kohtalokkaita tunnustuksia, oli pelattu jopa 330000 €, niin syvä kiitollisuus täyttää mielen että tästäkin Jumala varjelee saarnatun sanan kautta. Kaikki peli on syntiä - ja ensimmäisestä lantista oli jääty koukkuun, niin sääliksi käy. Siinä on maailman kirot, yksi aihepiiri.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Onneksi minä en ole niin kuin tuo publikaani..."
Voidaanko kottaraispöntössä tosiaan käsittää näin väärin ?
Otan esimerkin maalliselta rintamalta. Lotat eivät osanneet kylmän sodan ja Kekkosen aikaan olla ylpeitä toiminnastaan. He häpesivät ja heitä hävettiin. Vasta nyt he ovat löytäneet toiminnalleen ja itselleen arvon ja arvostuksen.
Samaa peräänkuulutan lestadiolaisuudessa. Toiminnassamme on niin tosi paljon hienoa, jota ei tuoda rohkeasti esille, näytille miten upeaa voi olla verrattuna maailmaan tai kuolleen uskon jumalisiin.
oma kirjoituksesi...Minä en ole ikinä hävennyt lestadiolaisuuttani, mutta minun ei ole myöskään tarvinnut omaa kuvaani lestadiolaisena yrittää puhdistaa toisten uskonnollisten piirien oleville tai tekaistuilla virheillä.
Jumalanlapsina olemme arvokkaita, Hänen luominaan ja lunastaminaan. Yhtä arvokkaita ovat myös he, jotka eivät vielä ole omalle kohdalleen jaksaneet uskoa. Meidän ei toki tarvitse röyhistellä kenenkään edessä, ongelmia on myös uskovaisten piirissä, ihmisiä kun olemme.
Kirkon piirissäkin opetetaan monessa suhteessa oikein, vaalitaan avioliittoa pyhänä ja opetetaan oikein elämään. Meillä on kaikki syy pyytää Jumalalta oikeaa mieltä kohdata toisia ihmisiä, röyhistelyyn ei ole syytä.
Lestadiolaisessa ja kirkollisessa toiminnassa on paljon yhtäläisyyksiä, mm kummassakaan ei kehoteta alkoholin käyttöön eikä susiparina elämiseen.
Molemmissa joukoissa on kuitenkin ihmisiä, jotka näissä molemmissa elävät, valitettavasti.
Me lestadiolaiset EMME OLE MUITA KUMMEMPIA, USKO JO. TOIMINTAA ON HYVÄÄ KAIKKIALLA, sehänb ei taida kuitenkaan ole peruspointti. Elävää uskoa on ainakin lestadiolaisuudessa.
Rauhansopimuksen perusteella 1945 tuli Lottajärjestö hajottaa. Veteraanien kunniaa ei myöskään itänaapurin pelosta saanut ylläpitää.
Vasta idässä tapahtuneiden muutosten jälkeen olemme vapaasti saaneet osoittaa kunnioitusta sotiemme veteraaneille, niin naisille kuin miehillekin.
Ei tässä mistään häpeämisestä ollut kysymys, vaan siitä, että hävinneelle voittaja saneli ehdot.
"Oletkos kovakin kestitsemään ristityitä" ?